Onko nimitysvaliokunnilla putkinäkö?
On taas se aika, jolloin yhtiökokoukset valitsevat hallituksiin uusia jäseniä. Nimitysvaliokunnat etsivät ehdokkaita ja yleensä ehdotukset menevät sellaisinaan läpi, jos niissä vain on otettu huomioon ajan henki, tasa-arvo ja riittävä naisjäsenten määrä.
Keskustelu viimeksi mainituista on vähitellen laantunut. Yhtiö toisensa jälkeen on ottanut lusikan kauniiseen käteen ja täydentänyt hallitustaan kauniimman sukupuolen edustajilla. Kaukana tosin ollaan jostakin 60-40 suhteesta; fifty-fifty jaosta eli täydestä tasa-arvosta nyt puhumattakaan. Mutta tyytyväisyys on joka tapauksessa lisääntynyt eivätkä naisjärjestötkään enää puhu yhtä äänekkäästi kuin joskus muutama vuosi sitten.
Mutta, mutta. So far so good. Onko kaikki sittenkään ihan hyvin ja osaset paikoillaan? Kysymys nousee esiin kun taas tarkastelee nimilistoja, nimitysvaliokuntien uusimpia ehdotuksia. Tekisi mieli kysyä, istuuko näissä komiteoissa henkilöitä, joista aivan liian usealla on ikään kuin putkinäkö; he tuntuvat katselevan aina samoihin kohteisiin tuijottaen, ympäristön kokonaisuutta näkemättä.
Miten muuten olisi mahdollista, että jopa saman päivän uutisissa saattaa esiintyä kaksi piirrettä: Ensinnä joku henkilö – useimmiten mies - voi samanaikaisesti olla ehdolla peräti kolmen pörssiyhtiön hallitukseen ja toiseksi samat naisnimet tulevat listoille yrityksessä toinen toisensa jälkeen. Täten ei olekaan ihme, että meillä on alettu puhua hallitusammattilaisista, joitten aika kuluu pörssiyhtiön kokouksesta toiseen kiirehtiessä ja jotka tuntuvat olevan lähes korvaamattomia. Ei puhuta nimistä, periaatteista ainoastaan.
Mutta tehdään kuitenkin pari oleellista kysymystä. Onko suomalaisen hallitusasiantuntemuksen pohja niin kapea kuin miltä se nyt näyttää olevan? Ja edelleen, voivatko yhdet ja samat henkilöt todella olla asiantuntijoita aivan eri alojen hallituksissa? Pitääkö paikkansa väite, jonka mukaan hallitustyöskentely edellyttää vain hallitustyöskentelyn yleisten periaatteiden tuntemusta mutta ei sen alan osaamista ja siihen perehtymistä, josta kulloinkin on kysymys? Frågas billigt …
Miksi tähän on tultu? Suomi on pieni maa, jossa veljet ja sisaret tuntevat ja muistavat hyvin toisensa. Siksi on kovin inhimillistä, että he nimitysvaliokunnissa istuessaan löytävät ehdokkaita lähituttavistaan. Mutta valitut vanhenevat, uusien kasvojen etsiminen on todella tähdellistä ja paikallaan. Sillä ei todellakaan voi olla niin, ettei hallituskelpoisia naisia ole Suomessa kuin pyöreät puoli tusinaa ja miehiä vain sen verran, että yksille ja samoille kertyy lukuisa joukko hallituspaikkoja.
Aikanaan kunnon johtajan työhuoneen seinällä piti roikkua enemmän tai vähemmän koristeellinen taulu: ”Think!” – ajattele! Tämä kehotus sopisi varmaan nyt heittää kaikille niille, jotka etsivät ehdokkaita suomalaisyhtiöitten hallituksiin. Uutta, nuorta ja hyvin koulutettua ainesta kokeneitten rinnalle! Sillä varsinkin nykyisen kaltaisen talouskriisin aikana saattavat virkistävät ajatukset olla hyvinkin tarpeen luotsattaessa yritysmaailmaamme kohti parempaa tulevaisuutta! Kannattaisi ottaa esimerkkiä jopa tasavallan hallitukseen valituista kokoomusministereistä, joissa nimenomaan nuorin polvi on tuulettaja ja uusien ideoitten esiin tuoja!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Monikaan ei halua lamaan hallituksen jäseneksi, koska heillä on rikosvastuuta firman pelastamisyrityksistä mm. veropetoksin ja työsopimuslain rikkomuksin.
