Milloinkohan opitaan?
Ei tämä myrsky ensimmäinen ole. Onhan tuuli puhaltanut menneinä vuosina useinkin. Uutiskuvat ovat kertoneet tuhoista, jotka ovat olleet jopa varsin mittavia. Ja ihmisille aiheutetut harmit sekä taloudelliset tappiot ovat vain kasvaneet. Sähköt poikki - puita linjojen päällä. Tietoliikenne tökkii. Vesihuolto tankkiautojen varassa.
Aina siitä sitten on puhuttu, ratkaisumallista. Mutta kovin paljon ei ole tehty, koska ongelmat vaan jatkuvat ja paisuvat.
Tarkoitan voimaverkkojen kaapelointia tärkeimmiltä osiltaan. Maahan upotettuun yhteyteen ei myrskytuuli pysty. Se on lähes sataprosenttisesti haavoittumaton; mitä nyt joskus joku kaivinkoneen kuljettaja huolimattomuudellaan kaapelin poikki rouhaisee. Mutta tällainen vahinko on paikallinen ja nopeasti korjattava - ei verrattavissa valtakunnallista tuhoa aiheuttaviin myrskyihin.
Kaapelointi maksaa. Totta kai. Varmuudestahan on maksettava silläkin uhalla, että sähköyhtiöitten voittomarginaalit hetkeksi kapenisivat. Ja kun kuluttajien liittymien rakentamisesta laskutetaan, kerran se vain kirpaisisi, jos riskialueilla ilmakaapelin sijasta kaivettaisiin piuhat maahaan.
Onhan se hienoa, että raiteilla on siirrytty sähköjuniin. Ovat saastettomia, ellei sähkön tuotannon aiheuttamaa saastekuormaa oteta huomioon. Mutta dieselit ovat toista luokkaa. Kun radalle kaatuneet puut saadaan pois, junat porhaltavat. Vuorokausien katkoksia liikenteeseen ai aiheudu kuten nykyisin. Taitaa tosin juna jo tältä osin kulkenut ohi, menneeseen ei ole paluuta. Varalle dieselvetureita kuitenkin tarvitaan.
Näin siis maallikko. Luulen heijastavani kuluttajienkin näkemyksiä, varsinkin niitten, jotka ovat nyt olleet tai vielä ovat ilman sähköä. Pakastekaappi sulaa. Talot kylmenevät. Karjaa ei saa lypsettyä. Olisikohan laajan kansalaiskeskustelun aika, tilaisuus myös poliitikoille hallituksesta alkaen panna asiat kuntoon - mitä toimenpiteitä se sitten vaatiikaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tällaisina tuokioina kirkastuu todellinen ongelma, kun yhteisö on saman verkon varassa; oli sitten kyse vedestä, sen poistosta tai lämmöstä (kylmästä).
Varajärjestelmänä oma kaivo, aggregaatti akkuineen ja toimivat tulisijat taas korostavat arvoaan tilanteessa, jossa kansa jonottaa vettä kanistereihin.
Mitä sitten, kun sähkön tai kaukolämmön katkos kestää kolme viikkoa ja ulkona on kaunis keväinen päivä -20 asteen pakkasineen?
Tahdon tällä sanoa haaveilijoille sen, että jättäisivät vielä olemassaolevat varajärjestelmät rauhaan eivätkä innolla purattaisi kaikkea kelvottomiksi sääntöineen ja uudistustarpeineen; vanhassa on edelleen vara parempi.
Se ei ole muuttunut.
Yhteiskunta joka haluaa rakenteensa vain ja ainoastaan sähkön tietojenkäsittelyn matkapuhelinten varaan on luonnovoimien armoilla,tässä tietynlainen uus-avuttomuus alkaa korostumaan, hienoinkaan älypuhelin ei toimi kun sähköt pätkähtää poikki,talot lakkaa lämpiämästä jääkaapit pakstimet alkaa sulamaan, sormi menee suuhun mitä pitäisi tehdä alkaa korostumaan tietämättömyys tietoyhteiskunnassa,miten tässä näin kävi.?
Luonnonvoimat kun jyllää ukkonen, myrsky, tulvat ja pakkanen näihin kysymyksiin ei hienoinkaan tietotekniikka anna vastausta,olisikohan syytä palata juurilleen ja hakea sieltä vastausta em kysymyksiin.?
Jos yhteiskuntapalvelut lakkaisivat toimimasta myskyjen takia, koska sähkölinjoille on kaatunut puita ja sähkökatkokset ovat laajat ja korjamiesten kannalta jopa hengenvaarallisia suorittaa kovalla myrskyllä, tietäisi se varatoimien käyttöönottoa.
Kenellä on käytössään aggregaatti, sillä lämmittää ja valaisee asuntoa jonkin aikaa. Jos ei ole aggregaattia ja on kylmä talvinen sää, asunto jäähtyy nopeasti. Puulämmitys on suuri etu niille, joilla siihen on mahdollisuus. Vettä ei tule, koska pumput toimivat sähköllä ja suurimmassa osassa talouksia ei ole aggregaattia. Kaupunkialueilla on varmasti järjestetty jonkinlaisia vesipalvelupisteitä, joista asukkaat saavat vettä. WC:t lakkaavat nopeasti toimimasta, kun säiliö vedetään tyhjäksi. Sitten ei ole muuta keinoa kuin puusee tai pusikko tehdä asiansa.
