Yleisradio http://taruannelindevall.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132345/all Fri, 09 Nov 2018 22:47:37 +0200 fi Yle viihteellistyy http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263936-yle-viihteellistyy <p>Yle:n ohjelmistosta on TV:n puolella tullut entistä viihteellisempää.&nbsp; Sellaiset ohjelmat kuin Puoli Seitsemän, Enbuske. Veitola ja Salminen ja Perjantai ovat tyyliltään vallitsevia. Ohjelmien tyyli on sellainen että niissä on viihdettä ja asiaa sekoitettu, kuitenkin niin että se asiapuoli on esitetty varsin pinnallisesti ja kevyesti. Juontajat pitävät huolta siitä että asioiden käsittely pysyy pinnallisena ja kevyenä. Ilmeisesti tarkoitus on tyydyttää vain tällaista ohjelmaa haluavien ihmisten tarpeet.</p><p>Välillä tulee mieleen että onko edes mielekästä maksaa YLE- veroa. YLE- veron tarkoitushan oli se että olisi edes yksi kanava joka tarjoaa vähän asiallisempia ohjelmia, eikä sen tarvitse kilpailla katsojista hömpän tarjoajien kanssa.</p><hr /><p>Radion puolella on myös asiallista ohjelmatarjontaa, mutta puheradio on ollut pettymys.&nbsp; Minä oletin että puheradio olisi ollut sellainen asiaohjelmakanava josta aina tulisi jotain puheasiaa, silloin kun ei huvita kuunnella muilta kanavilta musiikkia tai hömppää.</p><p>Ensin puhekanavalle tuli urheiluohjelmia, jotka kattoivat heti valtaosan puhekanavan ohjelma-ajasta. Sitten sinne tuli pop-artistien haastatteluja ja musiikkiohjelmia ilman musiikkia. Sitten puhekanavalle tuli musiikki ja viimeksi sinne ovat tulleet muilta kanavilta tuttut höpinät, siis sellaista ohjelmaa missä kaksi tai useampi toimittaja heittää huulta keskenään ja turisee keskenään joutavia musiikkitarjonnan ohessa.</p><hr /><p>Onhan radiossa toki hyvin toimitettuja asiaohjelmia sekä puhekanavalla että muilla kanavilla. Niistä voi Yleä kyll kiittää, mutta ne pitäisi minusta keskittää puhekanavalle, josta voitaisiin poistaa urheilu, musiikki ja viihdehömppä.</p><hr /><p>TV:n puolellakin asiaohjelmia toki on, mutta jostain syystä niitä pitää näköjään yrittää viihteellistää, ilmeisesti siksi että katsojat pysyisivät paremmin kanavalla. Miksi ihmeessä Ylen kanavilla pitäisi olla paljon katsojia, onhan kanavan rahoitus turvattu muulla tavalla, ei tarvittaisi paljon katsojia. Ne katsovat joita asiaohjelmat kiinnostavat.</p><p>Tällä hetkellä asia on vähän niin että Alfa-TV:ssäkin on parempi asiaohjelma kuin Yle:llä, nimittäin Alfa-studio.&nbsp; Tosin kaikki jaksot eivät ole siellä aivan yhtä hyviä. Alfa.studion&nbsp; taso on kiinni siitä keitä studiossa on toimittajina ja vieraina ja jotkin jaksot niistä ovat kyllä olleet kauniisti sanottuna vähemmän ansioituneita.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle:n ohjelmistosta on TV:n puolella tullut entistä viihteellisempää.  Sellaiset ohjelmat kuin Puoli Seitsemän, Enbuske. Veitola ja Salminen ja Perjantai ovat tyyliltään vallitsevia. Ohjelmien tyyli on sellainen että niissä on viihdettä ja asiaa sekoitettu, kuitenkin niin että se asiapuoli on esitetty varsin pinnallisesti ja kevyesti. Juontajat pitävät huolta siitä että asioiden käsittely pysyy pinnallisena ja kevyenä. Ilmeisesti tarkoitus on tyydyttää vain tällaista ohjelmaa haluavien ihmisten tarpeet.

Välillä tulee mieleen että onko edes mielekästä maksaa YLE- veroa. YLE- veron tarkoitushan oli se että olisi edes yksi kanava joka tarjoaa vähän asiallisempia ohjelmia, eikä sen tarvitse kilpailla katsojista hömpän tarjoajien kanssa.


Radion puolella on myös asiallista ohjelmatarjontaa, mutta puheradio on ollut pettymys.  Minä oletin että puheradio olisi ollut sellainen asiaohjelmakanava josta aina tulisi jotain puheasiaa, silloin kun ei huvita kuunnella muilta kanavilta musiikkia tai hömppää.

Ensin puhekanavalle tuli urheiluohjelmia, jotka kattoivat heti valtaosan puhekanavan ohjelma-ajasta. Sitten sinne tuli pop-artistien haastatteluja ja musiikkiohjelmia ilman musiikkia. Sitten puhekanavalle tuli musiikki ja viimeksi sinne ovat tulleet muilta kanavilta tuttut höpinät, siis sellaista ohjelmaa missä kaksi tai useampi toimittaja heittää huulta keskenään ja turisee keskenään joutavia musiikkitarjonnan ohessa.


Onhan radiossa toki hyvin toimitettuja asiaohjelmia sekä puhekanavalla että muilla kanavilla. Niistä voi Yleä kyll kiittää, mutta ne pitäisi minusta keskittää puhekanavalle, josta voitaisiin poistaa urheilu, musiikki ja viihdehömppä.


TV:n puolellakin asiaohjelmia toki on, mutta jostain syystä niitä pitää näköjään yrittää viihteellistää, ilmeisesti siksi että katsojat pysyisivät paremmin kanavalla. Miksi ihmeessä Ylen kanavilla pitäisi olla paljon katsojia, onhan kanavan rahoitus turvattu muulla tavalla, ei tarvittaisi paljon katsojia. Ne katsovat joita asiaohjelmat kiinnostavat.

Tällä hetkellä asia on vähän niin että Alfa-TV:ssäkin on parempi asiaohjelma kuin Yle:llä, nimittäin Alfa-studio.  Tosin kaikki jaksot eivät ole siellä aivan yhtä hyviä. Alfa.studion  taso on kiinni siitä keitä studiossa on toimittajina ja vieraina ja jotkin jaksot niistä ovat kyllä olleet kauniisti sanottuna vähemmän ansioituneita.

]]>
17 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263936-yle-viihteellistyy#comments Yleisradio Yleisradion rahoitus Yleisradion tehtävä Fri, 09 Nov 2018 20:47:37 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263936-yle-viihteellistyy
Nuorisosäätiö http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263739-nuorisosaatio <p>&nbsp;</p><p>YLE:n MOT:n eilinen Nuorisosäätiö -ohjelma jäi jotenkin vaivamaan. Ei siksi, että Nuorisosäätiön asioissa ei olisi palaneen käryä vaan siksi, että jotenkin asioiden perspektiivi tuntui täysin hämärtyneen. Nuorisosäätiö on vain yksi asuntosäätiöistä (tai yleisemmin, liiketoimintaa harjoittavista säätiöistä). Erikoista asuntosäätiöissä on se, että niillä on hirveä omistusmassa, mutta juridisesti niillä ei ole mitään omistajaa. Omistusmassa on huomattavalta osin julkisen vallan tulonsiirtojen seurausta (asumistuki, ARA:n rahoitustuki, RAY:n suorat tuet, kaupunkien piilotuki tonttihinnoissa ja kaavoituksessa ym.). Vielä omituisempaa on, että ne käytännössä (niin käytännössä, joskaan ei verbaalisesti) kilpailevat markkinasektorin kanssa. Kilpailuviranomaiset eivät reagoi mitenkään tähän perverssiin markkinatilanteeseen (niitä huolestuttaa vain Valion maidon liian alhainen hinta).</p><p>Säätiöiden johdossa olevilla on satojen miljoonin omistusmassa, joka on näennäisesti isännätöntä rahaa. Pakosta syntyy hirveä insentiivi käyttää rahoja omiin tarkoituksiin (myydä omaisuutta pilkkahintaan omalle bulvaaniyritykselle, rahastaa palkkoina ja palkkioina, myydä palveluksia pilkkahintaan lähipiirille jne.). Nämä ongelmat eivät taatusti pääty Nuorisosäätiön entisen johdon mahdolliseen oikeudenkäyntiin. Säätiöt saavat tietenkin tehdä mitä lystäävät, mutta ongelma on siinä, että tässä tapauksessa kyse on pitkälti veronmaksajien rahoista. Ja sopii kysyä, että jos (?) asumista pitää tukea, onko asuntosäätiöiden (tai yleensä toiminnallisten säätiöiden) tuki oikea tapa tehdä sitä.</p><p>YLE:n MOT -ohjelmassa toimittajia kiinnostivat vain salapoliisitehtävät. Ne soisi suosiolla jätettävän oikeille poliiseille. Toki on varmaan kiva kiertää pitkin Eurooppaa isolla joukolla valokuvaamassa toimittajien käyskentelyä pääkaduilla ja virastotaloissa. Luuleeko joku tosissaan, että joku kriminaali antaa YLE:n toimittajille haastattelun Panama Cityn pääaukiolla tai yökerhon baaritiskillä? Rahaa palaa, ja rahaa YLE:ssä näyttävän riittävän. Maanjäristys Tahitilla vaatii tietenkin oman toimittajan paikalle kertomaan, että maa on järkkynyt ja taloja on sortunut. Ylipäätään voi kysyä, mihin ihmeeseen nykyaikana tarvitaan YLE:n ulkomaan kirjeenvaihtajia? Varsinkin kun jutut ovat, mitä ovat. Esimerkiksi Paula Vilenin sadat raportit USA:sta olisi varmaan voinut nauhoittaa (etukäteen) jo pari vuotta sitten Tampereen yliopiston kahvilassa. Ja jottei perspektiivi unohtuisi Paulan mukana, sopii kysyä, miksi tosiaan YLE:n budjetin pitää olla moninkertainen verrattuna vaikka BBC:n tai Norjan YLE:n menoihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

YLE:n MOT:n eilinen Nuorisosäätiö -ohjelma jäi jotenkin vaivamaan. Ei siksi, että Nuorisosäätiön asioissa ei olisi palaneen käryä vaan siksi, että jotenkin asioiden perspektiivi tuntui täysin hämärtyneen. Nuorisosäätiö on vain yksi asuntosäätiöistä (tai yleisemmin, liiketoimintaa harjoittavista säätiöistä). Erikoista asuntosäätiöissä on se, että niillä on hirveä omistusmassa, mutta juridisesti niillä ei ole mitään omistajaa. Omistusmassa on huomattavalta osin julkisen vallan tulonsiirtojen seurausta (asumistuki, ARA:n rahoitustuki, RAY:n suorat tuet, kaupunkien piilotuki tonttihinnoissa ja kaavoituksessa ym.). Vielä omituisempaa on, että ne käytännössä (niin käytännössä, joskaan ei verbaalisesti) kilpailevat markkinasektorin kanssa. Kilpailuviranomaiset eivät reagoi mitenkään tähän perverssiin markkinatilanteeseen (niitä huolestuttaa vain Valion maidon liian alhainen hinta).

Säätiöiden johdossa olevilla on satojen miljoonin omistusmassa, joka on näennäisesti isännätöntä rahaa. Pakosta syntyy hirveä insentiivi käyttää rahoja omiin tarkoituksiin (myydä omaisuutta pilkkahintaan omalle bulvaaniyritykselle, rahastaa palkkoina ja palkkioina, myydä palveluksia pilkkahintaan lähipiirille jne.). Nämä ongelmat eivät taatusti pääty Nuorisosäätiön entisen johdon mahdolliseen oikeudenkäyntiin. Säätiöt saavat tietenkin tehdä mitä lystäävät, mutta ongelma on siinä, että tässä tapauksessa kyse on pitkälti veronmaksajien rahoista. Ja sopii kysyä, että jos (?) asumista pitää tukea, onko asuntosäätiöiden (tai yleensä toiminnallisten säätiöiden) tuki oikea tapa tehdä sitä.

YLE:n MOT -ohjelmassa toimittajia kiinnostivat vain salapoliisitehtävät. Ne soisi suosiolla jätettävän oikeille poliiseille. Toki on varmaan kiva kiertää pitkin Eurooppaa isolla joukolla valokuvaamassa toimittajien käyskentelyä pääkaduilla ja virastotaloissa. Luuleeko joku tosissaan, että joku kriminaali antaa YLE:n toimittajille haastattelun Panama Cityn pääaukiolla tai yökerhon baaritiskillä? Rahaa palaa, ja rahaa YLE:ssä näyttävän riittävän. Maanjäristys Tahitilla vaatii tietenkin oman toimittajan paikalle kertomaan, että maa on järkkynyt ja taloja on sortunut. Ylipäätään voi kysyä, mihin ihmeeseen nykyaikana tarvitaan YLE:n ulkomaan kirjeenvaihtajia? Varsinkin kun jutut ovat, mitä ovat. Esimerkiksi Paula Vilenin sadat raportit USA:sta olisi varmaan voinut nauhoittaa (etukäteen) jo pari vuotta sitten Tampereen yliopiston kahvilassa. Ja jottei perspektiivi unohtuisi Paulan mukana, sopii kysyä, miksi tosiaan YLE:n budjetin pitää olla moninkertainen verrattuna vaikka BBC:n tai Norjan YLE:n menoihin.

]]>
33 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263739-nuorisosaatio#comments Asuminen Säätiöt Yleisradio Tue, 06 Nov 2018 09:23:18 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263739-nuorisosaatio
Urheilulähetykset Ylellä http://petrioseppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262880-urheilulahetykset-ylella <p><a href="https://yle.fi/urheilu/3-10456858">Yleisradio uutisoi viikko sitten</a> ylpeänä, kuinka talvilajit palaavat &quot;ennennäkemättömällä laajuudella&quot; Ylen kanaville. Tämähän on tavallaan kaltaiseni innokkaan penkkiurheilijan kannalta hyvä asia: pääsen katselemaan monia kiinnostavia urheilulähetyksiä mukavasti kotisohvaltani tarvitsematta tilata maksullisia urheilupaketteja. Kolikon toinen puoli vaan on se, että me Yle-veron maksajat kyllä kustannamme lystin. Erona Yle-urheilulähetysten ja maksukanavien urheilulähetysten välillä on vain se, että Ylen urheilulähetysten kustantaminen ei ole meille vapaaehtoista.</p><p>Verorahoitteinen Yleisradio huippu-urheilun välittäjänä kotisohville on jäänne menneestä maailmasta, josta olisi syytä päästä eroon. Tämän päivän huippu-urheilu on viihdeteollisuutta. Maailma on tullut kauas niistä ajoista, jolloin urheilu oli kansanterveyden kannalta myönteistä rehellistä ja pyyteetöntä kilvoittelua. Nykyisin huippu-urheilu on pelkkää bisnestä ja vieläpä varsin raakaa sellaista. Tällaisen toiminnan tukeminen verovaroin ei kuulu enää tähän päivään. Jokainen huippu-urheilun seuraamista haluava tehköön sen omalla kustannuksellaan ja valitsemaansa jakelukanavaa käyttäen.&nbsp;</p><p>Yleisradiolla (niin kauan kuin sellainen on vielä olemassa) on kyllä tehtävää urheilun parissa. On hienoa, että Yle lähettää kuvaa sellaisita urheilutapahtumista, joiden jakelu ei kaupallisesti ole mahdollista. Mutta Ylen olisi syytä pysyä erossa kaikesta huippu-urheilusta, jonka jakelu on kaupallisille toimijoille kannattavaa.</p><p>Pidemmällä aikajänteellä näkisin kyllä koko Yleisradion toiminnan ja olemassaolon kyseenalaisena. Vaikka Ylen ohjelmien suurkuluttaja olenkin &ndash; hyvien vaihtoehtojen puutteesta johtuen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleisradio uutisoi viikko sitten ylpeänä, kuinka talvilajit palaavat "ennennäkemättömällä laajuudella" Ylen kanaville. Tämähän on tavallaan kaltaiseni innokkaan penkkiurheilijan kannalta hyvä asia: pääsen katselemaan monia kiinnostavia urheilulähetyksiä mukavasti kotisohvaltani tarvitsematta tilata maksullisia urheilupaketteja. Kolikon toinen puoli vaan on se, että me Yle-veron maksajat kyllä kustannamme lystin. Erona Yle-urheilulähetysten ja maksukanavien urheilulähetysten välillä on vain se, että Ylen urheilulähetysten kustantaminen ei ole meille vapaaehtoista.

