Mannerheimin häpäisijöitten päät pölkylle!
Taitaa olla isänmaan vapaus liikaa joillekin kansalaisillemme. He eivät ymmärrä, että vapauteen liittyy myös vastuu – vastuu niin menneitä polvia kuin tuleviakin kohtaan; vastuu ymmärtää, että tähän päivään on tultu historian kautta, jonka merkkimiehillä tulee aina olla aivan erityinen sija kansakunnan muistissa ja kaapin päällä. Sillä heidän ja veteraanipolven ansiosta olemme tässä.
Viime päivien uutisvirta on valottanut filmisuunnitelmaa, jonka kerrotaan esittävän Suomen Marsalkka Mannerheimia homona ja jonka tarkoituksena on muutoinkin vetää Marsalkka alas alustalta, jolle hän ansioittensa johdosta on noussut.
Mutta ovatko filmin puuhaajat tiedostaneet, mitä ratsastajapatsas Mannerheimintien alussa kertoo? Ovatko he uutisarkistoista katsoneet, minkälaiset tiheät kansanjoukot katujen varsilla kunnioittivat Marsalkan muistoa, kun hänet tykkilavetilla, kenraalien vartioimana, saatettiin viimeiseen lepoonsa Hietaniemen sankarihautausmaalle, sankarihautojen viereen? Ovatko he tietoisia siitä, kuinka pelkän Marskin nimen mainitseminen valoi sota-aikana uskoa rintamamiehiin, jotka uskoivat hänen ylipäällikkyyteensä maan vapauden pelastajana?
Suunnitelman äitihahmona kerrotaan olevan ohjaaja Katariina Lillqvist ja hänen taustatukenaan kirjailija Hannu Salama. He ovat halukkaat rikkomaan kuvan Mannerheimista, joka kuva ei heitä miellytä. Heidän kerrotaan saavan tukea filmihankkeelleen Suomen Elokuvasäätiöltä, jonka rahoituksesta me veronmaksajat pääosaltaan vastaamme yhdessä veikkaajien ja lottoajien kanssa. Ylen rooli on olla yhtenä tukijana ja aikanaan myös filmin esittäjänä kanavalla, jonka toiminnan me lupamaksujen maksajat rahoitamme.
Eivät nämä instituutiot noin vaan rahaa ja toimintaedellytyksiä jaa. Takana ovat ihmiset päättäjinä. Tänään onkin aihetta kysyä, mikä Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohnin rooli on? Mitkä päättäjän kortit ovat olleet Ylen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin kädessä? Ylimmälle johdollehan vastuu aina kuuluu – vaikka alaiset olisivatkin käyttäneet heille kuuluvaa toimivaltaa.
Se on selvää, että kaiken maailman radikaalit ovat aina piiloutumassa taiteen vapauden taakse. He myös mielellään puhuvat sensuurista, jos johonkin ”taiteeseen” halutaan puuttua. Näinhän tapahtui viimeksi lapsipornosta kertovan taidenäyttelyn yhteydessäkin, jossa poliisi ja taiteilija joutuivat keskustelemaan siitä, oliko kyseessä lapsipornon esittäminen vai sen kieltäminen. Varmaa on, että he tässäkin yhteydessä tulevat korostamaan ”taiteen” vapautta ja paheksumaan ennakkokeskustelua, jonka he ovat valmiit katsomaan ennakkosensuuriksi.
Asiantuntijat, viimeksi kenraali Gustav Hägglund, ovat paljastaneet filmisuunnitelman sisältävän samoja aineksia kuin punaisen armeijan sota-aikaisten, Mannerheimia solvanneiden propagandafilmienkin. Näinkö todella on? Tällaisen, Suomen Marsalkan muistoa häpäisevän elokuvan puuhaajien päät on kuvaannollisesti sanoen asetettava pölkylle ja mediassa koko kansan nähtäväksi; maan historian oikean kirjoituksen ja sen merkkihenkilöitten kunnian turvaamisen vuoksi.
OIKAISU 28.2.2008
Päätös Uralin perhosen tuotantotuesta on tehty 6.4.2006, jolloin Irina Krohn oli kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen, ei Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja.
Suomen elokuvasäätiö jakaa veikkausvoittovaroja, ei veroin kerättyjä varoja. Myös säätiön toimintamenot katetaan pelkästään veikkausvaroin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
- Lahtarina Mauno Koivisto on Suomen historian ylivoimaisin ykkönen. Kuka muu on pystynyt rauhan ainaka listimään noin 60.000 yritystä ..
- Poliittisesta säveltaiteesta nousee mieleen Stalinin ohjeistus Stravinskylle siitä, millaista on oikea ja kunnollinen musiikki, ja kirjallisuudesta esim menestysteos Ruhnama.

Kommentoi 165 kommenttia