Monet vanhukset tarvitsevat nuorempien apua, kun omat voimat ehtyvät. Nuorimmat sukupolvet eivät ole kokeneet ja tuskin edes nähneet vanhan ajan elinoloja, joten heille se on täysin vierasta. Tottuminen voi olla vaikeaa, koska ei ole ikinä kokenut kyseistä tilannetta. Heille saa olla opettamassa asioita samalla tavalla kuin lukeminen aloitetaan a-kirjaimesta.
Kukaan ei ole kysynyt meiltä mitään, luonnonvoimia vastaan ihminen on voimaton.
Yli 80 000 taloutta / firmaa on edelleen vuorkokausi myrskyn jälkeen ilman sähköä. Kyse ei ole niinkään siitä toimiiko netti tai kännykkä, vaan sähkö vaikuttaa myös vedenjakeluun, lämmitykseen ja kylmentämiseen. Ei se paljoa naurata kun ruoat mätänevät jääkaappeihin, pakastimiin ja kauppojen kylmähyllyille, asunto tai työpaikka kylmenee ja kraanasta ei tule vettä eikä vessaa voi käyttää. Sähköverkko on siis osa meidän kriittistä infrastruktuuria, ellemme halua palata sata vuotta taaksepäin ja rakentaa joka pihaan kaivo, kylmäkellari ja puucee sekä joka rakennukseen takka.
Ongelmaan olisi ratkaisu, se vaatisi vain valtiolta hieman prioriteettien muutosta; kirjoitin asiasta aiemmin tänä vuonna:
http://www.nixu.fi/blogi/2011/joulukuu/mita-jos-sahkokatko-ei-jaisikaan-...
Mikä hoppu sellainen 100 Megan laajakaista on saada, koska sadattuhannet kotitaloudet ovat samanaikaisesti ilman sähköä?
Nykyisellä hallituksella ei ole kiinnostusta asian eteen tehdä mitään. Jos joku uskaltaakin ehdottaa tällaista, asia saa niin tylyn kohtelun, että sille vain nauretaan.
Toinen osapuoli ovat sähkölaitokset, joiden vastuulle sähkönjakeluverkot kuuluvat, ne eivät ole myöskään kovin innostuneita ottamaan osaa kaapeleiden kytkemiseen maan alle kalliin hinnan takia. Linjojen vierestä voi kaataa riittävän leveältä matkalta ja linjan suuntaan kallellaan olevia puita pois ennalta ehkäisemiseksi.
Suurempi osa tarvitsee sähköä kuin jotain 100 Megan laajakaistaa. Vanhuksissa on paljon niitä, jotka eivät käytä laajakaistaa, vaikka jotkut sen käytön ovat mielenkiinnosta opetelleet.
Suomen hallitus ei tiedä, mitä se haluaisi ja mitään valmista ei synny.
Prioriteettia sähköbisnekseltä ?
Firman tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen - vaimitenseoli.
Vihervaltion imagonhuolto ja energiahuolto toisiaan vastaan.
Sähköyhtiöt rakantavat mieluusti tuulivoimaa verovaroilla koska
se legitimoi hinnannousun vaarantamatta jatkuvaa niukkuuden tilaa.
Joka taasen takaa runsaat tuotot vanhoista, jo aikapäiviä hintansa
haukkuneista voimaloista.
Sitä saa mitä tilaa - markkinaa ohjataan taas vaaleillakin.
Tässä se on todellinen ongelma, todellinen kriisi taitaa olla siinä että olemme heittäytyneet nykyajan mukavaan olemiseen. Meiltäkin menin eilen sähköt muutamaksi tunniksi mutta kun sattuu olemaan talossa oikea takka vaikka olemme aluelämmössä ja radio jossa on patterit sekä kynttilöitä niin tunnelmaahan se vain loi Joulun aikana. Pitkästä aikaa lapset jopa lukivat lehtiä ja kirjoja, eikä olleet nenä kiinni tietokoneen näytössä tai tv:ssä.
Oikeasti kun massiivisia sähkökatkoksia tapahtuu niin huomaa kuinka riippuvaisia ihmiset niistä on, oliko muilla mm kynttilät kotona, takka? jne vai istuitteko pimeässä kännykkä kädessä paniikissa?
Muistetaanpa sekin, että kahtena viime talvena on tuskailtu tolkuttomien lumimäärien kanssa "milloinkohan opitaan" -hengessä. Ehkä nyt suoriuduttaisiin lumitöistä paremmin, kun niitä kantapään kautta on hiljattain opeteltu, ja varikot ovat hienoa aurauskalustoa täynnä?
Nyt ryhdytään kai sitten vähintään yhtä suurella rahalla varautumaan myrskytuuliin ja tulviin. Saisikohan niiltä paljonpuhutuilta markkinoilta lainaa kaikenkattavan infraturvajärjestelmän rakentamiseen, jotta mikään ei milloinkaan uhkaisi meitä?
Ehdotukseni: Lopetetaan tämä jatkuva tuhojen ennustelu ja mielikuvituksellinen varautuminen. Korjataan paikkoja vasta sitten, kun ne ovat rikkoutuneet.