Verorahoitteinen Yleisradio huippu-urheilun välittäjänä kotisohville on jäänne menneestä maailmasta, josta olisi syytä päästä eroon. Tämän päivän huippu-urheilu on viihdeteollisuutta. Maailma on tullut kauas niistä ajoista, jolloin urheilu oli kansanterveyden kannalta myönteistä rehellistä ja pyyteetöntä kilvoittelua. Nykyisin huippu-urheilu on pelkkää bisnestä ja vieläpä varsin raakaa sellaista. Tällaisen toiminnan tukeminen verovaroin ei kuulu enää tähän päivään. Jokainen huippu-urheilun seuraamista haluava tehköön sen omalla kustannuksellaan ja valitsemaansa jakelukanavaa käyttäen. 

Yleisradiolla (niin kauan kuin sellainen on vielä olemassa) on kyllä tehtävää urheilun parissa. On hienoa, että Yle lähettää kuvaa sellaisita urheilutapahtumista, joiden jakelu ei kaupallisesti ole mahdollista. Mutta Ylen olisi syytä pysyä erossa kaikesta huippu-urheilusta, jonka jakelu on kaupallisille toimijoille kannattavaa.

Pidemmällä aikajänteellä näkisin kyllä koko Yleisradion toiminnan ja olemassaolon kyseenalaisena. Vaikka Ylen ohjelmien suurkuluttaja olenkin – hyvien vaihtoehtojen puutteesta johtuen.

 

]]>
0 http://petrioseppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262880-urheilulahetykset-ylella#comments Huippu-urheilu Televisio-oikeudet Yleisradio Sun, 21 Oct 2018 06:51:45 +0000 Petri Seppälä http://petrioseppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262880-urheilulahetykset-ylella
Harkimo ja Väyrynen – kapinallisia vai pelkureita? http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262562-harkimo-ja-vayrynen-kapinallisia-vai-pelkureita <p><strong><em>&rdquo;Eikö tv-herrat ymmärrä miten hyvä tv-ohjelma teistä kolmesta tulisikaan!! Kannatan!&rdquo;&nbsp;</em></strong></p><p>Noin kommentoi eräs Uuden Suomen kanssablogisti Facebook <u><a href="https://www.facebook.com/petri.hirvimaki/videos/10156760266073501/" target="_blank">videotani,</a></u> jonka postasin asiasta. Kaikesta päätellen suomalaisen valtamedian salarakkaat, &rdquo;kapinalliset&quot; Harry Harkimo ja Paavo Väyrynen, pelkäävät joutua samaan tv-studioon allekirjoittaneen kanssa. Sitähän heille ehdotin <u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261544-suuri-kapinallisilta-vayrynen-harkimo-ja-hirvimaki-samaan-studioon" target="_blank">blogissani</a></u> joku aika sitten. Herrat eivät ole toistaiseksi vastanneet haasteeseeni mitenkään.</p><p>Jäitte kiinni housut kintuissa, Harkimo ja Väyrynen &ndash; suomalaisen eliittimedian (valtamedian) harjoittama tekemisienne jatkuva rummutus ja suoranainen paapominen antaa teille oivan mahdollisuuden esiintyä &quot;kapinallisina&quot; suomalaisille, kaikille, joilla on edes televisio olohuoneessaan.</p><p>Hävetkää, sillä aivan samoin tekin lymyätte väärän pelin väärien sääntöjen takana kuin kritiikkinne kohteet. On olemassa pullamössöeliitti ja sitten ne (me) muut, te kyllä tiedätte puolenne. Suomalainen eliittimedia on nostanut teidät kaverikauppana haluamaansa asemaan, suomalaiseksi &rdquo;valeoppositioksi&quot;.</p><p><strong>Suomea ei muuteta noin, mutta suomalaisia kusetetaan juuri noin!</strong></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>Median puolelta olin asiasta ensiksi yhteydessä MTV:n päätoimittaja Tomi Einoseen. Einonen sai puhelimessa kakistettua, että tuskin hän saa Mediahub Oy:n (MTV:n tuotantoyhtiö) toimitusjohtajana myytyä ajatusta MTV:lle, vaikka ilmeisesti kuulemma pärjäisinkin ihan hyvin Väyrysen ja Harkimon kanssa studiossa&hellip; miten niin ei saisi?</p><p><strong>Ajatushan on suorastaan kutkuttava ehdotus kehittää suomidemokratiaa &ndash; se olisi katsojille todella mielenkiintoinen &rdquo;suuri kapinallisilta&quot;?</strong></p><p>Laitoin seuraavaksi YLE:en sähköpostia asiasta varmuuden vuoksi useampaankin osoitteeseen. Yhteenkään sähköpostiini ei ole tähän päivään mennessä tullut vastausta. Omituista &ndash; YLE:nhän kuuluisi olla suorastaan riemuissaan siitä kun joku sen alamaisista ehdottaa jotain näinkin pärisyttävää (ote sähköpostistani):</p><p><em>&rdquo;TEHDÄÄN&nbsp;HISTORIAA!</em></p><p><em>Täydellinen mediablokkaus myös Ylellä 40% kannattajapotentiaalin omaavilta Nukkuvilta &ndash; meillä aivan uudenlainen ohjelma, konsepti, ihmiset &ndash; on melkein kuitattu sillä kun muutatte kurssianne nyt syksyn aikana. Pian, sillä aikaa ei ole hukattavaksi.</em></p><p><em>Pyydän nopeasti</em> <em>reagoimaan tähän. Miksi historiallista? <strong>Siksi että varmaankin ensimmäistä kertaa ruohonjuuritaso politiikassa nostettaisiin tasavertaiseksi sisäpiirin ja poliittisen eliittimme haastajaksi prime time aikaan, studiossa.</strong></em><strong><em> A-studio?</em></strong></p><p><em>Toimivassa demokratiassa median tehtävä olisi toimia juuri noin - yhteistyössä ruohonjuuritason kanssa, ei vain poliittisen sisäpiirin, todellakin!</em><em>&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>Näissä ruohonjuuritason järjettömissä olosuhteissa, jotka suurelta osin suomalainen systeeminylläpitomedia on luonut, köysi luonnollisesti kiristyy Nukkuvien <u><a href="http://www.nukkuvat.fi/kannattajakorttikerays" target="_blank">kannattajakorttikeräyksen</a></u> suhteen koko ajan. Samalla eliittimedian kultapossukerhon &rdquo;hyvävelioppositio&rdquo; sen kuin porskuttaa: &quot;<em>Kannattajakortteja kiivaasti keräävä Paavo Väyrynen Ylelle: &rdquo;Tavoittelen pääministerin paikkaa&rdquo; <u><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/261638-kannattajakortteja-kiivaasti-keraava-paavo-vayrynen-ylelle-tavoittelen-paaministerin" target="_blank">(US 13.10.2018)</a></u></em></p><p>Sori vaan Yle, MTV, US jne, mutta Suomessa on tuskin yhtään ihmistä, joka aikuisten oikeasti uskoisi Paavo Väyrysen pääministerinpaikkaan eduskuntavaaleissa 2019 &ndash; mutta senhän te toki tiedättekin ja juuri SIKSI Väyrysen touhusta tai Harkimon vara-Kokoomuksesta aina kirjoitatte!&nbsp;</p><p>Sen sijaan Suomessa on todennäköisesti paljonkin ihmisiä, jotka voisivat aivan hyvin uskoa, että Nukkuvat olisi 2023 pääministeripuolue jos meistä median kautta ensin kuulisivat &ndash; mutta senhän toki tiedättekin ja juuri SIKSI ETTE asiastamme kirjoita!</p><p><strong>Jos olisimme saaneet edes kymmenesosan Väyrysen ja Harkimon saamasta media-ajasta valtamediassa, Nukkuvat suorastaan kävelisi eduskuntaan!</strong></p><p>YLE, MTV, valtamedia &ndash; ei tarvitse niin selitellä jos ottaa haasteen reilusti vastaan ja pyytää Harkimoa ja Väyrystä kanssani studioon. 40% kannattajapotentiaalin omaavan puolueen puheenjohtajakin saataa tavoitella pääministerin paikkaa, askel kerrallaan, ihan tosissaan, eikös niin?</p><p>Mitä se on se teidän &rdquo;riippumattomuutenne&rdquo; muuta kuin ruohonjuuritason syvää halveksuntaa, ihmisten jatkuvaa kusettamista ja nykysysteemin ylläpitoa? Nukkuvia ei saa pitää syrjässä enää hetkeäkään ja studiossahan se sitten nähtäisiin kuka onkaan se &rdquo;kolmas pyörä&rdquo;?</p><p><strong>Hirvimäki, Harkimo ja Väyrynen samaan studioon, asap!</strong></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>15.10.2018</p><p>Kalervonkatu, Jyväskylä</p><p>Petri Hirvimäki</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3136" target="_blank">Lakkautetaan puoluetuki &ndash; puoluetuki on demokratian irvikuva! - kansalaisaloite</a></u></p><p><u><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2884" target="_blank">Kansalaispalkka nyt! - kansalaisaloite</a></u></p><p><u><a href="http://nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p><p><u><a href="https://www.youtube.com/channel/UCLv_-mb8kIVDRAw-gUULvEg/videos?view_as=subscriber" target="_blank">&quot;Hirvimäki Political&quot; -videoblogini Youtubessa</a></u></p><p><u><a href="http://www.petrihirvimaki.com/" target="_blank">petrihirvimaki.com</a></u></p><p><u><a href="http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=4918981" target="_blank">TV-haastattelu (presidenttiehdokas)</a></u></p><p><u><a href="http://unitaskansanliike.net/" target="_blank">Unitas kansanliike</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Eikö tv-herrat ymmärrä miten hyvä tv-ohjelma teistä kolmesta tulisikaan!! Kannatan!” 

Noin kommentoi eräs Uuden Suomen kanssablogisti Facebook videotani, jonka postasin asiasta. Kaikesta päätellen suomalaisen valtamedian salarakkaat, ”kapinalliset" Harry Harkimo ja Paavo Väyrynen, pelkäävät joutua samaan tv-studioon allekirjoittaneen kanssa. Sitähän heille ehdotin blogissani joku aika sitten. Herrat eivät ole toistaiseksi vastanneet haasteeseeni mitenkään.

Jäitte kiinni housut kintuissa, Harkimo ja Väyrynen – suomalaisen eliittimedian (valtamedian) harjoittama tekemisienne jatkuva rummutus ja suoranainen paapominen antaa teille oivan mahdollisuuden esiintyä "kapinallisina" suomalaisille, kaikille, joilla on edes televisio olohuoneessaan.

Hävetkää, sillä aivan samoin tekin lymyätte väärän pelin väärien sääntöjen takana kuin kritiikkinne kohteet. On olemassa pullamössöeliitti ja sitten ne (me) muut, te kyllä tiedätte puolenne. Suomalainen eliittimedia on nostanut teidät kaverikauppana haluamaansa asemaan, suomalaiseksi ”valeoppositioksi".

Suomea ei muuteta noin, mutta suomalaisia kusetetaan juuri noin!

 

***

Median puolelta olin asiasta ensiksi yhteydessä MTV:n päätoimittaja Tomi Einoseen. Einonen sai puhelimessa kakistettua, että tuskin hän saa Mediahub Oy:n (MTV:n tuotantoyhtiö) toimitusjohtajana myytyä ajatusta MTV:lle, vaikka ilmeisesti kuulemma pärjäisinkin ihan hyvin Väyrysen ja Harkimon kanssa studiossa… miten niin ei saisi?

Ajatushan on suorastaan kutkuttava ehdotus kehittää suomidemokratiaa – se olisi katsojille todella mielenkiintoinen ”suuri kapinallisilta"?

Laitoin seuraavaksi YLE:en sähköpostia asiasta varmuuden vuoksi useampaankin osoitteeseen. Yhteenkään sähköpostiini ei ole tähän päivään mennessä tullut vastausta. Omituista – YLE:nhän kuuluisi olla suorastaan riemuissaan siitä kun joku sen alamaisista ehdottaa jotain näinkin pärisyttävää (ote sähköpostistani):

”TEHDÄÄN HISTORIAA!

Täydellinen mediablokkaus myös Ylellä 40% kannattajapotentiaalin omaavilta Nukkuvilta – meillä aivan uudenlainen ohjelma, konsepti, ihmiset – on melkein kuitattu sillä kun muutatte kurssianne nyt syksyn aikana. Pian, sillä aikaa ei ole hukattavaksi.

Pyydän nopeasti reagoimaan tähän. Miksi historiallista? Siksi että varmaankin ensimmäistä kertaa ruohonjuuritaso politiikassa nostettaisiin tasavertaiseksi sisäpiirin ja poliittisen eliittimme haastajaksi prime time aikaan, studiossa. A-studio?

Toimivassa demokratiassa median tehtävä olisi toimia juuri noin - yhteistyössä ruohonjuuritason kanssa, ei vain poliittisen sisäpiirin, todellakin!

 

***

Näissä ruohonjuuritason järjettömissä olosuhteissa, jotka suurelta osin suomalainen systeeminylläpitomedia on luonut, köysi luonnollisesti kiristyy Nukkuvien kannattajakorttikeräyksen suhteen koko ajan. Samalla eliittimedian kultapossukerhon ”hyvävelioppositio” sen kuin porskuttaa: "Kannattajakortteja kiivaasti keräävä Paavo Väyrynen Ylelle: ”Tavoittelen pääministerin paikkaa” (US 13.10.2018)

Sori vaan Yle, MTV, US jne, mutta Suomessa on tuskin yhtään ihmistä, joka aikuisten oikeasti uskoisi Paavo Väyrysen pääministerinpaikkaan eduskuntavaaleissa 2019 – mutta senhän te toki tiedättekin ja juuri SIKSI Väyrysen touhusta tai Harkimon vara-Kokoomuksesta aina kirjoitatte! 

Sen sijaan Suomessa on todennäköisesti paljonkin ihmisiä, jotka voisivat aivan hyvin uskoa, että Nukkuvat olisi 2023 pääministeripuolue jos meistä median kautta ensin kuulisivat – mutta senhän toki tiedättekin ja juuri SIKSI ETTE asiastamme kirjoita!

Jos olisimme saaneet edes kymmenesosan Väyrysen ja Harkimon saamasta media-ajasta valtamediassa, Nukkuvat suorastaan kävelisi eduskuntaan!

YLE, MTV, valtamedia – ei tarvitse niin selitellä jos ottaa haasteen reilusti vastaan ja pyytää Harkimoa ja Väyrystä kanssani studioon. 40% kannattajapotentiaalin omaavan puolueen puheenjohtajakin saataa tavoitella pääministerin paikkaa, askel kerrallaan, ihan tosissaan, eikös niin?

Mitä se on se teidän ”riippumattomuutenne” muuta kuin ruohonjuuritason syvää halveksuntaa, ihmisten jatkuvaa kusettamista ja nykysysteemin ylläpitoa? Nukkuvia ei saa pitää syrjässä enää hetkeäkään ja studiossahan se sitten nähtäisiin kuka onkaan se ”kolmas pyörä”?

Hirvimäki, Harkimo ja Väyrynen samaan studioon, asap!