Hallituspaikkoja ei kannata turhasta vaihtaa, koska olemme säilyttäjiä luonteeltamme. Ei oteta riskejä, vaikka tiedetään, että vanhat hallitusedustajat ovat mahoja, ideattomia ja nahjuksia, mutta ah, niin tuttuja ja turvalllisia, tiedetään mitä he huomenna tekevät :)
Hallitusvastuussa siitä oikealla tavalla vastuu kantaen ei ole mitään glamouria. Nyt on vain niin, että näiden kuppilasta kuppilaan verkkaan kuljeskelevien hallitusammattilaisten pääsubstanssi on olla ammattilaisia varsinaisen vastuunsa välttelemisessä, eipä juuri muussa. Teemu Ahon taloussimulaatiolla ei pitkälle pötkitä, jos tosipaikka tulee.
Tällä hetkellä paikat on betonoitu em. sopiville sikarinpurijoille. Ongelma on todellinen, kun pätevät välttävät paikat päättäväisesti ymmärtäessään substanssin vaatimukset. Mutta aivan samahan se on kansamme politiikan johdossa ja edustamisessa, aivan sama. Pätevät välttävät paskaduunit tehokkaasti.
Ilaskivi kirjoittaa asiaa. tapio_o_nevan suomenkieltä en ymmärrä. Martti O Koskelan otsikosta taasen en ole varma, viittaako se Ilaskiven vai nevan tekstiin.
Kaikki kaikessa näistä kolmesta kirjoituksesta yhtiöiden hallitusten nimitysvaliokuntien sietäisi lukea Ilaskiven teksti suurennuslasilla ja sen jälkeen pysähtyä ajattelemaan.
Tiedustelisin Sniperilta, monenko kriisiyrityksen hallituksessa hän on istunut tähän mennessä?
Kuinka monta rivissä olevaa kenraalia on ollut omakohtaisesti mukana sodassa? Oikeastaan ei yksikään. Siitä huolimatta he joutuvat vastaamaan ja johtamaan sotaväkeä. Ja tekevätkin sen poikkeuksetta ihan ansiokkaasti.
Edelleenkään en ymmärrä tapion suomenkieltä, kun hän kirjoittaa, että "Monikaan ei halua ...hallituksen jäseneksi, koska heillä on rikosvastuuta firman pelastamisyrityksistä mm. veropetoksin ja työsopimuslain rikkomuksin".
Tarkoittaako tapio, että "monilla on jo lähtökohtaisesti vastattavaa veropetos- tai työsopimuslain rikkomisasioissa eivätkä siksi halua hallituksen jäsenyyksiä"? Vai tarkoittaako hän sitä, että "lama-aikana hallituksen jäsenen riski joutua vastaamaan yrityksen vero- tai työsopimuslain rikkomuksista on suuri"? Sanat "..., koska heillä on...", olisi ehkä korvattava sanoilla "...koska se merkitsee rikosvastuutakin, jos firma erehtyy veropetoksiin ja työsopimuslain rikkomuksiin pelastautumisyrityksissään."
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että on kai kuitenkin niin, että veropetokset ja/tai työsopimuslain rikkomukset ovat aika harvinaisia suomalaisissa yrityksissä.
Sen sijaan kiinnitän huomiota Ilaskiven peräämään asiaan. Uutta verta ja uusia ratkaisuja kaivataan suomalaisyritysten hallituksissa erityisesti tällaisina vaikeina aikoina. Riskinä eivät ole rikokset, vaan ihan oikeasti yrityksen liiketoimintanäkymän parantaminen siltä osin kuin se on yrityksen omin voimin mahdollista. Tässä hyvä hallituksen jäsen on oiva apu ja tuki.
"Kuinka monta rivissä olevaa kenraalia on ollut omakohtaisesti mukana sodassa? Oikeastaan ei yksikään. Siitä huolimatta he joutuvat vastaamaan ja johtamaan sotaväkeä."
:D Viikon paras heitto. Siitä pisteet. Hyvä kirjoitus muutenkin.
Ilaskiven huomio on varmasti oikea. Mukavuudenhalu saa aikaan "sisäsiittoisuutta."
Sinulla ei siis ole kokemusta pienyrityksen arjesta lamassa eikä joustoista eikä hallituksen jäsenten vastuista. Sen halusinkin tietää. Olet siis teoriakenraali.
Pienyrityksen arkea ja juhlaa koen päivittäin oman yritykseni kautta. Ison pörssiyhtiön johtoryhmätyöstä cv:ni kertoo yli kymmenen vuoden ajalta. Hallituksen jäsenyyksiäkin sieltä löytyy. Julkista hallintoa katselen nykyisin myös sisältä päin.
Jos se tapio_o_nevaa auttaa, sanon, että olen kyllä kokenut sekä isot potkut että tuhannen taalan rekrytoitumiset. Molemmat ovat aika kasvattavia kokemuksia.
Johtopäätöksesi tapaavat siis olla aika hätäisiä.
Sopii se kyllä molempiinkin teksteihin.
Huonopa lie suositella yhtään kolmesta, jos kaksi niistä jää vieraaksi.