Jos sähköt olisi jo aikaa sitten vedetty maahan niin eipä tarvitsisi nyt määkiä ja ihmetellä huuli pyöreänä jos pikku puhurit vie jerkun mennessään.
Asun Luoteis-Espoossa, joka on tällä hetkellä ollut sähköittä hieman yli vuorokauden. Kysyin syyskuussa Fortumilta kaapeleiden maahan kaivamisesta ja vastaus oli, että alueellamme ei ole edes suunnitelmaa ilmajohtojen muuttamisesta maakaapeleiksi.
Päätelmäni on, että kaivuukalusto on muussa käytössä. Niillä lapioidaan bonuksia Fortumin johdolle. Toki yrityksen johtoa pitää palkita silloin kun siihen on aihetta ja suhteessa siihen miten johto yrityksen tuottoa parantaa, mutta Fortumin tapauksessa voidaan olla monta mieltä siitä ovatko he bonuksensa ansainneet ja onko niiden suuruus suhteessa ansiotekoihin.
Fortumin suurnäätää ei kiinnosta mikään muu kuin porsastelu ja helppo elämä. Tietenkään. Samaa voi sanoa enemmistöstä 'vapaista ja etuoikeutetuista' herroista tässä maassa et kaikkialla. Ja se alkaa pikkuhiljaa ottamaan onneksi useammankin pannusta ihan urakalla.
Tuossa yllä linkittämässäni blogissa otan kantaa juuri tuohon sähköyhtiöiden haluttomuuteen kaivaa kaapeleita maahan. Copy/pastea sieltä:
Valtioneuvosto asetti vuonna 2008 tavoitteeksi, että käytännössä kaikki vakinaiset asunnot, mikä kattaa yli 99 % väestöstä, sekä yritysten että julkishallinnon organisaatioiden vakinaiset toimipaikat ovat vuoden 2015 loppuun mennessä enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta.
Hieno tavoite, mutta tässä Suomen valtio lähti aivan väärästä kohtaa liikkeelle. Eihän taloakaan yleensä rakenneta, ennen kuin tontille on vedetty tarpeellinen kunnallistekniikka.
Tässä nouseekin esiin Fingridin ja alueellisten sähkölaitosten merkitys koko maamme nettiyhteyksille. Miten saisimme sähköverkoista luotettavampia ja sen kautta myös nettiyhteyksistä toimivampia? Luonnollisesti kaivamalla kaapelit maahan. Nykyisillä laitteilla jotka samaan aikaan kaivavat kaapeliuraa ja laskevat kaapelia maahan, työ käy juoheasti. Mutta se edellyttäisi isoja investointeja sähköyhtiöiltä.
Tässä pitäisi valtion tulla apuun – ennemmin tavoitteena tulisi olla sähkön saanti maamme yrityksiin ja talouksiin 24/7, vuoteen 2015 mennessä, kuin 100 megan laajakaista.
Mutta, mutta... jotta sekä himoittu laajakaista että sähkökaapelit saataisiin maahan, valtio voisi edellyttää sähkö- ja teleyrityksiltä yhteistyötä kaapelien vetämisessä. Kaapelit olisi vedettävä samaan aikaan, muuten ei valtion rahallista tukea heruisi.
Täällä Tokiossa, sähkö- ym. kaapelit kulkevat maan alla vain ydin keskustassa, jossa asuu noin 8 miljoonaa ihmistä. Muualla Tokiossa, jossa asuu 27 miljoonaa ihmistä, kaikki johdot ovat tolppien varassa jokapäiväisten maanjäristysten takia.
Syksyllä taifuuni N:o 12, jonka tuulet puhaltelivat lähes 50 m sekunnissa ja vettä satoi paikka paikoin 500 mm vuorokaudessa, meni yli Tokion, mutta eivät sähkö- ja muut ilmakaapelit poikki menneet. Tässä meidän talon kohdalla ei ole esteitä, vaan tuuli tuli suoraan taloa kohti 43 m sekunnissa. Talo kyllä huojui kuin isossa maanjäristyksessä, mutta ei edes katto lentänyt pois. Katot on rakennettu niin, ettei tuuli pääse räystäiden alle repimään ja nostamaan.
Kaikkien aikojen katastrofi tapahtui 11.3.2011 Tohokun alueella. Siellä M 9 maanjäristys ja sitä seurannut tsunami panivat kaiken matalaksi. Fukushiman ydinvoimalat tuhoutuivat eivätkä niiden varajärjestelmät toimineet, niin kuin olisi pitänyt. Polttoainesauvat sulivat ja menivät läpi pohjan luontoon.
Kestää 50 vuotta (niin optimistisesti hallitus asian on tiedottanut), ennen kuin ongelmasta päästään. Tuskin silloinkaan, koska kenelläkään tällä maapallolla ei ole tietoa, miten vapaana luonnossa oleva massiivinen ydinreaktio (30 kertaa suurempi kuin Tsernobyl tai 72000 kertaa suurempi kuin Hiroshiman pommi)saadaan pysäytettyä ja hallintaan. Sen Fukushimassa työskennelleet myönsivät ja tunnustivat, etteivät he voineet eivätkä voi tehdä mitään järkevää asian hyväksi, ei edes henkensä kaupalla. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan reaktio jatkuu ja miten syvälle se etenee maaperässä. Ainakin pohjaveden se tulee saastuttamaan lähitulevaisuudessa.