 

***

15.10.2018

Kalervonkatu, Jyväskylä

Petri Hirvimäki

 

***

Lakkautetaan puoluetuki – puoluetuki on demokratian irvikuva! - kansalaisaloite

Kansalaispalkka nyt! - kansalaisaloite

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)

"Hirvimäki Political" -videoblogini Youtubessa

petrihirvimaki.com

TV-haastattelu (presidenttiehdokas)

Unitas kansanliike

]]>
17 http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262562-harkimo-ja-vayrynen-kapinallisia-vai-pelkureita#comments Eduskuntavaalit 2019 Harry Harkimo MTV Paavo Väyrynen Yleisradio Mon, 15 Oct 2018 12:56:04 +0000 Petri Hirvimäki http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262562-harkimo-ja-vayrynen-kapinallisia-vai-pelkureita
Päiväsatu Ylestä, somesta ja Anderssonista http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262004-paivasatu-ylesta-somesta-ja-anderssonista <p>Olipa kerran maa nimeltä Suomi. Siellä välitti ohjelmia kanava nimeltä Oy Yleisradio Ab, jota kutsuttiin tuttavallisesti Yleksi. Sen ohjelmistakin pidettiin yleisellä tasolla. Toimeentulonsa se sai valtion keräämästä Yleverosta, jota ei kaikkein pienituloisimmilta kerätty.</p><p>Ylessä oli uutis- ja ajankohtaispuolella toimittajana Jan Andersson niminen henkilö. Hänestä pitivät kaikki. No, perheiden lemmikkieläimiltä ei liene sentään mielipidettä kysytty. Sitten tämä Andersson päätti lähteä leveämmän leivän perässä kaupallisen yhtiön palvelukseen. Sekin oli uutinen.</p><p>Uutisen suosikkitoimittajan lähdöstä tultua julki myös ihmiset, jotka aiemmin olivat somessa kertoneet etteivät katso koskaan Ylen ohjelmia sanoivat, että Yle menetti parhaan toimittajansa. Näin paljastui, että he olivatkin niin aktiivisia Ylen seuraajia että pystyivät jopa vertailemaan eri toimittajien ammattitaitoa.</p><p>Onnea ja menestystä Jan Anderssonille tulevissa haasteissa. Hyvää päivänjatkoa myös niille totuuden torville jotka päivästä toiseen mekastavat somessa kertoen omia totuuksiaan. Anderssonin lähdön jälkeen he eivät varmaan taaskaan katso koskaan Ylen ohjelmia. Sen pituinen se.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran maa nimeltä Suomi. Siellä välitti ohjelmia kanava nimeltä Oy Yleisradio Ab, jota kutsuttiin tuttavallisesti Yleksi. Sen ohjelmistakin pidettiin yleisellä tasolla. Toimeentulonsa se sai valtion keräämästä Yleverosta, jota ei kaikkein pienituloisimmilta kerätty.

Ylessä oli uutis- ja ajankohtaispuolella toimittajana Jan Andersson niminen henkilö. Hänestä pitivät kaikki. No, perheiden lemmikkieläimiltä ei liene sentään mielipidettä kysytty. Sitten tämä Andersson päätti lähteä leveämmän leivän perässä kaupallisen yhtiön palvelukseen. Sekin oli uutinen.

Uutisen suosikkitoimittajan lähdöstä tultua julki myös ihmiset, jotka aiemmin olivat somessa kertoneet etteivät katso koskaan Ylen ohjelmia sanoivat, että Yle menetti parhaan toimittajansa. Näin paljastui, että he olivatkin niin aktiivisia Ylen seuraajia että pystyivät jopa vertailemaan eri toimittajien ammattitaitoa.

Onnea ja menestystä Jan Anderssonille tulevissa haasteissa. Hyvää päivänjatkoa myös niille totuuden torville jotka päivästä toiseen mekastavat somessa kertoen omia totuuksiaan. Anderssonin lähdön jälkeen he eivät varmaan taaskaan katso koskaan Ylen ohjelmia. Sen pituinen se.

 

]]>
6 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262004-paivasatu-ylesta-somesta-ja-anderssonista#comments Jan Andersson Some Yleisradio Thu, 04 Oct 2018 06:17:47 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262004-paivasatu-ylesta-somesta-ja-anderssonista
Valtion tehtäviin ei kuulu mediatalon pyörittäminen http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260319-valtion-tehtaviin-ei-kuulu-mediatalon-pyorittaminen <p>Mistä tiedän että meillä katsotaan Ylen Pikku Kakkosta? TV:n ääniä pilkkoo välillä valitus tylsistä ohjelmista. Ja kun nyt asian tarkistin, niin täytyy sanoa että jopa minun makuuni <a href="https://areena.yle.fi/1-869115">Ylen oma ohjelma, jossa kissapuvussa olevalle näyttelijälle lapsiasiainvaltuutettu lukee monotonosella äänellä YK:n lasten oikeuksia</a>, tuntui aika tylsältä. Lapsieni mielestä parhaita ohjelmia ovat Ylen oman tuotannon sijaan ostetut ohjelmat. Uskoisin näiden ohjelmien esittämisen olevan myös merkittävästi edullisempaa, sillä en usko että taitavinkaan myyjä saa kauppoja syntymään lastenohjelmasta, jossa käsitellään lakitekstiä ja haastatellaan viranomaisia ja ministeriä. Ylipäätänsä lasteni mielestä Pikku Kakkonen toimisikin paremmin ilman Ylen omia ohjelmia. Tästä voidaankin luontevasti (hah hah) siirtyä pohtimaan sitä, onko ylipäätänsä järkevää, että meillä on verorahoilla pyörivä Yle.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Verorahoilla asiakas ei saa mitä tilaa</strong></p><p>Kun avoimilta markkinoilta ostetaan palvelua, voi ostaja milloin tahansa vaihtaa palvelua mikäli aikaisempi ei miellytä. Kun verorahoilla tuotettu palvelu ei miellytä, ei palvelun muuttamiseksi ole oikein muita vaihtoehtoja kuin koittaa hitaasti kerätä tarpeeksi kannatusta <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380">palvelua säätelevän lain</a> muuttamiseksi. Seurauksena on <a href="https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaisten-eduskuntaryhman-puheenjohtaja-ylen-ohjelmat-maksukortin-taakse-maksavat-haluavat-katsoa-vapautetaan-kaikista-maksuista/">paljon työlästä vääntöä</a> ja <a href="http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259740-kaikille-maksullinen-yle">hukkaan heitettyä aikaa</a>. Markkinoilla jokainen pääsee äänestämään lompakollaan eikä kenenkään tarvitse osallistua palvelun rahoittamiseen, jonka kokee syystä tai toisesta ongelmalliseksi tai huonoksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Verorahoitus luo poliittisen ohjauksen ja markkinahäirikön</strong></p><p>Yle on valtio-omisteisena altistettu poliittiselle päätöksenteolle ja Yleä ohjaavalle Hallintoneuvostolle. Myös Ylen budjetti koko on poliittinen päätös. Yksityiset mediatalot taas eivät ole valtiosta päätöksistä riippuvaisia, muuten kuin lakien kautta, mutta lait koskettavat jokaista tasapuolisesti. On siis selvää että Yle ei edes teoreettisesti voi olla samalla tavalla riippumaton kuin itsenäisesti toimiva yksityinen mediatalo.&nbsp;</p><p>Ylen kanssa kilpailevat mediatalot joutuvat osallistumaan Ylen rahoittamiseen ja kilpailemaan Ylen maksutonta sisältöä vastaan. Mikäli määrävässä markkina-asemassa oleva yksityinen toimija toimisi kuten Yle, olisi todennäköisesti käynnissä jo tutkinta markkina-aseman väärinkäytöstä. Hyvä että meillä edes on se mediakenttä mikä meillä nyt on.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sivistystehtävä?</strong></p><p>Ylen verorahoitusta perustellaan usein Ylen sivistystehtävällä. Pidän ensinnäkin tätä argumenttia vähän epäilyttävänä, sillä miellän sivistyksen osaksi koulutuspolitiikkaa. Mielestäni TV ja radio ovat ennenkaikkea viihdettä. Sivistys on kokonaisuuksien hahmottamista, joiden omaksuminen vaatii hitaampaa ja pidempään jatkuvaa pohdintaa kuin se, mihin TV mediana taipuu. Toki monille liikkuva kuva toimii paremmin kuin esimerkiksi kirja, joten hyväksytään nyt se, että TV:n katsominen tai radion kuunteleminen voi olla sivistävää.&nbsp;</p><p>Mutta ovatko Ylen ohjelmat sivistävämpiä kuin yksityisen kanavan lähetykset? Ei tietenkään, sillä ei verorahoitteisella mediatalolla ole mitään keinoa tehdä ohjelmista enempää sivistäviä, vaan ohjelman sivistävyys riippuu vain itse ohjelmasta. Ohjelman sivistävyys ei riipu sen esittäjästä. Toki Yle voi esittää enemmän ohjelmia jotka ovat sivistäviä, mutta ei kenenkään sivistys kasva ellei lähetystä katsota. Eli jos sivistävä ohjelma on sellainen, joka kerää katsojia, on yhtälailla yksityisilla kanavilla kannustimet lähettää se.</p><p>Entä Ylen epäkaupalliset ohjelmat? Pelkona on, että nämä jäisivät syntymättä vapailla markkinoilla. Ensinnäkin se, että nyt Yle tekee niitä, ei tarkoita etteikö niitä tehtäisiin ilman Yleä. Kannattavuuden ja kannattamattomuuden rajalla häilyvä projekti helposti heilahtaa yli, mikäli Yle tarjoaa jo saman ohjelman maksutta. Toisekseen, pidän vähän kyseenalaisena sitä, että jotkut ohjelmat ovat niin arvokkaita, että niitä pitäisi tehdä muiden rahoilla, mutta silti niin arvottomia, että niitä arvostavat eivät ole valmiita maksamaan niistä riittävästi. Vapaat markkinat ovat pystyneet vastaamaan kuluttajien tarpeisiin paremmin kuin suunnittelu, enkä näe syytä miksi media-alalla asiat olisivat toisin.</p><p>Poikkeuksen tähän saattaa muodostaa saamenkieliset ohjelmat. Jos saamenkielinen mediatuotanto halutaan turvata Ylen jälkeenkin kysynnästä riippumatta, voisi tähän käydä jonkinlainen verorahoista maksettava tuki. Sinänsä kun esimerkiksi monet pienet uskonnolliset yhteisöt pystyvät nykytekniikalla tuottamaan omaa mediaa ilman valtion tukea, uskoisin että myös saamekielinen mediatuotanto pystyisi jatkumaan myös ilman valtion tukea.&nbsp;</p><p>Ja jos nyt oikeasti seuraa mitä Ylen ohjelma käytännössä on, niin <a href="http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/252881-yle-pois-radio-ja-tv-toiminnasta">pääsääntöisesti se sitä samaa viihdettä kuin mitä muutkin kanavat näyttävät</a>. Sivistystehtävä kuulostaa hienolta, mutta se on pieni osa koko Ylen toiminnasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ratkaisuvaihtoehdot</strong></p><p>Yksinkertaisinta olisi korvata Yle-vero vapaaehtoisella Yle-maksulla. Muutos olisi yksinkertainen toteuttaa, ei vaadi teknisiä keinoja ja kenenkään taloudelliset mahdollisuudet eivät rajoittaisi hänen pääsyä Ylen mediatarjontaan. Ratkaisun etuna olisi myös se, että Ylen olisi aidosti tarjottava rahoille koettua vastinetta tai tulopuoli alkaisi heikentyä. Malliin voisi yhdistää myös <a href="https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaisten-eduskuntaryhman-puheenjohtaja-ylen-ohjelmat-maksukortin-taakse-maksavat-haluavat-katsoa-vapautetaan-kaikista-maksuista/">Perussuomalaisten ajama maksukorttivaatimuksen</a>, mutta suhtaudun tähän vähän varauksella sillä Ylen toiminnan laajuuden vuoksi on teknisten rajoitusten toteuttaminen lienee vähän työlästä. Se myös väistämättä heikentäisi palveluiden käytettävyyttä. Kuinka esimerkiksi radiokanavat voidaan laittaa maksukortin taakse?</p><p>Yksi vaihtoehto olisi yhdistää vapaaehtoiseen Yle maksuun palveluseteli. Tällöin päätäntävalta tuettavan mediatalon suhteen siirtyisi lähemmäs palvelun käyttäjää, täten tehostaen rahankäyttöä ja palvelun sopivuutta käyttäjälleen. Mikäli tämä malli yleistyisi myös EU-tasolla, asettaisi se myös ulkomaalaisen mediatuotannon samanarvoiseen asemaan. Mikäli haluat seurata ajankohtaisia aiheita vieraalla kielellä tai ulkopuolisesta näkökulmasta, se onnistui helposti. Sivistystehtävän kannalta olisi hyvä, että emme kaikki seuraisi samoja medioita, samoja ohjelmia ja saisi samoja näkökulmia. Ulkopuolisuus haastaa omia ennakkoluuloja ja avartaa omaa maailmankuvaa.</p><p>Voisimme myös luopua Ylen omistajuudesta. Tämä lienee poliittisesti hankalin vaihtoehto toteuttaa. Pidän kuitenkin vaihtoehtoa parhaana, sillä vasta kun omistajuudesta luovutaan, pääse Yle irti poliittisesta- ja taloudellisesta riippuvuudestaan. Tai jos sivistystehtävä on Ylen tarkoitus,&nbsp; voisimme lopettaa Ylen viihdetuotannon ja jättää pelkästään sivistävät ohjelmat. Omaa kanavaa tuskin enää tarvittaisiin ja ehkä kaupalliset toimijat voisivat esittää Ylen sivistysohjelmat. Tai riittäisikö tähän pelkästään Yle Areena? Sivistystavoite saavutettu paljon pienemmällä verorahojen käytöllä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ylen puolesta on helppo puhua vedoten sen välttämättömyyteen, riippumattomuuteen tai sen sivistävyyteen, mutta minusta nämä puheet eivät kestä kriittistä tarkastelua. Korkeatasoinen ja moniäänisen median toteutumiseen ei tarvita valtion mediataloa. Päinvastoin, valtion oma mediatalo on jo itsessään uhka riippumattoman mediakentän toiminnalle. Sivistystehtävällä, sikäli kun TV tai radio edes ovat parhaita tapoja sivistää, ei voida perustella Ylen viihdetuotantoa, mikä muodostaa suurimman osan Ylen ohjelmatarjonnasta ja siten rahankäytöstä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mistä tiedän että meillä katsotaan Ylen Pikku Kakkosta? TV:n ääniä pilkkoo välillä valitus tylsistä ohjelmista. Ja kun nyt asian tarkistin, niin täytyy sanoa että jopa minun makuuni Ylen oma ohjelma, jossa kissapuvussa olevalle näyttelijälle lapsiasiainvaltuutettu lukee monotonosella äänellä YK:n lasten oikeuksia, tuntui aika tylsältä. Lapsieni mielestä parhaita ohjelmia ovat Ylen oman tuotannon sijaan ostetut ohjelmat. Uskoisin näiden ohjelmien esittämisen olevan myös merkittävästi edullisempaa, sillä en usko että taitavinkaan myyjä saa kauppoja syntymään lastenohjelmasta, jossa käsitellään lakitekstiä ja haastatellaan viranomaisia ja ministeriä. Ylipäätänsä lasteni mielestä Pikku Kakkonen toimisikin paremmin ilman Ylen omia ohjelmia. Tästä voidaankin luontevasti (hah hah) siirtyä pohtimaan sitä, onko ylipäätänsä järkevää, että meillä on verorahoilla pyörivä Yle.

 

Verorahoilla asiakas ei saa mitä tilaa

Kun avoimilta markkinoilta ostetaan palvelua, voi ostaja milloin tahansa vaihtaa palvelua mikäli aikaisempi ei miellytä. Kun verorahoilla tuotettu palvelu ei miellytä, ei palvelun muuttamiseksi ole oikein muita vaihtoehtoja kuin koittaa hitaasti kerätä tarpeeksi kannatusta palvelua säätelevän lain muuttamiseksi. Seurauksena on paljon työlästä vääntöä ja hukkaan heitettyä aikaa. Markkinoilla jokainen pääsee äänestämään lompakollaan eikä kenenkään tarvitse osallistua palvelun rahoittamiseen, jonka kokee syystä tai toisesta ongelmalliseksi tai huonoksi. 

 

Verorahoitus luo poliittisen ohjauksen ja markkinahäirikön

Yle on valtio-omisteisena altistettu poliittiselle päätöksenteolle ja Yleä ohjaavalle Hallintoneuvostolle. Myös Ylen budjetti koko on poliittinen päätös. Yksityiset mediatalot taas eivät ole valtiosta päätöksistä riippuvaisia, muuten kuin lakien kautta, mutta lait koskettavat jokaista tasapuolisesti. On siis selvää että Yle ei edes teoreettisesti voi olla samalla tavalla riippumaton kuin itsenäisesti toimiva yksityinen mediatalo. 

Ylen kanssa kilpailevat mediatalot joutuvat osallistumaan Ylen rahoittamiseen ja kilpailemaan Ylen maksutonta sisältöä vastaan. Mikäli määrävässä markkina-asemassa oleva yksityinen toimija toimisi kuten Yle, olisi todennäköisesti käynnissä jo tutkinta markkina-aseman väärinkäytöstä. Hyvä että meillä edes on se mediakenttä mikä meillä nyt on. 