No tuossa aloituksessa puhuttiin taloyhtiöiden hallituksista ja se nyt minusta on vähän eri juttu niiden kanssa kuin mitä joidenkin yksityisten firmojen kanssa varsinaisessa tavarantuotannossa. Tällaisten firmojenkin osalta on kyllä iso merkitys silläkin minkä alan firmasta ja minkä kokoisesta kyse on.
Mitä tulee näihin taloyhtiöiden hallituksiin, niin minun mielestäni enemmän konservatiivisia tyyppejä siellä juuri pitäisikin olla. Nämä nuoret juppivisionäärit kun alkavat taloyhtiössä päättä niin sitten tehdään kaikenlaista turhaa vouhotusta ja turhia remonttejakin.
Minulta jäi kämppä hesan puoleen jonka taloyhtiön kokouksessa en ole sitten enää vuoden 2003 yhtiökokouksen jälkeen viitsinyt käydä. Tuolloin oli pari nuorta juppia astunut kehiin ja he ajoivat läpi kaapelitelevision.
Minä yksin uskalsin yhtiökokouksessa tällaista hanketta vastustaa ja vaadinkin asiasta äänestystä. Heti sainkin 2 k.o. talossa asunutta vanhempaa eläkeläistä tukemaan ehdotustani, mutta se ei riittänyt vaan tämä kaapelitelevisio/satelliitti juttu meni läpi.
Olen siitä varma että jos vaan enemmän olisi tuon talon osakkeenomistajia tuossa kokouksessa ollut, ja he omien intressiensä mukaan kantaa olisivat ottaneet niin ei kaapelitelevisiota olisi otettu.
Näihin taloyhtiöiden yhtiökokouksiin vaan pitäisi osakkaita sada enemmän osallistumaan, ja siellä muista välittämättä omien intressiensä mukaan käyttäytymään.
Tämä kaapelitelevisiojuttu on ääriesimerkki joutavaan rahan törsäämisestä. Mitä esim. joku vanhempi eläkeläinen tekee satelliittikanavilla. Netti kylläkin on tärkeä kaikille niille jotka sen käytön ovat opetelleet. Tästä kaapelitelevisiojutusta tuli vielä pysyvä pieni perusmaksu yhtiövastikkeeseenkin.
Itse asumassani pienessä taloyhtiössä teemme itse talonmiehen työt ja pieniä remonttejakin on vielä tässä itse tehty. Yhtiövastike vesineen kaukolämpöineen on nyt 125€/kk. 80 neliön rivitalokämpästä. Pakko tätä vastiketta on nyt kyllä vähän nostaa, kun niin agressiivisesti kunta kiinteistöveroakin päivittää.
Kyllä nämä asumiskustannukset tässä sentään jotenkin kurissa pysyvät kun vaan tällä sapluunalla saadaan jatkaa. Ainakaan toistaiseksi ei ole tässsä kuin yhdessä kämpäässä sellainen nuori juppiperhe joka haluaisi kauhiastas törsätä. Oli tämän juppiperheen vaimo riehunut kylpyhuoneessakin kuin jossain karjakeittiössä ja vesivaurion oli aikaansaanut. Siitä kyllä on tulossa maksettavaksi jonkin sortin lasku vähintäänki taloyhtiön vakuutusien bonusten kautta.
Suomessa on paljon viranhaltijoita, toimenhaltijoita ja eläkeläisiä, jotka ovat vieraantuneet arjesta. On jokseenkin surkuhupaisaa, kun siniset sosialidemokraatit sikariportaassa sanovat, että (vain) SAK ei ymmärrä yrityselämää joustamattomuudellaan. Käytännössä on niin, että verottajakin katsoo melko pitkään nykyään.
Hallitusammattilaisuus on hyväksi, mutta kun yritys alkaa uppoamaan todella, kannattaa erota hallituksesta.
On todella kiusallista, että on ilmoittanut eronneensa hallituksesta, mutta asiasta ei ole merkintää kaupparekisterissä. Näin ollen ei voi olla varma, millaisia hallituksen pöytäkirjoja tehdään.
Ilaskivi osuu mielestäni täysin oikeaan viitatessaan "hallitusammattilaisiin" yhtiöiden hallituksissa. Hallitusammattilaiset ry painottaa kaikessa pörssiyhtiöiden käytösvaatimuksien osaamisen tarpeellisuutta jopa ennen yrityksen liiketoiminnan ymmärtämistä. Corparate governance nimikkeen alla on rakennettu salatiede, jolla peitetään näkyvistä yrityksen liiketoiminnan ja sen toimintaympäristön osaamisen tarve.
Mielestäni ei ole niin suuri virhe, jos governance hiukan horjuukin "ortodoksiselta" tieltä, jos sen sijaan yrityksessä tehdään oikeita liiketoimintaratkaisuja. Niiden löytämisessä hallituksen jäsenten oma aito kokemus yrityselämästä on monin verroin tärkeämpää kuin "ammattilaisuus" hallituksien jäsenenä.