Sähköt eivät katkenneet silloinkaan Tokiosta, mutta sähkönjakelua jouduttiin säännöstelemään, ja sähköä pitää edelleen tehokkaasti säästää. Sähkölaskussa ilmoitetaan, kuinka monta prosenttia on säästynyt edelliseen vuoteen verrattuna.
Käytöstä poistettujen ydinvoimaloiden sijaan on käynnistetty vanhat hiili- ja kaasuvoimalat, joten sähkönsaannin suhteen koko Japani hyvin selviytyy. Ja siirtyy vähitellen aurinko- ja tuulivoiman varaan.
Loistava vertailukohta, kun Suomessa sattuu vakavia maanjäristyksiä vähän väliä, ainakin muutaman sadan miljoonan vuoden välein. Ehkä meilläpäin saattaisi uskaltaa kaivaa kaapelit maan alle, kuitenkin. Ja ehkä se ongelma ei niinkään ole ilmakaapeleissa, vaan puissa jotka ovat kaatuneet ja repineet kaapeleita?
Pistää taloon varavoiman syöttöpistokeen ja ostaa agregaatin. 10 kW pitää valot ja läämmityksen päällä ja voi vähän keitelläkin
Mutta 20 kW voi jo saunoakin paukkupakkasella.
Varavoima pitää tietysti testata ja huoltaa kerran kuukaudessa
Tuollainen 20 kW maksaa 500 euron luokkaa, ei siis maltaita
Matkapuhelintukiasemien akuston kesto pitäis nostaa 12/24 tuntiin , silloin ne kyetään pitämään toiminnassa agregaateilla pitemmänkin katkon aikana
Nykyiset 3/6 tunnin vara-ajat estävät agregaattienkin tehokkan käytön
Valitettavasti 500 eurolla et saa kuin korkeintaan 3 kW:n kiinalaisen aggregaatin, jolla ei kämppää paljon lämmitetä.
5000 eurolla taitaa saada korkeintaan armeijan ylijäämää tai jostain rakennusfirmalta loppuunajetun. Siis jos puhutaan riittävästä energiasta esim. pumpulle, lämmitykselle ja saunan kiukaalle samaan aikaan?
Tuntuisi varmaan aika amerikkalaiselta nauttia modernin kodin mukavuuksista, kun neljä sylinteriä hotkii seinän takana polttoöljyä :) Johan siinä joutuisi kääntämään telkkarista äänet kovemmalle.
http://www.nextag.com/20kw-generator/shop-html
Tuosta ostaaman Kohlerin Briggs&Stratton tai Cummins 20 kW generaattori n 4000 euron hintaan
Jää vielä 1000 euroa kytkimelle, pistokkeelle ja kaapeloinille + polttoainesäiliölle
Sähkönjakelu toimii ns. kustannusvastaavasti. Kuluttaja maksaa sähköverkon siirron laitteet ja huollot.
Kuluttajat maksavat nyt ne kalliit poliitikon vaatimat, lähes miljardin etäluettavat digimittarit, joiden hyöty on lähes nolla kuluttajalle. Niitä saatetaan ehkä mahdollisesti tarvita vihreään energiaratkaisuun ja tuulivoimaan, mutta kiva ne oli laittaa sinne. Ajatus on kai aiheuttaa sähkökatko kun ei tuule tai ei ole sähköä tarpeeksi.
Suomi on sen verran hajanainen, etttä niitä ilmakaapeleita on, varsinkin taaajaman ulkopuolella.
Kun joku poliitikko vaatii kaapeleiden kaivamista maan alle niin se maksaa rahaa. On kiva vaatia. Ja kuluttajat maksavat senkin. Nyt on otettu optimoitu riski. Systeemi toimii riittävän hyvin.
Yksi ratkaisu on kaataa ne puuut riittävän kaukaa, ettei ne kaadu linjojen päälle.
Laskeskelin ihan mielenkinnosta kannattaisiko oma aggregaatti/voimalaitos. Siitä saisi sähkön ja lämmön, joten sen hyötysuhde olisi miltei 100 %, eikä siirtöhäviöitä olisi. Yksi arvo on, että 12kWh sähköä ja ehkä saman verran lämpöä vie 3,5 litraa dieseliä, joka maksaa noin 3,5 euroa, eli 0,3 eur/kWh sähköstä. Dieselveron takia ei kannata. Tutkitaan lisää. Aika lähellä ollaan, että mennään takaisin omavaraistalouteen, eikä yhteiskuntaa enää tarvita...
Nyt siirtoyhtiöt repii 50 % hinnasta. Osa on valtion veroluonteisia maksuja, ekoveroja ym. Ainakin aikoinaan kunnalliset laitokset tulouttivat paljon rahaa. Nyt systeemejä on myyty sijoittajille, jotka vain haluavat maksimoida tulot.
Luovalla kirjanpidolla melkein mikä tahansa saadaan näyttämäään kustannusvastaavalta. Riippuu mitä voidaan laittaa kuluiksi, esim osingot, konsultointi...