 

Sivistystehtävä?

Ylen verorahoitusta perustellaan usein Ylen sivistystehtävällä. Pidän ensinnäkin tätä argumenttia vähän epäilyttävänä, sillä miellän sivistyksen osaksi koulutuspolitiikkaa. Mielestäni TV ja radio ovat ennenkaikkea viihdettä. Sivistys on kokonaisuuksien hahmottamista, joiden omaksuminen vaatii hitaampaa ja pidempään jatkuvaa pohdintaa kuin se, mihin TV mediana taipuu. Toki monille liikkuva kuva toimii paremmin kuin esimerkiksi kirja, joten hyväksytään nyt se, että TV:n katsominen tai radion kuunteleminen voi olla sivistävää. 

Mutta ovatko Ylen ohjelmat sivistävämpiä kuin yksityisen kanavan lähetykset? Ei tietenkään, sillä ei verorahoitteisella mediatalolla ole mitään keinoa tehdä ohjelmista enempää sivistäviä, vaan ohjelman sivistävyys riippuu vain itse ohjelmasta. Ohjelman sivistävyys ei riipu sen esittäjästä. Toki Yle voi esittää enemmän ohjelmia jotka ovat sivistäviä, mutta ei kenenkään sivistys kasva ellei lähetystä katsota. Eli jos sivistävä ohjelma on sellainen, joka kerää katsojia, on yhtälailla yksityisilla kanavilla kannustimet lähettää se.

Entä Ylen epäkaupalliset ohjelmat? Pelkona on, että nämä jäisivät syntymättä vapailla markkinoilla. Ensinnäkin se, että nyt Yle tekee niitä, ei tarkoita etteikö niitä tehtäisiin ilman Yleä. Kannattavuuden ja kannattamattomuuden rajalla häilyvä projekti helposti heilahtaa yli, mikäli Yle tarjoaa jo saman ohjelman maksutta. Toisekseen, pidän vähän kyseenalaisena sitä, että jotkut ohjelmat ovat niin arvokkaita, että niitä pitäisi tehdä muiden rahoilla, mutta silti niin arvottomia, että niitä arvostavat eivät ole valmiita maksamaan niistä riittävästi. Vapaat markkinat ovat pystyneet vastaamaan kuluttajien tarpeisiin paremmin kuin suunnittelu, enkä näe syytä miksi media-alalla asiat olisivat toisin.

Poikkeuksen tähän saattaa muodostaa saamenkieliset ohjelmat. Jos saamenkielinen mediatuotanto halutaan turvata Ylen jälkeenkin kysynnästä riippumatta, voisi tähän käydä jonkinlainen verorahoista maksettava tuki. Sinänsä kun esimerkiksi monet pienet uskonnolliset yhteisöt pystyvät nykytekniikalla tuottamaan omaa mediaa ilman valtion tukea, uskoisin että myös saamekielinen mediatuotanto pystyisi jatkumaan myös ilman valtion tukea. 

Ja jos nyt oikeasti seuraa mitä Ylen ohjelma käytännössä on, niin pääsääntöisesti se sitä samaa viihdettä kuin mitä muutkin kanavat näyttävät. Sivistystehtävä kuulostaa hienolta, mutta se on pieni osa koko Ylen toiminnasta.

 

Ratkaisuvaihtoehdot

Yksinkertaisinta olisi korvata Yle-vero vapaaehtoisella Yle-maksulla. Muutos olisi yksinkertainen toteuttaa, ei vaadi teknisiä keinoja ja kenenkään taloudelliset mahdollisuudet eivät rajoittaisi hänen pääsyä Ylen mediatarjontaan. Ratkaisun etuna olisi myös se, että Ylen olisi aidosti tarjottava rahoille koettua vastinetta tai tulopuoli alkaisi heikentyä. Malliin voisi yhdistää myös Perussuomalaisten ajama maksukorttivaatimuksen, mutta suhtaudun tähän vähän varauksella sillä Ylen toiminnan laajuuden vuoksi on teknisten rajoitusten toteuttaminen lienee vähän työlästä. Se myös väistämättä heikentäisi palveluiden käytettävyyttä. Kuinka esimerkiksi radiokanavat voidaan laittaa maksukortin taakse?

Yksi vaihtoehto olisi yhdistää vapaaehtoiseen Yle maksuun palveluseteli. Tällöin päätäntävalta tuettavan mediatalon suhteen siirtyisi lähemmäs palvelun käyttäjää, täten tehostaen rahankäyttöä ja palvelun sopivuutta käyttäjälleen. Mikäli tämä malli yleistyisi myös EU-tasolla, asettaisi se myös ulkomaalaisen mediatuotannon samanarvoiseen asemaan. Mikäli haluat seurata ajankohtaisia aiheita vieraalla kielellä tai ulkopuolisesta näkökulmasta, se onnistui helposti. Sivistystehtävän kannalta olisi hyvä, että emme kaikki seuraisi samoja medioita, samoja ohjelmia ja saisi samoja näkökulmia. Ulkopuolisuus haastaa omia ennakkoluuloja ja avartaa omaa maailmankuvaa.

Voisimme myös luopua Ylen omistajuudesta. Tämä lienee poliittisesti hankalin vaihtoehto toteuttaa. Pidän kuitenkin vaihtoehtoa parhaana, sillä vasta kun omistajuudesta luovutaan, pääse Yle irti poliittisesta- ja taloudellisesta riippuvuudestaan. Tai jos sivistystehtävä on Ylen tarkoitus,  voisimme lopettaa Ylen viihdetuotannon ja jättää pelkästään sivistävät ohjelmat. Omaa kanavaa tuskin enää tarvittaisiin ja ehkä kaupalliset toimijat voisivat esittää Ylen sivistysohjelmat. Tai riittäisikö tähän pelkästään Yle Areena? Sivistystavoite saavutettu paljon pienemmällä verorahojen käytöllä.

 

Ylen puolesta on helppo puhua vedoten sen välttämättömyyteen, riippumattomuuteen tai sen sivistävyyteen, mutta minusta nämä puheet eivät kestä kriittistä tarkastelua. Korkeatasoinen ja moniäänisen median toteutumiseen ei tarvita valtion mediataloa. Päinvastoin, valtion oma mediatalo on jo itsessään uhka riippumattoman mediakentän toiminnalle. Sivistystehtävällä, sikäli kun TV tai radio edes ovat parhaita tapoja sivistää, ei voida perustella Ylen viihdetuotantoa, mikä muodostaa suurimman osan Ylen ohjelmatarjonnasta ja siten rahankäytöstä.

]]>
21 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260319-valtion-tehtaviin-ei-kuulu-mediatalon-pyorittaminen#comments Sivistys Yleisradio Yleisradion rahoitus Yleisradion tehtävä Yleisradiotoiminta Sat, 01 Sep 2018 09:13:27 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260319-valtion-tehtaviin-ei-kuulu-mediatalon-pyorittaminen
Yle levittää pornoa ja esineellistää naisia http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259491-yle-levittaa-pornoa-ja-esineellistaa-naisia <p>Ylen moraalinen taso on saavuttanut uuden pohjakosketuksen. Uuden &quot;dokumentin&quot; Jalkojen välissä -sarjan haastatelluista naisista näytetään vain alastonta alapäätä. Miten Yle voi sallia tällaisen naisen esineellistämisen ja halventaa naisia tällä tavalla?</p><p>Yle rikkoo sekä Julkisen sanan neuvoston asettamaa journalistin ohjetta että omia ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisiä periaatteita. Niiden mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Ohjelma, joka esittää ihmiset näyttämällä vain heidän alapäänsä on ihmisarvoa loukkaava ja halventava. Dokumentilla Yle viestittää, että naiset ovat tärkeitä vain alapäänsä tähden, muut seikat ovat toisarvoisia. On käsittämätöntä miten Yle voi sallia tällaisten ohjelmien esittämisen, jotka rikkovat selkeästi ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.</p><p>Kaiken lisäksi ohjelma on myös lapsien nähtävillä Ylen Areenassa. Yle ei ajattele edes lasten kasvatusta ja hyvinvointia vaan työntää heidänkin eteen pornografista materiaalia, jota esitetään &rdquo;dokumenttina&rdquo;, jonka mukaan naisia voidaan haastatella näyttämällä heistä vain alapää. Luulisi jo feministienkin nousevan tällaista vastaan, vaikka heidän närkästymisensä onkin usein aika valikoivaa.</p><p>Miksi Yle ei ota huomioon omia eettisiä periaatteitaan tai JSN:n ohjeita eettisyydestä? Ylen pitäisi tehdä eettisesti kestävää ohjelmatoimintaa ja valvoa lähettämäänsä materiaalia. Nyt ollaan menty pahasti metsään. Ylen rahoitusta on leikattava isolla kädellä välittömästi. Kiitos!</p><p><em><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/21/ylen-toimintaperiaatteet">https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/21/ylen-toimintaperiaatteet</a></em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen moraalinen taso on saavuttanut uuden pohjakosketuksen. Uuden "dokumentin" Jalkojen välissä -sarjan haastatelluista naisista näytetään vain alastonta alapäätä. Miten Yle voi sallia tällaisen naisen esineellistämisen ja halventaa naisia tällä tavalla?

Yle rikkoo sekä Julkisen sanan neuvoston asettamaa journalistin ohjetta että omia ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisiä periaatteita. Niiden mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Ohjelma, joka esittää ihmiset näyttämällä vain heidän alapäänsä on ihmisarvoa loukkaava ja halventava. Dokumentilla Yle viestittää, että naiset ovat tärkeitä vain alapäänsä tähden, muut seikat ovat toisarvoisia. On käsittämätöntä miten Yle voi sallia tällaisten ohjelmien esittämisen, jotka rikkovat selkeästi ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.

Kaiken lisäksi ohjelma on myös lapsien nähtävillä Ylen Areenassa. Yle ei ajattele edes lasten kasvatusta ja hyvinvointia vaan työntää heidänkin eteen pornografista materiaalia, jota esitetään ”dokumenttina”, jonka mukaan naisia voidaan haastatella näyttämällä heistä vain alapää. Luulisi jo feministienkin nousevan tällaista vastaan, vaikka heidän närkästymisensä onkin usein aika valikoivaa.

Miksi Yle ei ota huomioon omia eettisiä periaatteitaan tai JSN:n ohjeita eettisyydestä? Ylen pitäisi tehdä eettisesti kestävää ohjelmatoimintaa ja valvoa lähettämäänsä materiaalia. Nyt ollaan menty pahasti metsään. Ylen rahoitusta on leikattava isolla kädellä välittömästi. Kiitos!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/21/ylen-toimintaperiaatteet

 