Sulkeutuneen suomalaisen kabinettitalouden sikaariporras todellakin miehittää hallituspaikat edelleen "hyvä veli" -periaatteella, jolloin hallitustyöskentelystä tulee päätoiminen elinkeino monille konkareille. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista. En usko, että ongelmana on tuo ikäkysymys niinkään - päteviä ja uusia näkemyksiä voisi hallituksiin saada kaiken ikäisiltä uusilta jäseniltä, joilla on kokemusta ja koulutusta, älyä ja näkemystä. Varsinkin näinä aikoina, kun moni iso johtaja on saanut kenkää kustannuskarsinnan tai organisaatiorakennemuutoksen tuloksena olisi tarjolla satamäärin henkilöitä, joiden asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää hallitustasolla.
tutut ja turvalliset samat henkilöt. Heidän tapansa tiedetään eivätkä he aiheuta ikäviä yllätyksiä.
Uudet kasvot iästä riippumatta voivat olla pahimmassa tapauksessa suorastaan häiriöksi kyseenalaistamalla totuttuja polkuja ja vakiintuneita rutiineja. Epämiellyttävää.
Joskus 80 -luvulla eräs silloisen suuryrityksen saneeraukseen osallistunut henkilö kertoi: yhtiö oli rajusti tappiollinen ja käyttökate tukevasti pakkasella. Yhtiöllä oli ulkomailla tytäryhtiö, joka oli yksi tappion syistä. Se piti lopettaa. Hallintoneuvostossa tätä kohtaan oli ollut suurta vastustusta, koska "mihin hallintoneuvosto sitten tekee vuosittaisen retkensä!"
Sellaista se sitten on, kun riittävä sisäänlämpiävyys on saavutettu. Tulee myös mieleen suomalainen metsäteollisuus, jossa olisi uudenlaista ajattelua tarvittu ajoissa. Jotta ei olisi tarvinnut ajautua nykyisenkaltaiseen toimintamalliin, jossa kuluja karsitaan sulkemalla tehtaita ja pistämällä väkeä pihalla. Tosin saattoi olla niinkin, että ulkomaisten omistajien nostamista osingoista ei voinut nipistää riittävästi esim. tuotekehitykseen ja toiminnan suunnitteluun pitkällä tähtäyksellä.
Toisaalta jatkuvuus on syytä turvata. Nuoren voiman rinnalle tarvitaan myös kokemusta.
Putkinäkö usein pitää huolen, että perspektiivi pysyy kapeana.
... jatkuu vuodesta toiseen ja firmasta toiseen saman "pesisjengin" pyörittämänä. Jos sattuu niin ikävästi, että porukkaan lipsahtaa nuori "kellokas" hänet asetetaan mahdottoman eteen ja saadaan hiljaiseksi seurakunnan jäseneksi aika äkkiä.
Yritystoimintahan voidaan jakaa yrityksen reaaliprosessiin ja rahaprosessiin. Reaaliprosessissa esim. tuotannotekijöitä yhdistämällä, yritys toimittaa suoritteita markkinoille. Rahaprosessi on tavallaan sen peilikuva, yrityksen rahavirtojen kuvaus.
Jotenkin tuntuu siltä, että usein, jos hallituksen jäsenillä jotain erityisosaamista on, liittyy se yrityksen rahaprosessiin, ei varsinaiseen yritysten tuotantotoimintaan. Suomessa voisi hyvinkin lisätä tähän vielä kolmannen tason, yrityksen hallitusprosessin. Pitäähän hallituksessa olla "sopivia" henkilöitä, henkilöitä, jotka näkyvyytensä ja yhteiskunnallisen asemansa takia ovat kelvollisia hallitustyöskentelyyn. Tämä eittämättä vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn, mutta toisaalta, harvassa yrityksessä, ainakaan Suomessa, on ns. omnipotentti johto. Vakka kuitenkin viime kädessä kantensa valitsee.
Erittäin asiallinen ja stimuloiva kirjoitus, jälleen kerran.
Mielenkiinnolla,koska luulin hänen tarkoittavan vallan muuta,kuin sitten osoittautui?Ihmettelin ajatustani,kun Ilaskivi kirjoitti nimitysvaliokunnista,ja naiskiintiöistä?
Oletin ensin kysymyksessä olevan AS.OY:den hallituksista.Niissä ei todellakaan valiokuntia ole,eikä mitään tunkua hallitukseen!
Syyt ovat moninaiset.Siinä jokainen on yhtiön osakas(tavallisesti),joka siis vastaa aina myös itse päätöksistään käytännössä.Palkkiota ei ole lainkaan,tai on aivan muodollinen,esim.20-30 euroa/kokous."Nurkan takaiset oikeusistuimet"jakavat hallitukselle tuomioita.On hyvä,että saadaan vanhat jatkamaan.