Yksi idea on suunnitella ja rakentaa talot niin, että niiden kriittisiin osiin voidaan kytkeä varavoima. Hienostuneempi systeemi voi olla varustettu tehonrajoituksella/ priorisoinnilla, joka kytkee irti eikriitttiset laitteet. Kriittisiä on vesipumput, automatiikka, ilmastointi, jääkaappi jne.
"kaataa ne puuut riittävän kaukaa, ettei ne kaadu linjojen päälle."
Sikälihän luontoäiti on tässä näyttänyt esimerkkiä, että on kaatanut tehokkaasti sähkölinjoja, liikennettä ja rakennuksia uhkaavia puita. Seuraava esimerkki tulee kohta, kun/jos alkaa sataa lunta, ja sitten taas kesällä uudestaan myrskyn muodossa...
Siellä olisi nyt myös monen monta kuutiota varalämmitystä ensi talven "katastrofien" varalle.
Asetetaan työttömyyskorvausta saaville työvelvollisuus. Lapio käteen ja piuhat maan poveen.
Hyvä ajatus.
Fortum palkkaa työttömät töihin, maksaa kunnon palkan, ongelma poistuu, työttömyys laskee ja valtio saa verotuloja
Ilaskivi on oikeassa, mutta näin suuren infran muutos ei ole aivan halpaa eikä tapahdu nopeasti. Itse näkisin, että sitä pitäisi hoitaa kuten toista suurta infraa, tieverkkoa. Korjataan ja muutetaan tarpeen mukaan, jolloin kustannukset pysyvät kohtuullisella tasolla ja edistystä tapahtuu. Mutta sähköyhtiöitä tällainen ei kiinnosta, kun ne toimivat kvartaalitalouden ehdoilla. Ellei sitten maksajana ole joku muu, esimerkiksi veronmaksaja.
Koska tämäkin toiminta on nykyisin yksityistetty, niin mitä väliä sillä on jos sähköt on pois päältä jonkin aikaa. Jos kulutus jää jälkeen tavoitteista, niin korotetaan hintoja. Monopolistetty business se vain jauhaa rahaa omistajilleen ja asiakas on kuningas on pelkkää sanahelinää.
Mikäli lypsykarjatilalla ei tänä päivänä ole varavoimalähdettä, on kysymyksessä eläinsuojeluasia, etten sanoisi rikos.
Meikällä löytyy korotettu sissiteltta ja systeemit, tulkoon pimeys!
Jospa joku laskisi kustannukset. Missä ne ongelmakohdat ovat? Eivät kai voimalinjat kaadu tuulessa, vai kaatuvatko? Jos tuhansia talouksia jää ilman sähköä, niin epäilemättä joku tärkeämpi linkki pettää. Enimmäkseen kai kyse on "sivuhaarojen" jäämisestä puiden alle. Näiden kokonaisvaltaisen kaapeloimisen luulisi tulevan turhan kalliiksi. Tarvittaisiin jotain asiantuntijalausuntoja.
Miksi siis puita ei kaadeta ennen, kuin ne kaatuvat linjojen päälle? Miksi sähköyhtiöt eivät minimoi tätä riskiä?
Näitä MMS- (mitä minä sanoin) miehiä ilmestyy markkinoille aina jokaisen vahingon jälkeen.
Taitavat kuulua samaan kyynisten sarjaan kuin taannoinen, ulkomaankauppaministerin VMP- puuskahdus.
Käytännön tosiasia on, että luonnonvoimille ei ihminen sittenkään pärjää.
Ei ainakaan kokonaan.
Vahinkoja voidaan toki vähentää.
Toinen tosiasia on, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat epätyypilliset luonnonilmiöt tulevat tulevaisuudessa lisääntymään.
Tähän meidän hyvinvointivaltion - liian usein pahoinvointi-ihmisten pitäisi puuttua.
Mitä nopeammin, sen parempi.
Käytämme jo nyt luonnonvaroja reilusti puolentoista maapallon verran.
Tämä siis keskimäärin.
Me täällä rikkaassa pohjolassa vielä enemmän.
Nyt tarvitsemme kohtuullisuutta elämäntapoihin ja sivistynyttä ajattelua.
Kyllä verkkoyhtiöillä on ollut aikaa linjojen ylläpidon varmentamiseen, samanlaisia ongelmia Länsi-Uudellamaalla on ollut (ainakin) sen 20v, kun täällä olemme asuneet. Tänäkin vuonna sähkökatkoja on lukumääräisesti useita kymmeniä ja nyt taitaa kokonaisajassa 200 tuntia mennä rikki, tapaninpäivän tuhoja ei tällä viikolla ehditä korjata - sen verran karua on jälki teiden varsien linjoilla.
Ilmastonmuutosta (tai väitettyä sellista) tähän on turha sotkea, kun ongelmia on aina, kun hieman kovempaa tuulee etelän-lännen suunnasta, jo 12-14 m/s aiheuttaa katkoksia.
Kun tämä asia pitäisi olla kaikkien tiedossa, luulisi, että puusto olisi vähintäänkin ko. suunnasta riittävältä osin raivattu, tälläkin kertaa kaikki näkemäni linjoille kaatuneet puut olivat kaatuneet etelän-lännen puolelta linjojen päälle (osin tielle asti). Samalla tämä kerta raivaus toimisi liikenneturvallisuutta parantavasti, kun hirvet, peurat, jne. havaitsisi ajoissa.