]]>
19 http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259491-yle-levittaa-pornoa-ja-esineellistaa-naisia#comments Ihmisarvo Porno Yleisradio Tue, 14 Aug 2018 17:28:50 +0000 Olli Stenlund http://ollistenlund.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259491-yle-levittaa-pornoa-ja-esineellistaa-naisia
Vihaavatko palomiehet naisia? http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257847-kuole-tulipalossa-tasa-arvon-nimeen <p>Tiedättekö, miksi jotkut kutsuvat valtamediaa valemediaksi? Se johtuu kontekstista.&nbsp;</p><p><strong>Esimerkki</strong>; Jotain tapahtuu, vaikkapa jokin puolue voittaa vaalit. Vaikkapa YLE uutisoi sen. Puolueen kannattajien mielestä se on hyvä uutinen.&nbsp;YLE kuitenkin uutisoi sen negatiiviseen sävyyn. Täten puolueen kannattajien mielestä YLE on valemedia.&nbsp;</p><p>Tässä pitää muistaa erottaa <strong>faktat</strong> ja <strong>konteksti</strong>. YLE kertoi faktat oikein eli puolue voitti ja mitä he ovat luvanneet tekevänsä hallituksessa. Usein kun puhutaan valemediasta, porukka vie keskustelun faktoihin ja niiden paikkaansa pitävyyteen, joka harvoin on se ongelma. Valtamedialla on melkein aina faktat kohdallaan.</p><p>Ongelma on <strong>konteksti</strong>. Esimerkiksi puolue on luvannut kiristää maahanmuuttoa. Puolueen kannattajien mielestä se on hyvä, koska heidän mielestään maahanmuuttajat aiheuttavat turvallisuusriskin.<br />YLE uutisoi että kyseessä on maahanmuuttajien oikeuksien polkemisesta. Molemmat ovat tavallaan totta, mutta ero on kontekstissa. Täten YLE voi uutisoida, että puolueen PJ polkee ihmisoikeuksia kun hän on<br />omasta mielestään huolissaan kansalaistensa turvallisuudesta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Löysin itse samanlaisen tilanteen, kun <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10284949">YLE julkaisi tänään Marcus Ziemannin analyysin siitä, kuinka naiset eivät pääse palokunnan pääsytesteistä läpi.</a>&nbsp;<br />Hänen kontekstinsa on, että palomiehet vihaavat naisia. Minun kontekstini on, etten halua heikkoja ihmisiä vastuuseen hengistä.</p><p>Käydäänpä yhdessä analyysin korvaani särähtäneet kohdat läpi, jolloin voin antaa oman mielipiteeni asiasta. <u>Suosittelen, että käytte lukemassa kyseisen artikkelin ennen kuin luette vastaukseni,&nbsp;<br />sillä en aio kopioida koko tekstiä.</u></p><p><em>&quot;Tammikuussa Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen yritti (muuttaa palomiehen valintaprosessia). Hän ehdotti, että naisten penkkipunnerrusvaatimuksia voisi helpottaa 10 prosentilla.&nbsp;<br />Nainen pysyköön pois alalta, jos voima ei riitä, oli palautteiden tyly sävy.&quot;</em></p><p>Aivan oikein. Tuli ja kuolema ei anna armoa sen takia että olet nainen. Se on julma ja neutraali. Siksi myös palokunnan valintaprosessin pitää olla. Julma fakta on, että naiset ovat fyysisesti heikompia<br />kuin miehet. Se ei tarkoita, että he olisivat ihmisarvossa mitenkään miesten alapuolella, he vain soveltuvat muihin hommiin paremmin kuin miehet. Joillain sokeasti fanaattisilla feministeillä se menee pään yli.</p><p>Ziemannin mielestä siis valintaprosessi on mahdoton naisille ja hän antaakin esimerkin miksi:<br /><em>&quot;Vertailun vuoksi, Suomen ehkä lupaavin seiväshyppääjä Saga Andersson painaa 64 kiloa. Hänellä penkkipunnerruksen maksimitulos on 72,5 kiloa. Ja se on naiselle aika paljon.<br />Fysiologisista eroista johtuen valtaosalle Anderssonin painoisista kovakuntoisista naisista yksi penkkipunnerrustoisto 45 kilolla on jo lähellä maksimivoimasuoritusta. Suurin osa kaiken kokoisista naisista ei saa 45 kiloon ladattua levytankoa nousemaan penkistä kertaakaan. Moni ei saisi painoa ylös edes kannattimilta. Heille 25 toistoa tuntuu kuin se olisi toisesta avaruudesta.&quot;</em></p><p>Ziemann jatkaa Sagan ja palomiehen välistä vertailua osion loppuun asti.</p><p>Nopean googlauksen mukaan Saga Andersson on 18 vuotias ja pituudeltaan 168cm. Ongelma Ziemannin esimerkissä on se,&nbsp;ettei Sagan kokoinen mieskään soveltuisi palokuntaan.&nbsp;<br />Lisäksi Saga on seiväshyppääjä ja hänen kuntonsa on optimoitu siihen tehtävään, mikä on kuin yö ja päivä palomiehen tehtävään verrattuna. Palomies kiipeää tikkaita, ei hyppää seipäällä ikkunasta sisään.&nbsp;</p><p><em>&quot;Ministeriössä tiedetään, että mahdollisen muutoksen viestintään pitää valmistautua huolellisesti. Suomessa on edelleen palomiehiä ja heidän esimiehiään, jotka eivät halua naisia paloautoihin.&quot;</em></p><p>Villi veikkaukseni on, että palomiehen esimiehineen tietävät, että keskiverto nainen on keskivertoa miestä heikompi. He eivät vihaa naisia, veikkaan että heilläkin on äitejä, siskoja ja tyttäriä. He vain eivät halua heikkoa ihmistä autoonsa. Tuskin he ottaisivat minuakaan kyytiin.<br />Jos kyse olisi naisvihasta, olisi valintaprosessin läpäisseetkin naiset viskottu ulos kunnosta huolimatta, mutta ei ole.&nbsp;</p><p>Seuraavaksi Ziemann siirtyy käsittelemään uudistuksia, jotka hän haluaisi saada valintaprosessiin.</p><p><em>&quot;Todennäköisesti Suomen palomieskoulutuksen fyysisen voiman testi paranisi jo pelkästään sillä, että penkkipunnerrukset vaihdettaisiin oman kehon painolla tehtäviksi punnerruksiksi.<br />Etunojapunnerrukset ovat tasa-arvoisia. Niitä käytetään testeissä lähes kaikkialla, muttei Suomessa.&quot;</em></p><p>Idea ei ole että jaksat punnertaa oman painosi ylös, vaan että jaksat punnertaa savussa makaavan 120-kiloisen miehen ylös. Ziemann ei näytä ymmärtävän että ei ole tarkoitus testata hakijan kuntoa, vaan sitä&nbsp;onko hän lähtökohtaisesti kykenevä tehtävään.</p><p>&quot;<em>Useissa maissa fysiikkaa testataan myös kantamalla ja raahaamalla testinukkea tai muita painavia esineitä. Testin valvojalle se antaa mahdollisuuden havainnoida,&nbsp;miten kömpelösti tai vakaasti hakija suoriutuu. Sen perusteella hakija voi saada lisäpisteitä.&quot;</em></p><p>Samaa testiä tehdään myös Suomessa. Ainakin itse olen nähnyt palomiesten ja jopa armeijan tehneen sitä.</p><p><em>&quot;Palokuntakouluissa nähdään jatkuvasti, kuinka voimailulajeissa kilpailleet miehet eivät kovassa stressissä millään keksi, miten painon saa ylös. Monet naiset taas keksivät heti,&nbsp;että kaivon päälle pitää käydä mahalleen ja toista jalkaa apuna käyttäen pitää kyljen kautta rullata selälleen.&quot;</em></p><p>Kirjoittajan seksismiin sen kummemmin puuttumatta olen varma, että myös älykkäitä ihmisiä käy salilla ja hakee valintaprosessiin. En nähnyt lähdettä Ziemannin väitteelle, joten lasken sen vain paskanjauhantana.</p><p><em>&quot;Monet palomieskoulut pistävät myös turvavaljailla varustetut hakijat kiipeämään tikasyksikköä pitkin 30 metrin korkeuteen. Joillakin tappiin nouseva syke vie täysin voimat ja hakijaa alkaa pelottaa.&nbsp;Ura kariutuu siihen.&quot;</em></p><p>Olen äimistynyt jos Suomessa ei tutkita tai kysytä palomiehen korkean paikan kammoa. Varsinkin kun urbaaneissa ympäristöissä tila loppuu kesken joten rakennetaan ylöspäin. Palomiehen pitää päästä korkeisiin paikkoihin.</p><p><em>&quot;Kun osioita on useampia ja vaatimukset hiukan Suomea kevyemmät, hakijoiden monimuotoisuus lisääntyy. Kouluun voivat päästä niin isot ja lihaksikkaat kuin pienet ja vikkelät. Pelastusala on joukkuepeliä,&nbsp;jossa kaikenkokoisia tarvitaan. Joku jaksaa kantaa painavan potilaan, kun taas toinen mahtuu tuuletusikkunasta sisään.&quot;</em></p><p>Minäkin olen osallistunut joukkuepeliin, sen nimi oli Puolustusvoimat. Siellä ryhmässä on noin 9 sotilasta, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Löytyy ryhmänjohtaja, lääkintämies, panssarintorjuntamies,<br />konekiväärimies ja niin edespäin. Ehkä Ziemann haluaa nähdä saman tyyppistä erikoistumista.&nbsp;<br />Mutta jopa Puolustusvoimat näkivät erikoistumisen riskin: erikoistuneesta tulee korvaamaton. Esimerkiksi kuka käyttää viestilaitteita kun viestimies kuolee? Siksi vaikka jokaisella oli omat roolinsa,&nbsp;osasivat melkein kaikki muut heidän tehtävänsä.&nbsp;<br />Palokunnassa kyse ei ole tietotaidosta, joka on helppo opettaa, vaan fyysisestä kunnosta. Entäs jos koko yövuoro koostuukin Ziemannin &quot;pienistä ja vikkelistä&quot; ja tulee ilmoitus että ylipainoisten kerhotalo on<br />ilmiliekeissä?&nbsp;</p><p><em>&quot;Näihin verrattuna Suomessa testiosioita on vähän, eivätkä testien vaatimukset linkity kunnolla palomiehen työhön. Sisäministeriössäkin tiedetään hyvin, ettei lähes kaikki&nbsp;naishakijat karsiva penkkipunnerrus voi mitenkään olla palomiehen mitta.&quot;</em></p><p>Minusta on. Naiset ovat biologisesti alakynnessä ja se vaatii ihailtavaa omistautumista, että pääsee naisena testeistä läpi. En kuitenkaan hyväksy, että minun tai perheeni henki vaarannetaan ideologian takia.&nbsp;<br />Hautajaisissa ei paljoa lämmitä ajatus &quot;hei, olipahan se sentään nainen, joka yritti auttaa&quot;.<br />Mitä Sisäministeriön tietoihin tulee, siellä lauletaan sen lauluja, kenen leipää syödään. Heti kun joku poliitikko päättää kerätä poliittisia irtopisteitä, ministeriöstä lentää faktat ikkunasta nopeammin kuin laman iskemä liikemies.</p><p>Ihmisten henget eivät ole leikin asia eivätkä mikään poliittinen kysymys.&nbsp;Jos puolueettomin silmin nähdään, että valintaprosessi tarvitsee uudistamista, suosittelen että nykyisille palomiehille ja muille markkinoidessa jätetään naisjutut pois, koska se heti paljastaa taustan agendan.&nbsp;Ainut hyväksyttävä agenda on pelastusta tarvitsevien etu.</p><p>Vasta kun muutokset ovat menneet läpi, kannattaa vinkata naisille että &quot;hei, käyppä kokeilemassa uudestaan&quot;. Mutta ei koskaan toimintakyvyn kustannuksella.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiedättekö, miksi jotkut kutsuvat valtamediaa valemediaksi? Se johtuu kontekstista. 

Esimerkki; Jotain tapahtuu, vaikkapa jokin puolue voittaa vaalit. Vaikkapa YLE uutisoi sen. Puolueen kannattajien mielestä se on hyvä uutinen. YLE kuitenkin uutisoi sen negatiiviseen sävyyn. Täten puolueen kannattajien mielestä YLE on valemedia. 

Tässä pitää muistaa erottaa faktat ja konteksti. YLE kertoi faktat oikein eli puolue voitti ja mitä he ovat luvanneet tekevänsä hallituksessa. Usein kun puhutaan valemediasta, porukka vie keskustelun faktoihin ja niiden paikkaansa pitävyyteen, joka harvoin on se ongelma. Valtamedialla on melkein aina faktat kohdallaan.

Ongelma on konteksti. Esimerkiksi puolue on luvannut kiristää maahanmuuttoa. Puolueen kannattajien mielestä se on hyvä, koska heidän mielestään maahanmuuttajat aiheuttavat turvallisuusriskin.
YLE uutisoi että kyseessä on maahanmuuttajien oikeuksien polkemisesta. Molemmat ovat tavallaan totta, mutta ero on kontekstissa. Täten YLE voi uutisoida, että puolueen PJ polkee ihmisoikeuksia kun hän on
omasta mielestään huolissaan kansalaistensa turvallisuudesta. 

 

Löysin itse samanlaisen tilanteen, kun YLE julkaisi tänään Marcus Ziemannin analyysin siitä, kuinka naiset eivät pääse palokunnan pääsytesteistä läpi. 
Hänen kontekstinsa on, että palomiehet vihaavat naisia. Minun kontekstini on, etten halua heikkoja ihmisiä vastuuseen hengistä.

Käydäänpä yhdessä analyysin korvaani särähtäneet kohdat läpi, jolloin voin antaa oman mielipiteeni asiasta. Suosittelen, että käytte lukemassa kyseisen artikkelin ennen kuin luette vastaukseni, 
sillä en aio kopioida koko tekstiä.

"Tammikuussa Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen yritti (muuttaa palomiehen valintaprosessia). Hän ehdotti, että naisten penkkipunnerrusvaatimuksia voisi helpottaa 10 prosentilla. 
Nainen pysyköön pois alalta, jos voima ei riitä, oli palautteiden tyly sävy."

Aivan oikein. Tuli ja kuolema ei anna armoa sen takia että olet nainen. Se on julma ja neutraali. Siksi myös palokunnan valintaprosessin pitää olla. Julma fakta on, että naiset ovat fyysisesti heikompia
kuin miehet. Se ei tarkoita, että he olisivat ihmisarvossa mitenkään miesten alapuolella, he vain soveltuvat muihin hommiin paremmin kuin miehet. Joillain sokeasti fanaattisilla feministeillä se menee pään yli.

Ziemannin mielestä siis valintaprosessi on mahdoton naisille ja hän antaakin esimerkin miksi:
"Vertailun vuoksi, Suomen ehkä lupaavin seiväshyppääjä Saga Andersson painaa 64 kiloa. Hänellä penkkipunnerruksen maksimitulos on 72,5 kiloa. Ja se on naiselle aika paljon.
Fysiologisista eroista johtuen valtaosalle Anderssonin painoisista kovakuntoisista naisista yksi penkkipunnerrustoisto 45 kilolla on jo lähellä maksimivoimasuoritusta. Suurin osa kaiken kokoisista naisista ei saa 45 kiloon ladattua levytankoa nousemaan penkistä kertaakaan. Moni ei saisi painoa ylös edes kannattimilta. Heille 25 toistoa tuntuu kuin se olisi toisesta avaruudesta."

Ziemann jatkaa Sagan ja palomiehen välistä vertailua osion loppuun asti.

Nopean googlauksen mukaan Saga Andersson on 18 vuotias ja pituudeltaan 168cm. Ongelma Ziemannin esimerkissä on se, ettei Sagan kokoinen mieskään soveltuisi palokuntaan. 
Lisäksi Saga on seiväshyppääjä ja hänen kuntonsa on optimoitu siihen tehtävään, mikä on kuin yö ja päivä palomiehen tehtävään verrattuna. Palomies kiipeää tikkaita, ei hyppää seipäällä ikkunasta sisään. 

"Ministeriössä tiedetään, että mahdollisen muutoksen viestintään pitää valmistautua huolellisesti. Suomessa on edelleen palomiehiä ja heidän esimiehiään, jotka eivät halua naisia paloautoihin."

Villi veikkaukseni on, että palomiehen esimiehineen tietävät, että keskiverto nainen on keskivertoa miestä heikompi. He eivät vihaa naisia, veikkaan että heilläkin on äitejä, siskoja ja tyttäriä. He vain eivät halua heikkoa ihmistä autoonsa. Tuskin he ottaisivat minuakaan kyytiin.
Jos kyse olisi naisvihasta, olisi valintaprosessin läpäisseetkin naiset viskottu ulos kunnosta huolimatta, mutta ei ole. 

Seuraavaksi Ziemann siirtyy käsittelemään uudistuksia, jotka hän haluaisi saada valintaprosessiin.

"Todennäköisesti Suomen palomieskoulutuksen fyysisen voiman testi paranisi jo pelkästään sillä, että penkkipunnerrukset vaihdettaisiin oman kehon painolla tehtäviksi punnerruksiksi.
Etunojapunnerrukset ovat tasa-arvoisia. Niitä käytetään testeissä lähes kaikkialla, muttei Suomessa."

Idea ei ole että jaksat punnertaa oman painosi ylös, vaan että jaksat punnertaa savussa makaavan 120-kiloisen miehen ylös. Ziemann ei näytä ymmärtävän että ei ole tarkoitus testata hakijan kuntoa, vaan sitä onko hän lähtökohtaisesti kykenevä tehtävään.

"Useissa maissa fysiikkaa testataan myös kantamalla ja raahaamalla testinukkea tai muita painavia esineitä. Testin valvojalle se antaa mahdollisuuden havainnoida, miten kömpelösti tai vakaasti hakija suoriutuu. Sen perusteella hakija voi saada lisäpisteitä."

Samaa testiä tehdään myös Suomessa. Ainakin itse olen nähnyt palomiesten ja jopa armeijan tehneen sitä.

"Palokuntakouluissa nähdään jatkuvasti, kuinka voimailulajeissa kilpailleet miehet eivät kovassa stressissä millään keksi, miten painon saa ylös. Monet naiset taas keksivät heti, että kaivon päälle pitää käydä mahalleen ja toista jalkaa apuna käyttäen pitää kyljen kautta rullata selälleen."

Kirjoittajan seksismiin sen kummemmin puuttumatta olen varma, että myös älykkäitä ihmisiä käy salilla ja hakee valintaprosessiin. En nähnyt lähdettä Ziemannin väitteelle, joten lasken sen vain paskanjauhantana.

"Monet palomieskoulut pistävät myös turvavaljailla varustetut hakijat kiipeämään tikasyksikköä pitkin 30 metrin korkeuteen. Joillakin tappiin nouseva syke vie täysin voimat ja hakijaa alkaa pelottaa. Ura kariutuu siihen."

Olen äimistynyt jos Suomessa ei tutkita tai kysytä palomiehen korkean paikan kammoa. Varsinkin kun urbaaneissa ympäristöissä tila loppuu kesken joten rakennetaan ylöspäin. Palomiehen pitää päästä korkeisiin paikkoihin.

"Kun osioita on useampia ja vaatimukset hiukan Suomea kevyemmät, hakijoiden monimuotoisuus lisääntyy. Kouluun voivat päästä niin isot ja lihaksikkaat kuin pienet ja vikkelät. Pelastusala on joukkuepeliä, jossa kaikenkokoisia tarvitaan. Joku jaksaa kantaa painavan potilaan, kun taas toinen mahtuu tuuletusikkunasta sisään."

Minäkin olen osallistunut joukkuepeliin, sen nimi oli Puolustusvoimat. Siellä ryhmässä on noin 9 sotilasta, joista jokaisella on oma tehtävänsä. Löytyy ryhmänjohtaja, lääkintämies, panssarintorjuntamies,
konekiväärimies ja niin edespäin. Ehkä Ziemann haluaa nähdä saman tyyppistä erikoistumista. 
Mutta jopa Puolustusvoimat näkivät erikoistumisen riskin: erikoistuneesta tulee korvaamaton. Esimerkiksi kuka käyttää viestilaitteita kun viestimies kuolee? Siksi vaikka jokaisella oli omat roolinsa, osasivat melkein kaikki muut heidän tehtävänsä. 
Palokunnassa kyse ei ole tietotaidosta, joka on helppo opettaa, vaan fyysisestä kunnosta. Entäs jos koko yövuoro koostuukin Ziemannin "pienistä ja vikkelistä" ja tulee ilmoitus että ylipainoisten kerhotalo on
ilmiliekeissä? 

"Näihin verrattuna Suomessa testiosioita on vähän, eivätkä testien vaatimukset linkity kunnolla palomiehen työhön. Sisäministeriössäkin tiedetään hyvin, ettei lähes kaikki naishakijat karsiva penkkipunnerrus voi mitenkään olla palomiehen mitta."

Minusta on. Naiset ovat biologisesti alakynnessä ja se vaatii ihailtavaa omistautumista, että pääsee naisena testeistä läpi. En kuitenkaan hyväksy, että minun tai perheeni henki vaarannetaan ideologian takia. 
Hautajaisissa ei paljoa lämmitä ajatus "hei, olipahan se sentään nainen, joka yritti auttaa".
Mitä Sisäministeriön tietoihin tulee, siellä lauletaan sen lauluja, kenen leipää syödään. Heti kun joku poliitikko päättää kerätä poliittisia irtopisteitä, ministeriöstä lentää faktat ikkunasta nopeammin kuin laman iskemä liikemies.

Ihmisten henget eivät ole leikin asia eivätkä mikään poliittinen kysymys. Jos puolueettomin silmin nähdään, että valintaprosessi tarvitsee uudistamista, suosittelen että nykyisille palomiehille ja muille markkinoidessa jätetään naisjutut pois, koska se heti paljastaa taustan agendan. Ainut hyväksyttävä agenda on pelastusta tarvitsevien etu.