Mutta muiden yhtiöiden hallituspalkkioissa raha ratkaisee,ei pätevyys!On syntynyt ns.Hallitusammattilaiset.Usein heidän ainoa pätevyytensä on se,että ovat kuuluisuuksia,ja jollain tietyllä alalla asiantuntijoita.Mutta joka paikan höylänä diletantteja?Mutta rahan sokaisemina ottavat tehtävän vastaan,Valitettavasti.
Tämä sama pätee myös maan hallituksen jäseniin,lisättynä kunnianhimolla!
...ovat käsitteitä, joiden perään olen itse tottunut laittamaan mielessäni kysymysmerkin. Kuinka usein?, todella ainoako?, ketkä kaikki? jne. Listaan voi vielä lisätä sanat "aina" ja "ei koskaan".
Jos kirjoittajat pysähtyisivät miettimään edes hetken, ennenkuin kirjoittavat kyseiset sanat, suomalainen keskustelu näilläkin palstoilla olisi nykyistä paljon tasokkaampaa.
Osakeyhtiöiden hallituksen jäsenen valitsee yhtiökokous eli omistajat. Omistajat saavat sellaisen hallituksen kuin ansaitsevatkin. Harvoin on niin, että yhtiössä istuu sellainen hallitus, joka ei nauti omistajakunnan tukea.
Kokonaan toinen asia on se, johon Ilaskivi nyt puuttuu. Jokaisen yhtiön omistajakunnan olisi aika ajoin pohdittava, löytyisikö hallitukseen tuoreita voimia. Löytyisikö Suomesta tai ulkomailta sellaista osaamista ja sellaisia henkilöitä, joiden panoksella yhtiön hallitustyöskentely saisi lisäarvoa ja yhtiön tulevaisuus uutta näkymää.
Tätä osaamista löytyy varmasti sekä naisissa että miehissä.
Olen Ilaskiven kanssa samaa mieltä siinä, että liian pieni joukko, sisäpiiri, istuu yritysten hallituksissa. En kuitenkaan yhdy hänen ikärasismiinsa. Itse asiassa suurin ongelma ja monissa maissa myös laman syy on se, että hallituksissa on istunut kavereita, jotka yhdessä yhtiössä ovat toimitusjohtajia ja toisessa taas toimitusjohtajakaverinsa valvojia hallituksessa. Se on johtanut apinakäyttäytymiseen: sui minua niin minä vuorostani suin sinua. Tarkoitan tällä järjettömiä optio- ja muita tulospalkkioita, jotka irtosivat täysin reaalitaloudesta. Yksikään hallituksen jäsen ei kuitenkaan kritisoinut tälläista ylimitoitettua palkitsemista, koska tiesi, että oli itse mahdollisesti seuraavaksi vuorossa tai ehkä oli jo omansa saanut ja nyt oli velan maksun paikka.
Eli otetaan hallitukseen lähinnä vain eläkeläisiä tai sitten todellisia asiantuntijoita, kuten professoreita, jotka itse eivät kuulu näiden palkitsemisjärjestelmien piiriin.
Yhtä tärkeää on, että palkitaan vain todellisista tuloksista eli suhdanteiden ylittävästä tuloksesta ja siitäkin pitkällä tähtäimellä. Suomi on täynnä yrityksiä, joiden johtajia on runsaskätisesti palkittu esimerkiksi onnistuneista Venäjän-valloituksista. Näitä valloituksia on katsottu kuitenkin vain lyhyen tähtäimen vaikutuksella osakurssiin. Rahat on tulleet johtajille, vaikka nyt näistä sijotuksista tehdään reippaita arvonalennuksia. Huippua edusti erään vuorineuvoksen toteamus, että hänen palkkansa on itse asiassa supistunut 20 prosenttia, kun hän ei tänä vuonna saakaan noita palkkioita. Häneltä olisi pitänyt kysyä, milloin hän maksaa takaisin aiheettomasti saadut palkkiot. Hän hakee nyt syyllisiä muualta ja kaverit hallituksessa taputtavat.
Ruhtinaallista etujen jakamista on tosiaan tapahtunut muutaman melko harvan kaveruksen kesken. KOP:n johtokunnan joku ex-jäsen päätyi suureen valtaan valtionyhtiöissä. Jaakko Lassilahan oli melkein kaikissa pankkinsa lainoittamissa yhtiöissä.
Politiikka ja pankkien intressit menivät naimisiin STS-kaupassa hyvin perusteellisesti.STS katosi mutta politiikka ei toipunut koskaan.