Toki pikkuhiljaa johdot olisi parasta saada maan alle, mutta halua siihen ei taida olla kenelläkään. Maksimikorvausvelvollisuus 700€/kotitalous ei ole tarpeeksi kova sanktio verkon omistajalle, kun 12 tunnin jälkeen ei enää mitään kiirettä ole.
Mielenkiintoista olisi myös tietää, millä perusteilla viidessä vuodessa sähkönsiirtohinta on tuplaantunut ja mihin tuo "tuplaus" on kadonnut, verkon oistajalla on kuitenkin monopoli omistamaansa verkkoon alueellaan.
Valtiolta - asiasta vastaavilta ministereiltä - odottaisi hieman isännän/emännän ääntä, turha on haikailla ja fantasioida "jokamiehen nettiyhteyksistä", jne., kannattaisi panostaa ehkä tähän sähköverkkoon nyt painopiste - kun sähköt kaatuu, pimenee matkapuhelin ja liikkuva data muutaman tunnin viiveellä.
Spekuloitiin tätä erään pohjoisessa asuvan henkilön kanssa, ja koska pohjoisessa on puut matalampia, ja kuusissakin oksat lyhemmät, ne eivät ehkä ole niin alttiita kaatumaan myrskyssä. Ilmeisesti hänen seuduilaan ei ollut kaatunut puita sähkölinjojen päälle.
Itelle tuli mieleen että kallioisella alueella se maahan kaivaminen ei liene ihan helppoa, sitä graniittia saa tietääkseni paukuttaa aika huolella pois ennenkuin sinne voi upottaa voimalinjaa. En muista paljonko/piuhan paksuus, mutta riittääkö puolikaan metriä?
Eikö noita kokoajan ole kaivettu maahan metri kerrallaan, vai onko se projekti vaan päässyt taas ikäänkuin unohtumaan?
Tervehdys Senior Raimo Ilaskivi!
Toit tärkeän asian esille! "Järki pelaa kuin kirurgin veitsi ja kuntokin kuin poikamiehellä"...
Vaikeuksia on siellä ja vesiperä tuolla. Kaapeli suojaan sanoisi jo "maansuojelulakikin". Nuot omat sähköt ovat valitettavasti vielä tuulispiraaleineen (windside.com) ja aurinkosähköpaneeleineen turhakkeen kalliita nekin. No, hinnat tulevat alas, silti kai seuraava varavoimalahankinta on aggregaatti hyvin pelaavan ilmalämpöpumpun jälkeen (viime kesäkin sisällä melkein yhtä lämmin/viileä kuin talvellakin...) omakotitaloomme tänne Jämijärvelle.
Tässä jotain infoa:
Sähkölinjat maahan - Vattenfall:
http://www.taloussanomat.fi/energia/2010/08/14/ts-energiayhtio-haluaa-sa...
”Käykää eri sähköyhtiöiden tiedotteita lukemassa älkääkä täällä ihmetelkö.
Esimerkiksi vuodelta 2009 tiedote/vattenfall
Vattenfall siirtyy maakaapelointiin myös maaseudulla
Vattenfall vaihtaa sähköverkon rakentamistavan koko toimialueellaan Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla ilmajohtoverkosta maakaapelointiin.
Yhtiö kertoo rakentavansa jatkossa sekä uuden verkon että vanhan verkon uudistukset maakaapelointina aina maaston salliessa.
”Olemme viime vuosina vieneet läpi säävarman verkon kehityshankkeen, jossa haimme ratkaisua myös kalliiseen maakaapelointiin haja-asutusalueilla. Työn tuloksena voimme nyt vaihtaa rakennustapaa, sillä kaapeloinnin kustannukset on saatu ilmajohtoverkon rakentamisen kanssa kilpailukykyiseksi”, verkkojohtaja Jarkko Kohtala Vattenfall Verkosta sanoo tiedotteessa.
”Kysymys ei ole vain materiaalikehityksestä vaan koko rakentamistavan uudistamisesta”, Kohtala korostaa. ”
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=658915&page=6
Parhainta jatkoa Sinulle ja perheellesi 2012+,
Siunauksin,
Ilkka Hyttinen
Kiitokset lukuisista kommenteista, niissä oli paljon varteenotettavaa. Mukava oli havaita, että aamun Ylenaikainenkin viittasi blogiini (äänestä päätellen toimittaja Mäkäräinen, terveiset) ja alleviivasi myös maakaapelointia. Ja kiitos Ilkka Hyttiselle hauskasta tervehdyksestä!
Ja asiaan: Monet viittaavat maakaapeloinnin kalleuteen. Minä lähtisin siitä, että sähkön saanti on eräs huoltovarmuuden peruspilareita. Nyt on puhuttu jopa yli 200 000 talouden jäämisestä vaille sähköä, osin päiväkausiksi. Kiva "valkoinen valhehan" tuo luku on. Jokaisessa taloudessa on useampia ihmisiä, eli kenties puoli miljoonaa suomalaista kanssaihmistämme on saanut kokea sähköpulan vaikutukset. Ei silloin paljoa auta, että luvataan korjata, kun vika esiintyy.