Vasta kun muutokset ovat menneet läpi, kannattaa vinkata naisille että "hei, käyppä kokeilemassa uudestaan". Mutta ei koskaan toimintakyvyn kustannuksella.

]]>
18 http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257847-kuole-tulipalossa-tasa-arvon-nimeen#comments Epätasa-arvo Feminismi Palomiehet Yleisradio Wed, 04 Jul 2018 14:27:29 +0000 Aleksi Parkkinen http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257847-kuole-tulipalossa-tasa-arvon-nimeen
Sanna Ukkolan tapauksen tärkein opetus http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255451-sanna-ukkolan-tapauksen-tarkein-opetus <p>Ilmeisesti hauskaksi tarkoitettu intiaanipäähineen käyttö Pressiklubi-ohjelmassa johti Yleisradion kannalta noloon lopputulokseen, kun yhtiö sai tapauksen jälkimainingeista <a href="https://www.jsn.fi/">Julkisen sanan neuvostolta JSN:ltä langettavan</a>.</p><p>JSN arvioi, että &rdquo;Yle oli rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4, jonka mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Neuvosto totesi, että Yle toimi väärin julkaistessaan toimittajansa kolumnin, jossa hän pyrki puhdistamaan mainettaan kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa&rdquo;.</p><p>Ukkola kertoi edellä mainitussa kolumnissa, kuinka hänen henkilönsä kimppuun oli hyökätty asiattomasti ja pani linkin Twitter-tilille.</p><p>Neuvoston päätöksessä pidettiin &rdquo;paheksuttavana myös sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja kehotti keskustelemaan asiasta työpaikalla&rdquo;.&nbsp;</p><p>Toimittaja Sanna Ukkola&nbsp;ylitti media-alan itsesääntelyelimen näkemyksen mukaan sopivuuden rajan ottamalla sähköpostitse yhteyttä häneen kriittisesti suhtautuneen henkilön työnantajaan.</p><p>Loukkaantumisen aiheutti Helsingin Uutisten mukaan Twitter-äänestys, jossa kysyttiin, sopisiko intiaanipäähinettä käyttäneen Ukkolan päähän seuraavan lähetykseen aasinhattu, persujen lippalakki, KKK-huppu vai pullollinen Erikeeperiä. Saman kyselyn Ukkola mainitsi kolumnissaan.</p><p>Ukkola ei saanut toiminnastaan Yleltä varoitusta, mutta yhteydenottoa työantajaan ei pidetty julkisen palvelun yhtiössä asiallisena. &nbsp;<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ylen-sanna-ukkola-valttyi-varoitukselta-kohutviittaaja-aikoo-valittaa-jsnaan-ja-harkitsee-rikosilmoitusta/">Tästä on kertonut Suomen Kuvalehti</a>.</p><p>Ukkolan tapauksen tärkein opetus on se, että toimittajien pitää olla paksunahkaisia ja kestää yleisöltä jyrkkääkin arvostelua lähtemättä vastatoimiin. Uhkailua ei meidänkään pidä sietää, mutta toimittajaan kohdistuvasta uhkailusta ei tässä tapauksessa ollut siis kysymys.</p><p>Samat pelisäännöt koskevat poliitikkoja ja muita julkisuudessa toimivia henkilöitä.</p> Ilmeisesti hauskaksi tarkoitettu intiaanipäähineen käyttö Pressiklubi-ohjelmassa johti Yleisradion kannalta noloon lopputulokseen, kun yhtiö sai tapauksen jälkimainingeista Julkisen sanan neuvostolta JSN:ltä langettavan.

JSN arvioi, että ”Yle oli rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4, jonka mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Neuvosto totesi, että Yle toimi väärin julkaistessaan toimittajansa kolumnin, jossa hän pyrki puhdistamaan mainettaan kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa”.

Ukkola kertoi edellä mainitussa kolumnissa, kuinka hänen henkilönsä kimppuun oli hyökätty asiattomasti ja pani linkin Twitter-tilille.

Neuvoston päätöksessä pidettiin ”paheksuttavana myös sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja kehotti keskustelemaan asiasta työpaikalla”. 

Toimittaja Sanna Ukkola ylitti media-alan itsesääntelyelimen näkemyksen mukaan sopivuuden rajan ottamalla sähköpostitse yhteyttä häneen kriittisesti suhtautuneen henkilön työnantajaan.

Loukkaantumisen aiheutti Helsingin Uutisten mukaan Twitter-äänestys, jossa kysyttiin, sopisiko intiaanipäähinettä käyttäneen Ukkolan päähän seuraavan lähetykseen aasinhattu, persujen lippalakki, KKK-huppu vai pullollinen Erikeeperiä. Saman kyselyn Ukkola mainitsi kolumnissaan.

Ukkola ei saanut toiminnastaan Yleltä varoitusta, mutta yhteydenottoa työantajaan ei pidetty julkisen palvelun yhtiössä asiallisena.  Tästä on kertonut Suomen Kuvalehti.

Ukkolan tapauksen tärkein opetus on se, että toimittajien pitää olla paksunahkaisia ja kestää yleisöltä jyrkkääkin arvostelua lähtemättä vastatoimiin. Uhkailua ei meidänkään pidä sietää, mutta toimittajaan kohdistuvasta uhkailusta ei tässä tapauksessa ollut siis kysymys.

Samat pelisäännöt koskevat poliitikkoja ja muita julkisuudessa toimivia henkilöitä.

]]>
28 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255451-sanna-ukkolan-tapauksen-tarkein-opetus#comments Kotimaa Yleisradio Thu, 17 May 2018 13:38:00 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255451-sanna-ukkolan-tapauksen-tarkein-opetus
Yle taipui muutaman somekiukuttelijan edessä-Miksi maksamme Ylelle turhasta? http://pekkahetta1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254723-yle-taipui-muutaman-somekiukuttelijan-edessa-miksi-maksamme-ylelle-turhasta <p>Olen seurannut nyt useamman päivän aktiivisesti tätä keskustelua Herra Heinämäen sensuroinnista ja siitä alkaneesta some myrskystä. Olen itse saamelainen ja virallinen äidinkieleni on saame väestörekisterissä, vaikken sitä enää osaakaan, johtuen siitä ettei kieltä ole enää tarvinnut. Harmi sinänsä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta miten voi olla mahdollista, että meidän verorahoin maksama Yle kumartaa muutamaa someaktiivia, joilla on tapana kiukutella ja pahoittaa mieli joka helv.....in asiasta! Onko tämä suuntaus nykyaikaa sitten? Miksi tallaisista asioista ei voida ensin edes neuvotella asianomaisten kanssa? Onhan tämä ihmeellistä, että noin iso valtionlaitos alkaa sensuroimaan siitä, että joku on vain loukkaantunut! Tämä on todella huolestuttava suuntaus. Miettikääpä, että Yle on kertonut poistamisen syyksi sen, että joku on loukkaantunut. No mitenhän koko Ylen ohjelmiston nyt sitten käy? Jokainen voi pahoittaa mielensä jokaisesta ohjelmasta ja laittaa viestiä Ylelle, että tämä kyllä nyt loukkaa minua. Ja olen ihan varma, että ei Herra Heinämäen Lato-orkesteri varmasti ketään loukkaa. Tai siis muutamaa mielensäpahoittajaa näköjään. Miten se voi edes ketään loukata? Voi sitä mielenpahoituksen määrää.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten mennään itse mielensäpahoittajiin. Miten on mahdollista, että nämä samat mielensä pahoittajat saavat kertoa näitä asioita kaikkien saamelaisten ajatuksina? Esimerkiksi Heinämäen intiaani ei voisi vähempää saamelaisia kiinnostaa, paitsi nyt kun kaikki on leimattu mielensäpahoittajiksi. Tajuaakohan Petra Laiti, saamelaisnuorten puheenjohtaja, mitä sen puheenjohtaja titteli sisältää ja kuinka hänen puheet otetaan mediassa ja yleensäkin Suomessa? Ei näköjään tajua. Minä annan todella kovan epäluottamuksen tuollaiselle puheenjohtajalle, joka päästelee sammakoita suustansa tuon tuosta. Odotelkaahan vain, kohta tällä helsinkiläis-saamelaisella on taas joku yleistävä mielenpahoitus tulossa. Twitterissä on nyt hyökätty jo toisten saamelaisten päälle, koska he haluaisivat nämä epäkohdat nyt päivän valoon. Jopa Arman Alizad on ollut kiinnostunut tulla tekemään saamelaisalueelle juttua tästä sorrosta ja tappelusta ja kuinka jotkut käyttää valtaansa väärin. Toivottavasti tämä toteutuu. Minua itseäni alkoi tämä tympäisemään siinä määrin, että lähden ehdolle seuraavissa saamelaiskäräjissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yle eikä muutkaan mediat saa lähteä uutisoimaan enää hänen eikä kenenkään muunkaan mielensäpahoituksia koko saamelaisia koskevana eikä muunkaan vähemmistökansan tai -ryhmän. Ei meistä suurin osa ole sen kanssa samaa mieltä. Se yhteisö on siellä niin sisäänpäin kääntynyt ja tappelevat vain keskenään muutamien vuoksi. Muutama mätä omena voi saada laajat tappelunaiheet aikaiseksi. Heille on kaikista tärkein tapella esimerkiksi kuka on saamelainen ja sortaa heitä, ketkä HEIDÄN mielestä eivät olisi saamelaisia. Joillekin ei anneta äänioikeutta, vaikka lain mukaan äänioikeus heille kuuluisi. He ovat alkaneet kehitellä omia lakejaan ja toimivat siellä sortamalla muita ja vihapuhetta löytyy paljon. Käykääpä katsomassa tallainen sivu ja miettikää, mikä tällä sivustolla on se isoin huolenaihe?</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://faktalavvu.net/" title="https://faktalavvu.net/">https://faktalavvu.net/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Ylellä on ollut aina vasemmistolainen kulttuuri ja nyt tuntuu, että tuo vasemmistolaisuus paistaa tällä rasismilla ja tasa-arvolla jo naurettavuudella läpi. Sensuuria harrastava laitos alkaa olemaan nyt siinä tilassa, että kuka tuollaista mediaa enää tänne kaipaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Lopuksi adressi tämän järjettömän sensuurin hillitsemiseksi</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.adressit.com/ylen_peruttava_paatos_suositun_herra_heinamaen_lato-orkesteri_poisvetamisesta" title="https://www.adressit.com/ylen_peruttava_paatos_suositun_herra_heinamaen_lato-orkesteri_poisvetamisesta">https://www.adressit.com/ylen_peruttava_paatos_suositun_herra_heinamaen_...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen seurannut nyt useamman päivän aktiivisesti tätä keskustelua Herra Heinämäen sensuroinnista ja siitä alkaneesta some myrskystä. Olen itse saamelainen ja virallinen äidinkieleni on saame väestörekisterissä, vaikken sitä enää osaakaan, johtuen siitä ettei kieltä ole enää tarvinnut. Harmi sinänsä.

 

Mutta miten voi olla mahdollista, että meidän verorahoin maksama Yle kumartaa muutamaa someaktiivia, joilla on tapana kiukutella ja pahoittaa mieli joka helv.....in asiasta! Onko tämä suuntaus nykyaikaa sitten? Miksi tallaisista asioista ei voida ensin edes neuvotella asianomaisten kanssa? Onhan tämä ihmeellistä, että noin iso valtionlaitos alkaa sensuroimaan siitä, että joku on vain loukkaantunut! Tämä on todella huolestuttava suuntaus. Miettikääpä, että Yle on kertonut poistamisen syyksi sen, että joku on loukkaantunut. No mitenhän koko Ylen ohjelmiston nyt sitten käy? Jokainen voi pahoittaa mielensä jokaisesta ohjelmasta ja laittaa viestiä Ylelle, että tämä kyllä nyt loukkaa minua. Ja olen ihan varma, että ei Herra Heinämäen Lato-orkesteri varmasti ketään loukkaa. Tai siis muutamaa mielensäpahoittajaa näköjään. Miten se voi edes ketään loukata? Voi sitä mielenpahoituksen määrää.

 

Sitten mennään itse mielensäpahoittajiin. Miten on mahdollista, että nämä samat mielensä pahoittajat saavat kertoa näitä asioita kaikkien saamelaisten ajatuksina? Esimerkiksi Heinämäen intiaani ei voisi vähempää saamelaisia kiinnostaa, paitsi nyt kun kaikki on leimattu mielensäpahoittajiksi. Tajuaakohan Petra Laiti, saamelaisnuorten puheenjohtaja, mitä sen puheenjohtaja titteli sisältää ja kuinka hänen puheet otetaan mediassa ja yleensäkin Suomessa? Ei näköjään tajua. Minä annan todella kovan epäluottamuksen tuollaiselle puheenjohtajalle, joka päästelee sammakoita suustansa tuon tuosta. Odotelkaahan vain, kohta tällä helsinkiläis-saamelaisella on taas joku yleistävä mielenpahoitus tulossa. Twitterissä on nyt hyökätty jo toisten saamelaisten päälle, koska he haluaisivat nämä epäkohdat nyt päivän valoon. Jopa Arman Alizad on ollut kiinnostunut tulla tekemään saamelaisalueelle juttua tästä sorrosta ja tappelusta ja kuinka jotkut käyttää valtaansa väärin. Toivottavasti tämä toteutuu. Minua itseäni alkoi tämä tympäisemään siinä määrin, että lähden ehdolle seuraavissa saamelaiskäräjissä.

 

Yle eikä muutkaan mediat saa lähteä uutisoimaan enää hänen eikä kenenkään muunkaan mielensäpahoituksia koko saamelaisia koskevana eikä muunkaan vähemmistökansan tai -ryhmän. Ei meistä suurin osa ole sen kanssa samaa mieltä. Se yhteisö on siellä niin sisäänpäin kääntynyt ja tappelevat vain keskenään muutamien vuoksi. Muutama mätä omena voi saada laajat tappelunaiheet aikaiseksi. Heille on kaikista tärkein tapella esimerkiksi kuka on saamelainen ja sortaa heitä, ketkä HEIDÄN mielestä eivät olisi saamelaisia. Joillekin ei anneta äänioikeutta, vaikka lain mukaan äänioikeus heille kuuluisi. He ovat alkaneet kehitellä omia lakejaan ja toimivat siellä sortamalla muita ja vihapuhetta löytyy paljon. Käykääpä katsomassa tallainen sivu ja miettikää, mikä tällä sivustolla on se isoin huolenaihe?

 

https://faktalavvu.net/

 

Ylellä on ollut aina vasemmistolainen kulttuuri ja nyt tuntuu, että tuo vasemmistolaisuus paistaa tällä rasismilla ja tasa-arvolla jo naurettavuudella läpi. Sensuuria harrastava laitos alkaa olemaan nyt siinä tilassa, että kuka tuollaista mediaa enää tänne kaipaa?