Mainittu henkilökohtainen vastuu ei juuri toteudu pörssiyhtiöissä. Pienissä osakeyhtiöissä sen sijaan verottaja vie hallituksen jäsenet henkilökohtaiseen vastuuseen maksamattomista veroista. Maksukyvyttömyys on säädetty myös rikokseksi, jopa maksuviivästykset.Tuota ei aktiivisesti toteuteta, mutta se on käytettävissä kun halutaan.
Yrittäjien lehdissä kokeneet juristit opettavat ettei omistajan pitäisi tuoda perheenjäseniä hallitukseen, täydellisen tuhon välttämiseksi.
tämä maa taitaa kaikenlaisia hallituksia myöten olla kaikenlaisissa pihdeissä - pankin, osakkeenomistajien, jonkun vahvan taloustahon, politiikan, oletetun tai kuvitellun tai halutun geopoliittisen asiantilan pihdeissä, pääkaupunkiseutulaisuuden pihdeissä, katteettoman omahyväisyyden - lue: hartiattoman kyynärpäisyyden - pihdeissä joka lisääntyy vaan koska siitä kun että olet omahyväinen on tullut eräs menetyksen kynnyskysymys vaikkei katetta omahyväisyydelle olisikaan. Pihtejä pihtejä. Jos ei ole niin täytyy jotenkin rakentaa niitä koska kokea olevansa pihdeissä on kyykytetyn ja itse itseään kyykyttävän kansan luonne - siksi se ei voi elää ja olla ilman pihdeissä oloa joko pihtien varressa tai niiden kourissa.
Miten siinä hengessä millekään muulle etenkään luovalle ja ennakkoluulottomalle jää tilaa kuin kaavamaisille ratkaisuille - jotka pysyy henkilötasolla vaikka mitä tekisivät tai jättäisivät tekemättä - kertoen että ne pihdit ovat sitä paitsi tylsät ja voimattomat.
Niin - onko tämä kyykkyhyppyporukkaa koko kansa ylhäältä alas.
On totta, että erityisesti pörssiyhtiöiden hallitukset muodostuvat pienestä piiristä. Niissä yhtiöissä, joissa omistus on hyvin hajallaan hallituksen valta on lähes rajaton, eikä omistajilla ole juurikaan todellista valtaa. Hallituksen jäsenistä muodostetut palkitsemis- ja nimeämiskomiteat ehdottavat itseään valittaviksi uudelleen, omien palkkioidensa korottamista ja hallitukselle sopivien tilintarkastajien valitsemista. Oikeita omistajia näissä yhtiöissä on vähän. Valtaa käyttävät eri instituutioiden toimihenkilöt, joilla ei ole omaa omistusta ko. yhtiössä. Ongelma kärjistyy erityisesti tilintarkastajien valinnan kohdalla. Tilintarkastajien tulisi olla riippumattomia hallituksesta ja toimitusjohtajasta, mutta näillä on käytännössä suuret mahdollisuudet saada yhtiöön itselleen sopivat tilintarkastajat.
Taisi tulla istuttua melko sitkeästi useammassakin hallituksessa? Silloin se tuntui itsestäänselvältä vai? Mistä nyt kumpusi tuollainen idea että hallituksia pitäisi uusia ihan vain uusimisen ilosta?
Sanon,että Ilaskivi istui monessa hallituksessa pääasiassa ns.virkansa puolesta.
Iso osa Ilaskiven luottamustehtävistä oli hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Nekin pohjautuivat hänen virkatehtäviinsä tai eduskunnan jäsenyyteen aikoinaan.
..vastaisin että on hieman huolestuttava tämä saitin ilmapiiri jossa "omia" ei saa arvostella. Esim Jyrki Kataisen tuplapäivärahat ovat minusta tahallinen teko ja siksi varkaus, mutta asiasta ei ole tainnut täällä huomauttaa kukaan minun lisäkseni?
Se pieni kaula minkä Kokoomus on gallupeissa vetänyt muihin puolueisiin, on tällä menolla äkkiä kadotettu, koska äänestäminen perustuu uskoon ja luottamukseen.
Ja oli Raimo Ilaskivelläkin omat kuprunsa aikoinaan. Mutta ken vanhoja muistaa sitä tikulla silmään, sanoo vanha kansa.
Uudella Suomella ei tietääkseni ole mitään kytköstä Kokoomukseen, eikä tämä verkkolehti ole ilmoittautunut minkään muunkaan puolueen äänenkannattajaksi.
Aika montaa kommenttiketjua lueskellessa on saanut päin vastoin vaikutelman, että innokkaista kommenttien kirjoittajistakin suurempi osa kannattaa jotakin muuta puoluetta kuin Kokoomusta.