Rahoituskysymyshän asia on. Mitäpä jos valtiovalta edellyttäisi toimia esim. 5-10 vuoden ajanjaksolla ja samalla pohdittaisiin, mistä rahat. Kun on yksityistetty, vastuu on energiayhtiöillä (joilla sivumennen sanoen on aika hyvät tulokset ja kovat optiot ym. palkkioina johdolle tällaisesta "hyvästä" toiminnasta). Siispä 1) sijoitusinstrumentteja vakuutusyhtiöille, jotka nyt maksavat ja joilla pitäisi olla kiinnostusta vahinkojen minimointiin. Ja 2) julkinen obligaatiolaina tavallisille kansalaisille, eritoten vahinkoalueilla asuville. 3) EU-tuen selvittäminen ja hankkiminen, liekö esim. rakennerahastoista. Ja vihdoin 4) Sovelias budjettilaina valtioltakin, jonka perusintresseihin huoltovarmuus kuuluu.
Hyvät neuvot ja kritiikki ovat tervetulleita!
En oikein tiedä mitä ajattelisin Ilaskiven kirjoituksesta.
Onko tosiaan niin, että minkäänlaisia lyhytkestoisiakaan poikkeustilanteita ei nykysuomalaiset/(nykykaupunkilaiset?) pysty kestämään?
Televisiossa myrskyn varalta kysyttiin että miten pitäisi ihmisten varautua ja neuvoina oli, että taskulamppuja, radio ja niiden patterit, omat lääkkeet, ruokaa ja juomavettä. Toimittajan mielestä lista oli NIIN kauhean pitkä etteihän yksityinen ihminen sellaiseen kykene.
Hätäkeskuksiin tuli puheluita joissa kansalainen hätäilee, että läppäristä loppuu kohta akku, millä mä sitten feisbuukkiini menen? Olemmeko me niin avuttomia? Pitääkö ihmisiä ehdoin tahdoin tuudittaa sellaiseen uskoon, että mitään ei voi koskaan sattua? Onko meillä varaa olla niin avuttomia?
Otetaan pari faktaa ensin jotka ovat Ilaskiveltä jääneet kokonaan pois.
1. Lehtiä lukemallakin selviää, että esim Vattenfall on jo noin kolme vuotta sitten päättänyt kaivaa kaikki ilmajohtonsa maan poveen sitä mukaa kun ne tulevat tiensä päähän syystä tai toisesta. Vattenfallilla on kuitenkin 60 000 km linjaa maan päällä, sen kaivaminen kestää. Siksi tämäntyyppinen "jotain pitäis tehdä" -kirjoitus tuntuu hieman paniikkinappulan painamiselta. Tämäntyyppisiä myrskyjä kun ei ole menneisyydessä juurikaan ollut. Pitääkö koko verkko nyt heti rakentaa kestämään vaikkapa maanjäristykset tai tsunamit Itämerellä? Sellaisiahan voisi teoriassa ehkä joskus tulla kun ilmastonlämpeneminen etenee.
2. Lisäksi maallikollekin lehtiä lukemalla selviää, että jakeluyhtiöt eivät ole tuottaneet kaikkea sitä voittoa jonka ne olisivat valtion asettamissa rajoissa saaneet tehdä.
3. Sähköverkko koostuu kahdesta eri pääosasta: suurjänniteverkko, eli kantaverkko, jota hallinnoi Fingrid. Keskijännite- ja pienjännitejakeluverkot joita hallinnoi jakeluyhtiöt. Prakaavat osat ovat lähes aina tässä keskiännite- ja pienjännitejakeluverkossa.
Sitten pari talouden perusasiaa.
A. Jakeluverkko on jakeluyhtiön tärkein omaisuus. Ilman verkkoa se ei voi jaella sähköä --> se ei voi laskuttaa --> sillä ei ole yritystoimintaa. Pitäisi olla itsestäänselvää, että jakeluyhtiön prioriteetti on verkon toimivuus luotettavasti. Yhtiön omaisuuden kartuttaminen, ylläpito, rakentaminen ja huolto kuuluu sen normaaliin yritystoimintaan joka yrityksen tulee rahoittaa liiketoiminnallaan. Kun otetaan huomioon, että käyttämättömiä VOITTOmarginaalejakin on, niin on ihan realistista sanoa, että jakeluyhtiöillä on sekä varaa että pitäisi olla intressi verkon ylläpitoon, kunnostukseen ja rakentamiseen.
B. Vaikka Suomessa on monia joiden lompakko ei ole moinaankaan vaikka sähkölasku olisi tuplat tai triplat nykyiseen nähden tai vaikka ylimääräisiä kustannuksia tulisi ikkunoista ja ovista, niin meillä on yhtälailla monia, joille sähkölasku on jo nyt kipurajalla. Ja vielä monempia jotka eivät pysty ottamaan velkaa tai lisävelkaa saadakseen sähkönjakelun luotettavuuteen päivän kymmenessä vuodessa lisää. Muistammehan, että kyseessä on tosiaan harvinaiset tapaukset? Eikä tulevaisuuden katkoista osaa kukaan sanoa mitään.
C. Loppukäyttäjä/kansalainen maksaa aina. Valtio saa rahansa kansalaisilta ja yrityksiltä, jotka saavat rahansa kansalaisilta.