 

Lopuksi adressi tämän järjettömän sensuurin hillitsemiseksi

 

https://www.adressit.com/ylen_peruttava_paatos_suositun_herra_heinamaen_lato-orkesteri_poisvetamisesta

]]>
57 http://pekkahetta1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254723-yle-taipui-muutaman-somekiukuttelijan-edessa-miksi-maksamme-ylelle-turhasta#comments Herra Heinämäki saamelaiset Yleisradio Tue, 01 May 2018 22:02:21 +0000 Pekka Hetta http://pekkahetta1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254723-yle-taipui-muutaman-somekiukuttelijan-edessa-miksi-maksamme-ylelle-turhasta
Vielä Herra Heinämäestä, saamelaisista ja kulttuurisesta omimisesta http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254705-viela-herra-heinamaesta-saamelaisista-ja-kulttuurisesta-omimisesta <p>Suomi on nyt muutaman päivän kohissut YLE:n <a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804282200909645_u0.shtml">päätöksestä</a> hyllyttää Pikku Kakkosesta tunnetuksi tullut Herra Heinämäki sarjassa esiintyvän intiaanihahmon takia. Hyllytyksen laittoi alulle Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja <strong>Petra Laiti</strong>, jonka mielestä Herra Heinämäessä esiintyvä intiaanihahmo edusti ns. kulttuurista omimista parhaimmillaan.</p><p>Myönnetään. Herra Heinämäen Lato-orkesterissa esiintyvä intiaani sulkapäähineineen on stereotypia, joka on aikansa luomus. Samalla on hyvä pohtia, kuinka <em>todellinen</em>&nbsp;tämä hahmo on, vai onko sen tarkoitus toimia satuhahmona? Onkin hämmentävää, että YLE päätti lähteä tällaiseen hyllyttämiseen. Kaikista hämmentävintä on kuitenkin se, että se tekee sen toista alkuperäiskansaa edustavan henkilön vaatimuksesta. Jos nimittäin kulttuurisesta omimisesta puhutaan, niin pahinta laatua olevaa omimista on loukkaantua kokonaan toisen kansan puolesta. Tai puhua omalla suulla koko kansan puolesta.</p><p>Netissä mellastavat saamelaisaktivistit ovat onnistuneet tavoitteessaan varsin mainiosti. Petra Laiti esitetään yleisesti &rdquo;päivystävänä saamelaisena&rdquo;, jonka kautta voidaan hankkia &rdquo;saamelaisten näkemys&rdquo; asiaan kuin asiaan. Näinhän asia ei ole. Kun allekirjoittanut nosti tämän faktan esille tapahtui välitön vastahyökkäys, jossa minua <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10021798">syytettiin</a> mielipiteiden tukahduttamisesta, vaikka tosiasiassa ainoa joka erilaisia mielipiteitä tukahduttaa, ovat Laitin kaltaiset henkilöt itse.</p><p>Mikä tahansa kulttuuri, saamelaisuus mukaanluettuna, on moninaista. Sen sisällä vaikuttavat monet erilaiset äänet. Jostain syystä tämä halutaan saamelaiskeskustelussa unohtaa. Ne toimittajat jotka tähän lankaan menevät, syyllistyvät itsekin kulttuuriseen omimiseen ja tukahduttamiseen. Antakaa saamelaisuudelle mieluummin ne kaikki monet äänet, jotka se ansaitsee!</p><p>Herra Heinämäen intiaanihahmosta käytävä keskustelu on ollut erityisen aktiivista saamelaisalueella. Ne saamelaiset, jotka ovat kyseenalaistaneet Laitin toiminnan, ovat saaneet osakseen valtavasti negatiivista palautetta; jopa vihapostia. Asian hahmottamiseksi kannattaa seurata sosiaalisessa mediassa, Laitin lisäksi, vaikkapa sellaisia henkilöitä kuin <strong>Inka Kangasniemi</strong> ja <strong>Jan-Eerik Paadar</strong>. Sieltä se totuus ja objektiivisuus jostain välistä nimittäin löytyy. Mustavalkoista tämä kun ei ole, vaikka monet yrittävät muuta väittää.</p> Suomi on nyt muutaman päivän kohissut YLE:n päätöksestä hyllyttää Pikku Kakkosesta tunnetuksi tullut Herra Heinämäki sarjassa esiintyvän intiaanihahmon takia. Hyllytyksen laittoi alulle Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti, jonka mielestä Herra Heinämäessä esiintyvä intiaanihahmo edusti ns. kulttuurista omimista parhaimmillaan.

Myönnetään. Herra Heinämäen Lato-orkesterissa esiintyvä intiaani sulkapäähineineen on stereotypia, joka on aikansa luomus. Samalla on hyvä pohtia, kuinka todellinen tämä hahmo on, vai onko sen tarkoitus toimia satuhahmona? Onkin hämmentävää, että YLE päätti lähteä tällaiseen hyllyttämiseen. Kaikista hämmentävintä on kuitenkin se, että se tekee sen toista alkuperäiskansaa edustavan henkilön vaatimuksesta. Jos nimittäin kulttuurisesta omimisesta puhutaan, niin pahinta laatua olevaa omimista on loukkaantua kokonaan toisen kansan puolesta. Tai puhua omalla suulla koko kansan puolesta.

Netissä mellastavat saamelaisaktivistit ovat onnistuneet tavoitteessaan varsin mainiosti. Petra Laiti esitetään yleisesti ”päivystävänä saamelaisena”, jonka kautta voidaan hankkia ”saamelaisten näkemys” asiaan kuin asiaan. Näinhän asia ei ole. Kun allekirjoittanut nosti tämän faktan esille tapahtui välitön vastahyökkäys, jossa minua syytettiin mielipiteiden tukahduttamisesta, vaikka tosiasiassa ainoa joka erilaisia mielipiteitä tukahduttaa, ovat Laitin kaltaiset henkilöt itse.

Mikä tahansa kulttuuri, saamelaisuus mukaanluettuna, on moninaista. Sen sisällä vaikuttavat monet erilaiset äänet. Jostain syystä tämä halutaan saamelaiskeskustelussa unohtaa. Ne toimittajat jotka tähän lankaan menevät, syyllistyvät itsekin kulttuuriseen omimiseen ja tukahduttamiseen. Antakaa saamelaisuudelle mieluummin ne kaikki monet äänet, jotka se ansaitsee!

Herra Heinämäen intiaanihahmosta käytävä keskustelu on ollut erityisen aktiivista saamelaisalueella. Ne saamelaiset, jotka ovat kyseenalaistaneet Laitin toiminnan, ovat saaneet osakseen valtavasti negatiivista palautetta; jopa vihapostia. Asian hahmottamiseksi kannattaa seurata sosiaalisessa mediassa, Laitin lisäksi, vaikkapa sellaisia henkilöitä kuin Inka Kangasniemi ja Jan-Eerik Paadar. Sieltä se totuus ja objektiivisuus jostain välistä nimittäin löytyy. Mustavalkoista tämä kun ei ole, vaikka monet yrittävät muuta väittää.

]]>
38 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254705-viela-herra-heinamaesta-saamelaisista-ja-kulttuurisesta-omimisesta#comments Kotimaa Herra Heinämäki Kulttuurinen omiminen saamelaiset Yleisradio Tue, 01 May 2018 14:18:31 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254705-viela-herra-heinamaesta-saamelaisista-ja-kulttuurisesta-omimisesta
Ammattilainen Merja Ylä-Anttila Ylen toimitusjohtajaksi http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253949-merja-yla-anttila-ylen-toimitusjohtajaksi <p>MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kutsuttiin Yleisradion uudeksi toimitusjohtajaksi.&nbsp;</p><p>Mielenkiintoista on, että <em>kutsuttiin</em>.</p><p><em>Medialle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Ylä-Anttila kertoi, ettei hän hakenut tehtävää, vaan päätyi johtajakisaan headhunterin yhteydenoton seurauksena (Yle).</em></p><p>Tähän mennessä kaikki Ylen ykkösjohtajat on valittu poliittisten perustein, ensimmäistä kertaa johtaja valittiin journalistisin perustein. Toimeen tarttuu nyt alan täysiverinen ammattilainen.</p><p>Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa on viime vuosina ajettu alas. Sekä uutisten että ajankohtaisohjelmien studioihin rahdataan ihmisiä haasteltaviksi, kun jostain syystä ei haluta kunnon uutisjuttuja tai ajankohtaisreportaaseja enää tehdä.</p><p>Ajankohtaisohjelmista on tullut keskusteluohjelmia. Alennustilan huippu on, kun joskus toimittajat ovat haastatelleet toisiaan.</p><p>Uutiset ja ajankohtaisohjelmat ovat Ylen ydintoimintaa. Toivottavasti uusi toimitusjohtaja reivaa ko. ohjelmat kuntoon.</p><p>Ylä-Anttila on toinen nainen Ylen johdossa. Ensimmäinen oli SKDL:n Hella Wuolijoki 1945-1949. Hänet erotettiin tehtävästään kuten myös vasemmistojohtajat Eino S. Repo ja Mikael Jungner. Moni vielä muistaa <em>Reporadion. </em>Hyvin ei käynyt Reino Paasilinnallekaan.</p><p>Ilolla odotan Merja Ylä-Anttilan linjauksia. Ylä-Anttila on oikeassa siinä, että <em>Yle on median ykköspaikka</em>.</p><p>&nbsp;</p><p>* * *</p><p><em>17.4.</em></p><p><em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10162956">Merja Ylä-Anttila on Yleisradion uusi toimitusjohtaja &ndash; &quot;Yle on median ykköspaikka&quot;</a></em></p><p><em>Ylen uusi johtaja tulee naapurista. Merja Ylä-Anttila on toiminut pitkään MTV:n uutisten vastaavana päätoimittajana.</em></p><p><em>Ylen hallitus on nimittänyt Merja Ylä-Anttilan yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi. Ylä-Anttila seuraa tehtävässä Lauri Kivistä, joka siirtyy yksityiselle sektorille. Ylä-Anttila aloittaa tehtävässä 1.9.2018.</em></p><p><em>Merja Ylä-Anttilalla on pitkä, yli kolmenkymmenen vuoden ura media-alalta.&nbsp;</em></p><p><em>Hän on työskennellyt MTV:n uutisten vastaavana päätoimittajana vuodesta 2001. Viimeiset kolme vuotta Ylä-Anttila on ollut myös MTV:lle uutisia tuottavan Bonnier Broadcastin tytäryhtiön Mediahub Helsingin toimitusjohtaja. Ylä-Anttila luopui molemmista tehtävistä tänään.</em></p><p><em>&ndash; Yleisradio on median ykköspaikka, kun haluaa työskennellä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Olen iloinen, innostunut ja hyvin motivoitunut ottamaan vastaan tämän tehtävän, Ylä-Anttila sanoo Ylen tiedotteessa.</em></p><p><em>&ndash; Minulla on paljon kokemusta paitsi journalismista myös median liiketoiminnan johtamisesta muutos- ja murrosvaiheissa.</em></p><p><em>Hakuprosessissa oli mukana 25 tehtävästä kiinnostunutta henkilöä. Yle oli sopinut hakijoiden kanssa, ettei heidän nimiään julkisteta.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kutsuttiin Yleisradion uudeksi toimitusjohtajaksi. 

Mielenkiintoista on, että kutsuttiin.

Medialle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Ylä-Anttila kertoi, ettei hän hakenut tehtävää, vaan päätyi johtajakisaan headhunterin yhteydenoton seurauksena (Yle).

Tähän mennessä kaikki Ylen ykkösjohtajat on valittu poliittisten perustein, ensimmäistä kertaa johtaja valittiin journalistisin perustein. Toimeen tarttuu nyt alan täysiverinen ammattilainen.

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa on viime vuosina ajettu alas. Sekä uutisten että ajankohtaisohjelmien studioihin rahdataan ihmisiä haasteltaviksi, kun jostain syystä ei haluta kunnon uutisjuttuja tai ajankohtaisreportaaseja enää tehdä.

Ajankohtaisohjelmista on tullut keskusteluohjelmia. Alennustilan huippu on, kun joskus toimittajat ovat haastatelleet toisiaan.

Uutiset ja ajankohtaisohjelmat ovat Ylen ydintoimintaa. Toivottavasti uusi toimitusjohtaja reivaa ko. ohjelmat kuntoon.

Ylä-Anttila on toinen nainen Ylen johdossa. Ensimmäinen oli SKDL:n Hella Wuolijoki 1945-1949. Hänet erotettiin tehtävästään kuten myös vasemmistojohtajat Eino S. Repo ja Mikael Jungner. Moni vielä muistaa Reporadion. Hyvin ei käynyt Reino Paasilinnallekaan.

Ilolla odotan Merja Ylä-Anttilan linjauksia. Ylä-Anttila on oikeassa siinä, että Yle on median ykköspaikka.

 

* * *

17.4.

Merja Ylä-Anttila on Yleisradion uusi toimitusjohtaja – "Yle on median ykköspaikka"

Ylen uusi johtaja tulee naapurista. Merja Ylä-Anttila on toiminut pitkään MTV:n uutisten vastaavana päätoimittajana.

Ylen hallitus on nimittänyt Merja Ylä-Anttilan yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi. Ylä-Anttila seuraa tehtävässä Lauri Kivistä, joka siirtyy yksityiselle sektorille. Ylä-Anttila aloittaa tehtävässä 1.9.2018.

Merja Ylä-Anttilalla on pitkä, yli kolmenkymmenen vuoden ura media-alalta. 

Hän on työskennellyt MTV:n uutisten vastaavana päätoimittajana vuodesta 2001. Viimeiset kolme vuotta Ylä-Anttila on ollut myös MTV:lle uutisia tuottavan Bonnier Broadcastin tytäryhtiön Mediahub Helsingin toimitusjohtaja. Ylä-Anttila luopui molemmista tehtävistä tänään.

– Yleisradio on median ykköspaikka, kun haluaa työskennellä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Olen iloinen, innostunut ja hyvin motivoitunut ottamaan vastaan tämän tehtävän, Ylä-Anttila sanoo Ylen tiedotteessa.

– Minulla on paljon kokemusta paitsi journalismista myös median liiketoiminnan johtamisesta muutos- ja murrosvaiheissa.

Hakuprosessissa oli mukana 25 tehtävästä kiinnostunutta henkilöä. Yle oli sopinut hakijoiden kanssa, ettei heidän nimiään julkisteta.

]]>
3 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253949-merja-yla-anttila-ylen-toimitusjohtajaksi#comments Media Yleisradio Yleisradion tehtävä Tue, 17 Apr 2018 18:57:05 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253949-merja-yla-anttila-ylen-toimitusjohtajaksi
Taloudellisesti riippumaton Yleisradio etsii poliittisesti sitoutunutta johtajaa http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253253-taloudellisesti-riippumaton-yleisradio-etsii-poliittisesti-sitoutunutta-johtajaa <p>Yleisradion toimitusjohtaja <strong>Lauri Kivinen</strong> ilmoitti tammikuussa jättävänsä tehtävän vuoden 2018 loppuun mennessä ja siirtyvänsä yksityisen sektorin palvelukseen. Tämän seurauksena Ylen hallitus aloitti välittömästi seuraajan etsimisen.&nbsp;</p><p>Helmikuussa päättyneeseen hakuun <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/27/ylen-toimitusjohtajan-haku-jatkuu-ensi-vaiheessa-mukana-on-25-henkiloa">ilmoittautui</a> yhteensä 25 henkilöä, joiden nimiä ei julkisteta. Ylen mukaan hakuprosessin luottamuksellisuus mahdollistaa sen, että keskusteluja voidaan käydä parhaiden mahdollisten kandidaattien kanssa.</p><p>Ylen hallituksen puheenjohtaja <strong>Thomas Wilhelmsson </strong>ilmoitti tuolloin, että Ylen toimitusjohtajaksi halutaan henkilö, jolla on vahva näkemys julkisen palvelun mediayhtiön tehtävästä ja hyvä kokonaiskuva media-alan ja toimintaympäristön haasteista.</p><p>Iltalehden saamien <a href="https://m.iltalehti.fi/politiikka/201803302200848411_pi.shtml">tietojen mukaan</a> tällaisia henkilöitä olisi löytynyt muutamia.</p><p>Iltalehden jutussa mainitaan, että tehtävään olisi tarjolla mm. kokoomuslainen veikkauspamppu <strong>Velipekka Nummikoski</strong>&nbsp;sekä lestadiolaistaustainen keskustalaistoimittaja&nbsp;<strong>Mikael Pentikäinen</strong>.</p><p>Ehdotukset tulivat monelle yllätyksenä.</p><p>Viime vuonna 8 000 euron palkankorotuksen <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703142200085489_uu.shtml">napannut</a> Nummikoski toimi ennen työtään Raha-automaattiyhdistyksellä ja Veikkauksella mm. Jyrki Kataisen valtiosihteerinä, kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä ja pääsihteerinä sekä monen kokoomusministerin erityisavustajana.&nbsp;</p><p>Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja europarlamenttiehdokkaana ollut Pentikäinen puolestaan on uskonnollisen vakaumuksensa puolesta melko huono vaihtoehto virkaan, sillä vanhoillislestadiolaisissa piireissä televisioon suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Kielteistä kantaa perustellaan sillä, että ohjelmatarjonta sisältää liikaa seksiä ja väkivaltaa ja on siksi kristillisten arvojen vastaista.&nbsp;</p><p>Pentikäisellä kuitenkin on sentään kokemusta alalta. Hän on toiminut mm. Helsingin Sanomien ja Maaseudun tulevaisuuden päätoimittajana sekä vuodesta 2016 lähtien Suomen yrittäjien toimitusjohtajana.</p><p>Tietysti jokaisen on hyvä muistaa, että Ylen toimitusjohtajan työtoimenkuva ei ole journalistinen, vaan kyseessä on puhtaasti hallinnollinen tehtävä. Journalistiset päätökset tekee viime syksynä aloittanut vastaava päätoimittaja <strong>Jouko Jokinen</strong>, joka otti pestin hoitaakseen sen jälkeen, kun <strong>Atte Jääskeläinen</strong>&nbsp;joutui jättämään paikan kummallisten puheidensa seurauksena.</p><p>Epäilemättä yli 350 000 euron <a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803222200831048_u0.shtml">palkkapussi</a> on houkutellut paikalle monenmoista onnenonkijaa. Toivottavasti ehdokkaan poliittinen vakaumus ei kuitenkaan tule olemaan yksi valintaan vaikuttavista kriteereistä. Suomi ei kaipaa valtion virallista propagandakonetta, vaan laadukasta ja tutkivaa journalismia.</p><p>Päätoimittajana aikaisemmin toiminut ja keskustaan yhdistetty Atte Jääskeläinen aiheutti aivan tarpeeksi vahinkoa sensuroidessaan pääministeri <strong>Juha Sipilää</strong> (kesk.) koskevaa uutisointia ja vähätellessään Julkisen sanan neuvoston (JHS) asemaa sananvapauden ja median valvovana elimenä.</p><p>Suomi putosi hänen <a href="https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/tir-suomi-putosi-kolmanneksi-lehdistonvapaudessa/">toimiensa seurauksena </a>Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) vuosittaisessa lehdistönvapausindeksissä kolmannelle sijalle.&nbsp;</p><p>Ylen toimittajat eivät ansaitse poliittista painostusta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen ilmoitti tammikuussa jättävänsä tehtävän vuoden 2018 loppuun mennessä ja siirtyvänsä yksityisen sektorin palvelukseen. Tämän seurauksena Ylen hallitus aloitti välittömästi seuraajan etsimisen. 