Minua viisaampi henkilö on nostanut esille kolme keskeistä kriteeriä hallituksen jäsenelle:
1. Omistajanäkökulma (oikeat tavoitteet omistajan kannalta)
2. Liiketoimintataitavuus
3. Motivaatio (josta seuraa riittävä ajankäyttö)
Näiden rinnalla muut kriteerit ovat mielestäni toisarvoisia.
Ensisijaisesti pitäisi keskittyä siihen, miten saadaan parhaat henkilöt hallitukseen. Esimerkiksi henkilöiden sukupuolella ei ole merkitystä.
joka hallitsee ja vallitsee. Jäseneksi pääsee joko suhteiden, rahan tai jopa oman pätevyyden avulla. Tämä piiri pitää huolen omistaan.
Kyseessä on vakavasti otettava, myös monessa hallintoneuvostossa pitkän uran tehnyt vaikuttaja, jonka väitöskirja liittyi talouden suhdanteisiin. Kun ne muuttuvat, yritystenkin tulee muuttua. Ylipormestari on kultapossukerhoissa kokenut, ettei niistä ole muutosjohtajiksi ja hallitusasiantuntemuksella elävät vain sitä myyvät konsultit ja hallitusammattilaiset. Yrityksen hallituksessa ratkaisevia apuja ovat sen liiketoiminnan tuntemus, vastuuntunto ja kiinnostus hoitaa hyvin yhtiön asioita. Kokemuskin usein vain lisää muutosvastusta.
Aiheellisesti Ylipormestari perää hallituksiin muutosta, mutta ohittaa kaikkein tärkeimmän, sen että olemme ajautuneet omistukseen perustuvasta kapitalismista virtuaaliseen, sijoitusrahastonhoitajien etc. edusmiesten pseudokapitalismiin, jossa vallan ja vastuun yhteyttä ei ole. Sen räikeimmät seuraamukset ovat tulleet ja tulossa esiin Amerikkalaisissa finanssitaloissa.
Niin ovat hallitukset kapitalistia vihanneet, että ovat ajaneet omistajat verotuksellisin keinoin piiloon esim. hallintorekisteriin. Tämä tilanne on korjattava ja vallan ja vastuun yhteys palautettava pörssiyhtiöiden hallintoon. Se hoituu yhtiölainsäädännön muutoksella siten, että äänivalta rajataan paikalla oleville henkilöomistajille. Sellainen näet on jokaisella osakkeella, vaikkakin usein pitkähkön ketjun päässä. Ne ketjut purkautuvat palauttamalla suora omistus verotuksessa muiden järjestelyjen kanssa tasa-arvoiseen asemaan. Silloin on taas helppo valita hallitusten jäsenet omistajien joukosta ja valta ja vastuu yhtyvät. Se taas on yhdentekevää, ovatko omistajat housuissa vaiko hameissa.
Eläköön omistukseen perustuva kapitalismi ja toteutukoon unohduksiin painunut osakeyhtiölain 5 §, jonka tähän muistin virkistykseksi kirjaan:
5 § Toiminnan tarkoitus
Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.
Mielestäni sivulauseen voisi jättää pois. Onhan voittoa tavoittelemattomille yrityksille tarjolla muita, säätiö- yms. muotoisia organisaatiomalleja.
Hallintarekisterin olemassaololle en minä ainakaan keksi mitään rehellistä perustetta. Sehän vaikuttaa pelkästään veronkierron mahdollistamiseksi räätälöidyltä järjestelyltä.
Pörssiyhtiöitä johtavat niiden luonteen vuoksi aina palkkajohtajat, joskin johtajilla voi olla jonkinlainen omistus yhtiössä. Valitettavasti palkatut johtajat näyttävät usein ajattelevan vain omien tulojensa maksimointia lyhyellä aikavälillä, ei välttämättä ollenkaan yhtiön etua pitkällä aikavälillä. Toisin on asian laita pienissä yrityksissä, joita johtaa omistaja.
Sitäkin pitäisi uskaltaa ajatella rohkeammin, onko jokaisen nyt pörssissä olevan yhtiön järkevää olla siellä. Perimmäinen syy pörssiin menemisellehän on rahoituksen hankkiminen suurelta osakasjoukolta, mutta yhtiö kerää uutta pääomaa vain osakkeiden uusannilla, joita on Helsingin pörssissä nähty kovin vähän viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.
mahdollisuus poistettaisiin, voisi yritysten johtoon, jopa pörssiyritysten, löytyä oikeita, vähemmän ahneita ja omaa etuaan vähemmän ajavia ammattilaisia. Sellaisia, jotka osaisivat ajatella pts tavalla myös yrityksen ja sen ihmisten etua.
Nyt jos koskaan olisi tämä älyttömyyksiin mennyt omistajien rahastusvimma mahdollista viheltää poikki ja ajatella välillä elinkeinoelämän jonkunlaista tervettä jatkuvuuttakin.