Mennään sitten itse tapahtumaan.
"Tarkoitan voimaverkkojen kaapelointia tärkeimmiltä osiltaan." sanoo Ilaskivi.
Prioriteettijärjestys Suomen sähköverkossa on sellainen, että ensin turvataan suurjänniteverkon toiminta. Se on se osa, joka kuljettaa sähkön tuotantolaitoksilta ja rajanylityspaikoilta sähköasemille ja muuntajille, joissa sähkö muunnetaan keskijännite- ja siitä edelleen pienjännitejakeluverkkoihin.
***Nimenomaan tärkeimmiltä osiltaan Suomen sähköverkko siis toimi myrskyn aikana moitteetta.***
Tämän jälkeen käytännön prioriteetti on se, että suurimmat väestökeskittymät turvataan. Sen huomaa siitä, että niissä kaapeliin on siirrytty jo aikoja sitten. Katkoja olikin hyvin vähän tai ne olivat lyhytaikaisia.
Myrskyssä prakasi alimpien prioriteettien verkko. Alimpien, superlatiivimuoto siis. Sen huomaa vaikkapa siitä, että sähkö puuttui pisimpään juuri sieltä mihin julkishallinnollakaan ei ole ollut hinkua sijoitaa enää yhtään mitään vuosiin. Sähköt puuttuivat sieltä missä ei ole enää posteja, julkisia kulkuyhteyksiä, terveyspalveluita tai muita julkisen vallan palveluita. Se verkko prakasi koska puut kaatuivat linjojen päälle, ei siksi että tuuli oli myrskylukemissa. Puut eivät kaadu ilmajohdonkaan päälle jos johtokatu (siis se tila jossa sähköjohto kulkee) olisi riittävän leveä tai johdot riittävän korkealla. Se on aikanaan tehty kompromissi, jossa sähkö on hävinnyt puulle. Puusto on meille tärkeä resurssi ja voimavara. Niin tärkeä että on otettu mieluummin riski katkoksista kuin määritelty johtokadut ja johtojen korkeus turvaamaan katkoton sähkönjakelu.
Korjaustoimissa alimpien prioriteettien verkkoa pyritään korjaamaan hyvin usein niin, että karjatilat on kärjessä ja vasta sitten vakiasujaimisto ja viimeisenä loma-asumukset.
Mitä sitten voitaisiin vielä tehdä, ilman että ollaan syytämässä rahaa jota kellään ei ole?
Kaapelinkaivuu on siis jo aloitettu osittain. Väitän, että "tarpeen mukaan" tehty tahti on aivan riittävä, eikä se tarvitse erityistä valtion holhousta. Pitäisi vain saada muutkin yhtiöt siihen mukaan.
Vattenfall on sanonut, että se pystyy rakentamaan kaapelin samaan hintaan kuin ilmajohdon. Kun muut toimijat väittävät edelleen kaapelia tuplahintaiseksi ilmajohtoon verrattuna, voisi Vattenfallia rohkaista kertomaan mikä on heidän hintansa salaisuus. Se varmasti auttaisi myös muita jakeluyhtiöitä tekemään saman päätöksen: kaivamaan kaapelit maahan keski- ja pienjänniteverkoissa. Ihan oma-aloitteisesti, oman etunsa tähden.
Suurjänniteverkon osalta johtokadut ja linjojen riittävä korkeus suhteessa johtokadun leveyteen lienee edelleen ainoa vähänkään taloudellisesti järkevä vaihtoehto.
Siirtymäajalla voisi miettiä onko se puusto niin tärkeää siinä johtokadulla, voisiko johtokadun reunassa olla eri-ikäistä ja -kokoista puustoa. Onko metsänhoitomääräysten vaatmus jättää pienestäkin puuskasta kaatuvia puita hakkuualueille ja niiden reunoille järkevä?
YLEä pitäisi muistuttaa julkisesta tiedotusvelvollisuudesta, kuin myös erityisesti yrityksiä ja tuhoalueiden kuntia. Onko siellä riittävät tiedot ottaa yhteyttä yleen, onko ylellä riittävät tiedot ja taidot ottaa yhteyttä kuntiin/yrityksiin hätätilanteessa? Sehän kuuluu journalismiin, ottaa asioista selvää. Ilmeisesti joulunvietto aiheutti sen, ettei tietoa tullut tuutin täydeltä mistään. Oliko tiedotus kuntien/ylen välillä stopissa joulunpyhien takia? Ja toisaalta riittääkö ihmisille enää mikään tieto? Osaako kunnan virkamies edes toimia tilanteessa?
Edelleen tänä päivänä radio on luotettavin tiedotuskanava. Ei voida luottaa tekstiviesteihin eikä nettiin. Ensinnäkin ne ovat maksullisia käyttäjälle, toisekseen kuten tämä myrsky osoitti kännykät ja netit eivät aina välttämättä toimi tuhoalueilla. Edes hätäpuhelut eivät kaikkialta yhdistyneet, mutta radio kuului kunhan vaan oli niitä pattereita. Radion kautta olisi voinut tiedottaa hätämajoituksista, veden jakelupisteistä, tuhojen laajuudesta, korjausten etenemisestä yleisellä tasolla ja kertoa mistä saa halutessaan oman alueensa lisätietoa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 36 kommenttia