Helmikuussa päättyneeseen hakuun ilmoittautui yhteensä 25 henkilöä, joiden nimiä ei julkisteta. Ylen mukaan hakuprosessin luottamuksellisuus mahdollistaa sen, että keskusteluja voidaan käydä parhaiden mahdollisten kandidaattien kanssa.

Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson ilmoitti tuolloin, että Ylen toimitusjohtajaksi halutaan henkilö, jolla on vahva näkemys julkisen palvelun mediayhtiön tehtävästä ja hyvä kokonaiskuva media-alan ja toimintaympäristön haasteista.

Iltalehden saamien tietojen mukaan tällaisia henkilöitä olisi löytynyt muutamia.

Iltalehden jutussa mainitaan, että tehtävään olisi tarjolla mm. kokoomuslainen veikkauspamppu Velipekka Nummikoski sekä lestadiolaistaustainen keskustalaistoimittaja Mikael Pentikäinen.

Ehdotukset tulivat monelle yllätyksenä.

Viime vuonna 8 000 euron palkankorotuksen napannut Nummikoski toimi ennen työtään Raha-automaattiyhdistyksellä ja Veikkauksella mm. Jyrki Kataisen valtiosihteerinä, kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteerinä ja pääsihteerinä sekä monen kokoomusministerin erityisavustajana. 

Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja europarlamenttiehdokkaana ollut Pentikäinen puolestaan on uskonnollisen vakaumuksensa puolesta melko huono vaihtoehto virkaan, sillä vanhoillislestadiolaisissa piireissä televisioon suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Kielteistä kantaa perustellaan sillä, että ohjelmatarjonta sisältää liikaa seksiä ja väkivaltaa ja on siksi kristillisten arvojen vastaista. 

Pentikäisellä kuitenkin on sentään kokemusta alalta. Hän on toiminut mm. Helsingin Sanomien ja Maaseudun tulevaisuuden päätoimittajana sekä vuodesta 2016 lähtien Suomen yrittäjien toimitusjohtajana.

Tietysti jokaisen on hyvä muistaa, että Ylen toimitusjohtajan työtoimenkuva ei ole journalistinen, vaan kyseessä on puhtaasti hallinnollinen tehtävä. Journalistiset päätökset tekee viime syksynä aloittanut vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen, joka otti pestin hoitaakseen sen jälkeen, kun Atte Jääskeläinen joutui jättämään paikan kummallisten puheidensa seurauksena.

Epäilemättä yli 350 000 euron palkkapussi on houkutellut paikalle monenmoista onnenonkijaa. Toivottavasti ehdokkaan poliittinen vakaumus ei kuitenkaan tule olemaan yksi valintaan vaikuttavista kriteereistä. Suomi ei kaipaa valtion virallista propagandakonetta, vaan laadukasta ja tutkivaa journalismia.

Päätoimittajana aikaisemmin toiminut ja keskustaan yhdistetty Atte Jääskeläinen aiheutti aivan tarpeeksi vahinkoa sensuroidessaan pääministeri Juha Sipilää (kesk.) koskevaa uutisointia ja vähätellessään Julkisen sanan neuvoston (JHS) asemaa sananvapauden ja median valvovana elimenä.

Suomi putosi hänen toimiensa seurauksena Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) vuosittaisessa lehdistönvapausindeksissä kolmannelle sijalle. 

Ylen toimittajat eivät ansaitse poliittista painostusta.

 

]]>
42 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253253-taloudellisesti-riippumaton-yleisradio-etsii-poliittisesti-sitoutunutta-johtajaa#comments Journalismi Lauri Kivinen Mikael Pentikäinen Velipekka Nummikoski Yleisradio Tue, 03 Apr 2018 08:11:08 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253253-taloudellisesti-riippumaton-yleisradio-etsii-poliittisesti-sitoutunutta-johtajaa
Puolue-gallupit ja niiden merkitys http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253093-puolue-gallupit-ja-niiden-merkitys <p>Suomessa on perinteisesti teetetty ja julkaistu kaksi puolueitten kannatusta koskevaa mielipidettä kuukaudessa. Yle on teettänyt julkaisemansa tutkimuksen Taloustutkimuksella ja HS oman tutkimuksen puolestaan toteuttaa Kantar TNS.</p><p>Joulukuusta lähtien mukaan on tullut kolmas &quot;pyörä&quot;.&nbsp; Alma Mediaan kuuluvat Iltalehti ja Uusi Suomi julkaisevat ja teettävät oman tutkimuksensa, jonka toteuttaa Tietoykkönen. Puolueet tästä varmasti kiittävät, sillä gallupit ovat tärkeitä työvälineitä puolueille. Teettäväthän ne niitä itsekin.</p><p>Näiden gallup-tulosten lukijoilta asia vaatii kuitenkin hiukan medialukutaitoa. Keskenään erilailla toteutettujen kyselyiden tuloksia ei voi suoraan verrata toisiinsa. Maaliskuussa julkaistujen tutkimusten tuloksista voi toki löytää yhteisen trendin. Kaikki nämä kolme mahtuvat virhemarginaalin sisään, mutta kuitenkaan niitä ei voi suoraan verrata toisiinsa.</p><p>Nyt näyttää siltä, että Kokoomuksen ja SDP:n kannatus on karannut muilta ja ne kamppailevat keskenään tasapäisesti gallup-kärjessä noin 4-5 %-yksikön erolla seuraavana olevaan Keskustaan.</p><p>Keskustan kannatuksen alkuvuoden trendi on ollut laskeva. Tätä asiaa varmaan pohditaan kuumeisesti puoluetoimistossa. Näyttää siltä, että puoluesihteeri Ovaska menee vaihtoon puoluekokouksessa. Puolue ei myöskään näytä olevan yksimielisesti maakuntauudistuksen takana.</p><p>Vihreiden kannatus näyttää vakiintuneen 14%:n tuntumaan. Tätä voi pitää puolueelle hyvänä saavutuksena, jos sitä vertaa viime eduskuntavaalien tulokseen. Puheenjohtaja Touko Aaltoa syytetään tosin näkymättömyydestä, mutta jos on näkymätön, ei myöskään tee virheitä.</p><p>Seuraavassa alle10 %:n sarjassa taistelevat tasapäin Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto ja RKP ja KD omalla jo vakiintuneella 3-4 prosentin tasollaan. Sinisten kannatus ei ole miksikään 1.5%:sta muuttunut ja riitelevää Väyrysen perustamaa Kansalaispuoluetta ei näy missään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on perinteisesti teetetty ja julkaistu kaksi puolueitten kannatusta koskevaa mielipidettä kuukaudessa. Yle on teettänyt julkaisemansa tutkimuksen Taloustutkimuksella ja HS oman tutkimuksen puolestaan toteuttaa Kantar TNS.

Joulukuusta lähtien mukaan on tullut kolmas "pyörä".  Alma Mediaan kuuluvat Iltalehti ja Uusi Suomi julkaisevat ja teettävät oman tutkimuksensa, jonka toteuttaa Tietoykkönen. Puolueet tästä varmasti kiittävät, sillä gallupit ovat tärkeitä työvälineitä puolueille. Teettäväthän ne niitä itsekin.

Näiden gallup-tulosten lukijoilta asia vaatii kuitenkin hiukan medialukutaitoa. Keskenään erilailla toteutettujen kyselyiden tuloksia ei voi suoraan verrata toisiinsa. Maaliskuussa julkaistujen tutkimusten tuloksista voi toki löytää yhteisen trendin. Kaikki nämä kolme mahtuvat virhemarginaalin sisään, mutta kuitenkaan niitä ei voi suoraan verrata toisiinsa.

Nyt näyttää siltä, että Kokoomuksen ja SDP:n kannatus on karannut muilta ja ne kamppailevat keskenään tasapäisesti gallup-kärjessä noin 4-5 %-yksikön erolla seuraavana olevaan Keskustaan.

Keskustan kannatuksen alkuvuoden trendi on ollut laskeva. Tätä asiaa varmaan pohditaan kuumeisesti puoluetoimistossa. Näyttää siltä, että puoluesihteeri Ovaska menee vaihtoon puoluekokouksessa. Puolue ei myöskään näytä olevan yksimielisesti maakuntauudistuksen takana.

Vihreiden kannatus näyttää vakiintuneen 14%:n tuntumaan. Tätä voi pitää puolueelle hyvänä saavutuksena, jos sitä vertaa viime eduskuntavaalien tulokseen. Puheenjohtaja Touko Aaltoa syytetään tosin näkymättömyydestä, mutta jos on näkymätön, ei myöskään tee virheitä.

Seuraavassa alle10 %:n sarjassa taistelevat tasapäin Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto ja RKP ja KD omalla jo vakiintuneella 3-4 prosentin tasollaan. Sinisten kannatus ei ole miksikään 1.5%:sta muuttunut ja riitelevää Väyrysen perustamaa Kansalaispuoluetta ei näy missään.

 

 

]]>
52 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253093-puolue-gallupit-ja-niiden-merkitys#comments Alma Media Helsingin Sanomat Yleisradio Fri, 30 Mar 2018 10:14:06 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253093-puolue-gallupit-ja-niiden-merkitys
Miksi Novosti Yle vaikenee Venäjästä? http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252228-miksi-novosti-yle-vaikenee-venajasta <p>Suomessa taitaa asua yli 75 000 Venäjän kansalaista. Heitä voisi hyvinkin kiinnostaa, mitä Ylellä on kerrotavana maailman ja etenkin Venäjän tapahtumista, mutta ei: Venäjän tapahtumista nuo uutiset eivät kerro.</p><p>Kun näin on, mieleen tulee hakemattakin 70-luku, jolloin Yle ei Neuvostoliiton pelossa kertonut yleensä mitään negatiivisia uutisia sieltä päin. Oltiin hiljaa kuin vesi sukassa, eikä siinä suhteessa mikään vaikuta noista päivistä muuttuneen.</p><p>Kun Yle pelkää esittää mitään negatiivisia uutisia Putinin Venäjältä, se on katsonut parhaaksi jättää kertomatta myös positiiviset - etteivät suomettumissyytökset enää palaisi. Turhaan - sillä tällaisella tavalla ne palaavat taatusti.&nbsp;</p><p>Se, että Yle ei uskalla kertoa Venäjän ongelmista Suomen venäläisille, vie heidät tietysti Venäjän omien tv- ja radiouutisten - ja samalla propagandan - pariin. Näin Suomenkin venäläisistä tulee vähitellen samanlaista &quot;lännen pahuutta&quot; ihmettelevää porukkaa kuin ovat äiti-Venäjänkin kansalaiset. Siellähän Putinia palvova kansa ei tiedä maailman ja Venäjän menosta muuta kuin sen, mitä viralliset uutislähetykset kertovat.</p><p>On erikoista, että EU-Suomen Yle ei ole oppinut mitään sitten YYA-ajan, vaan edelleen pelkää Suurta ja mahtavaa.&nbsp; Maassa, jonka venäläisvähemmistö kasvaa kovaa vauhtia esim. kaksoiskansalaismenettelyn takia, pitäisi ehdottomasti panostaa oikeaan tietoon myös heille. </p><p>Jos Suomen venäläiset ovat esimerkiksi oman maansa tapahtumista vain venäläisen valtamedian jakaman väritetyn teidon varassa, joudumme jatkossakin kuulemaan heiltä melko ihmeellisiä näkemyksiä. Niissähän Putinissa ei ole koskaan vähäisintäkään vikaa ja tiedot Venäjän valtiojohtoisesta dopingista tai Englannissa tapahtuneista venäläisten oppositiojohtajien myrkytyksistä - tai vaikkapa venäläisistä Mainilan laukauksista - ovat pelkkää lännen vihamielistä propagandaa.</p><p>Vaikka viidensiä kolonnia on maailmanhistoriassa syntynyt vähäisemmistäkin syistä kuin pimitetyistä tiedoista, en usko Ylen ratkaisujen sentään sellaisia synnyttävän - ainakaan yksin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa taitaa asua yli 75 000 Venäjän kansalaista. Heitä voisi hyvinkin kiinnostaa, mitä Ylellä on kerrotavana maailman ja etenkin Venäjän tapahtumista, mutta ei: Venäjän tapahtumista nuo uutiset eivät kerro.

Kun näin on, mieleen tulee hakemattakin 70-luku, jolloin Yle ei Neuvostoliiton pelossa kertonut yleensä mitään negatiivisia uutisia sieltä päin. Oltiin hiljaa kuin vesi sukassa, eikä siinä suhteessa mikään vaikuta noista päivistä muuttuneen.

Kun Yle pelkää esittää mitään negatiivisia uutisia Putinin Venäjältä, se on katsonut parhaaksi jättää kertomatta myös positiiviset - etteivät suomettumissyytökset enää palaisi. Turhaan - sillä tällaisella tavalla ne palaavat taatusti. 

Se, että Yle ei uskalla kertoa Venäjän ongelmista Suomen venäläisille, vie heidät tietysti Venäjän omien tv- ja radiouutisten - ja samalla propagandan - pariin. Näin Suomenkin venäläisistä tulee vähitellen samanlaista "lännen pahuutta" ihmettelevää porukkaa kuin ovat äiti-Venäjänkin kansalaiset. Siellähän Putinia palvova kansa ei tiedä maailman ja Venäjän menosta muuta kuin sen, mitä viralliset uutislähetykset kertovat.

On erikoista, että EU-Suomen Yle ei ole oppinut mitään sitten YYA-ajan, vaan edelleen pelkää Suurta ja mahtavaa.  Maassa, jonka venäläisvähemmistö kasvaa kovaa vauhtia esim. kaksoiskansalaismenettelyn takia, pitäisi ehdottomasti panostaa oikeaan tietoon myös heille.

Jos Suomen venäläiset ovat esimerkiksi oman maansa tapahtumista vain venäläisen valtamedian jakaman väritetyn teidon varassa, joudumme jatkossakin kuulemaan heiltä melko ihmeellisiä näkemyksiä. Niissähän Putinissa ei ole koskaan vähäisintäkään vikaa ja tiedot Venäjän valtiojohtoisesta dopingista tai Englannissa tapahtuneista venäläisten oppositiojohtajien myrkytyksistä - tai vaikkapa venäläisistä Mainilan laukauksista - ovat pelkkää lännen vihamielistä propagandaa.

Vaikka viidensiä kolonnia on maailmanhistoriassa syntynyt vähäisemmistäkin syistä kuin pimitetyistä tiedoista, en usko Ylen ratkaisujen sentään sellaisia synnyttävän - ainakaan yksin.

]]>
13 http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252228-miksi-novosti-yle-vaikenee-venajasta#comments Yleisradio Tue, 13 Mar 2018 18:49:32 +0000 Jari Rusanen http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252228-miksi-novosti-yle-vaikenee-venajasta