On turhaa p...an jauhantaa perustella tätä härskiä rahastusta johdon sitouttamisella, ainakaan yrityksen kehittämiseen. Se on täyttä tuubaa. Johto kyllä tekee omat hommansakin kunhan omistajien ahneudelle laitetaan suitset suuhun. Tällä hetkellä optiojohtajat ovat vain omistajien rahankeruun kvarttaalitsuppareita.
Koska käytin sanaa "usein" omassa tekstissäni, niin käsitän, että nimimerkki "Sniperin" kritiikki alhaisesta keskustelusta liittyy ainakin jossain määrin aikaisempaan kommenttiini.
Omistajat saavat sellaisen hallituksen, kuin ansaitsevat. Oma pointtini oli se, että erityisosaaminen on tupannut olemaan rahoituspuolella. "Attila" mainitsikin tohtori Lassilan innon osallistua rahoitettujen firmojen hallitustyöskentelyyn.
AINA, näinkään ei kuitenkaan asiat ole olleet. Eräältä tämän näkökulman kirjoittajaa lähellä olleen pankin hallintoneuvostossa istuneelta henkilöltä kysyttiin kerran pankin taseen loppusummaa. Vastaus oli suurin piirten tämä: "Jaa-a, kyllä sen täytyy useita miljardeja olla". Merkityksetöntä, kuka hän oli, ja mitä sukupuolta edusti. Ja niin, kysymyksessä oli hallintoneuvosto, eikä hallitus. Ehkä tämä lausahdus kuvasti omaa aikaansa. Aikaa kauan, kauan sitten.
Ilaskivi on oikeassa. Hyvä-veli-järjestelmä toimii. Tässä maassa ei ole tärkeätä mitä sanoo, vaan KUKA SANOO. Organisaatioissa on kunnianhimoisia "veitikoita", jotka tekevät rajuja leikkauksia ja siirtyvät sitten seuraavaan tehtävään, seuraaja saa korjata rauniot. Tehtävä oli vain astinlauta ylös mennessä. Samanhenkiset viihtyvät yhdessä sitten hallituksissa. Onko halituksesta tullut kuin entinen hallintoneuvosto? Chivas Regalia ja sisäfilettä pöytään niin päätöksiä syntyi, vaikka yksityisesti "minä en ymmärrä". Itse kuultua ja nähtyä! Näyttävät kommentoijien mielipiteet irronneen itse aiheesta, kommentoivat toisiaan.
On leikillisesti sanottu, että hallituksen tehtävänä on varmistaa, ettei toimitusjohtaja varasta liikaa osakkailta. Sanonta tulee oikeaan valoon, kun muistamme amerikkalaisten johtajien suihkukoneet ja brittipankkiirien bonukset.
Itse olen vastustanut turhaan johtajaoptioita julkisuudessa jo yli 15 vuoden ajan. Mutta ymmärrän institutionaalisia sijoittajia, jotka tällä teoreettisesti oikealta vaikuttavalla keinolla pyrkivät turvaamaan omistusten tuoton. Mitenpä esimerkiksi TEL-yhtiö voisi aidosti vaikuttaa merkittävän sijoituksensa turvaamiseksi? Entä miten paljon jonkun osittain valtio-omisteisen yhtiön hallitukseen nimitetty virkamies kokee todellista liikkumavaraa toimessaan?
Esimerkiksi Soneran hallituksessa oli kansalaiskunnoltaan koeteltuja viisaita jäseniä, jotka suusanallisesti arvostelivat johdon ottamia riskejä, mutta eivät kuitenkaan ryhtyneet todelliseen oppositioon. Tämä on ymmärrettävä siten, että heillä oli omat päätyönsä, joiden ohessa he huoaten taipuivat myötäilemään siksi, että ehkä epäilivät oman perehtyneisyytensä kompetenssia.
Yksi ratkaisu on suppea päätoiminen hallitus, joka koostuu operatiivisen vaiheen ohittaneista yrityksen toimialan osaajista, joilla on lisäksi riittävä yleinen talousasiantuntemus. Tällainen hallitus kykenee asettamaan operatiiviselle johdolle liiketoiminnalliset tavoitteet, joihin johdon bonukset sidotaan. Operatiivinen johto johtaa tällöin firmaa, eikä sen osakekurssia.
Esimerkiksi Metsä-Botnian johto ansaitsee mielestäni hulppeat bonukset Uruguayn investointiprojektin onnistuneesta läpiviennistä riippumatta sellun maailmanmarkkinahinnasta tai metsäyhtiöiden osakekurssien kehityksestä. Vesivoimalan johtajaa ei sen sijaan kannata palkita runsaasta sadekaudesta vaikka mylly voittoa kehrääkin.
Optiot voidaan varata hallituksen jäsenille, kuitenkin siten, että ne laukeavat vasta eläketurvaksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 40 kommenttia