On vaalilupausten aika!

Yht´äkkiä se ilmapiiri kuumeni ja vaalilupaukset alkoivat lentää! Toistaa niitä ei kannata, sen sijaan voisi arvioida, paljonko tulevat veronmaksajille maksamaan. Mutta jääköön se taas vastapuolen poliiitikkojen huoleksi. Taistelu näyttää numeroista sitäpaitsi jo alkaneen ja erimielisyydet ovat mittavat. Yksi puhuu miljoonista ja toinen miljardeista. Joillakin on lukunsa, kustannusvaikutuksen edessä ihan  plussa vaikka toinen kertaa luvun olevan miinsmerkkisen.

Mutta annettujen lupausten tarkastelun sijaan pohtisin lupauksia, joita ei ole annettu ja parasta näin, sillä tekoja ja päätöksiä nyt tarvittaisiin, ei tyhjän puhumista vaaleja edeltävään tapaan. Keille siis tekoja – ei lupauksia?

Kyseessä on suuri, pitkälti yli miljoonan suuruinen äänestäjäjoukko, unohdettu, joka ei tunnu kiinnostavan ketään. Työeläkettä saavat. He, joita vuodesta toiseen rokottaa ns. taitettu indeksi; se, joka on pudottanut 10 vuoden jälkeen eläkeosuuden 50 prosentiksi lähtöpalkasta, josta sen piti olla 60 prosenttia, ja 20 vuoden jälkeen jonnekin 42 prosentin tienoille. Jos palkkapolitiikassa noudatettsisiin tällaista automatiikkaa, maassa olisi yleislakko ja ammattiyhdistysliikkeen johtoporras olsi kiikutettu toreille jäsenten pilkattavaksi. Mutta työeläkeläisillä kun ei ole järjestöä takanaan. Siksi pysyvä parempituloisen eläkkeensaajan raippaverokin on kolminkertainen palkansaajan vastaavaan veroon verrattuna, joka lähtee alempaa ja on tilapäiseksi tarkoitettu.

Kunkin työeläkkeen saajan poliittisen oman puolueen pitäisi täten se työeläkkeen saajan edunvalvoja olla. Eläkeasia kuntoon minulle, ääni sinulle, puoluetoveri! Näin se ei kuitenkaan näytä käyvän. Oma puolue päivastoin on se, joka ankarimmin ruoskaa käyttää. Ihmetellä sitä vain voi: Työeläkkeitten tarkistukset maksettaisiin työeläkelaitosten toimesta, ei valtion pussista kuten kansaneläkkeet ja takuueläkkeet. Ne toisivat täten valtion kassaan lisää verotuloja. Sitä vain ihmettelen, etteivät nämä valtiovarainministerille kelpaa!  Näillä veromarkoillahan pystyttäisiin rahoittamaan jopa ne alimmat, köyhyysrajan alapuolella olevien eläkeläisten eläkekorotukset, jotka valtion pussista tulevat.

Jos työeläkeensaajat alkavat järkeä käyttää, niin heille tulevissa eduskuntavaaleissa aukeaa mielenkiintoinen kysymysviidakko – niin minullekin: Äänestääkö taas kerran nyt istuvaa ja ehdokkaaksi asettuvaa kansanedustajaa, joka on jatkuvasti toiminut etujeni vastaisesti? Vai etsiäkö uusien tulokkaitten joukosta sellainen, jonka uskoo paremmin muistavan työeläkkeen sajaa silloin, kun tämän joukon eduista päätetään? Se edellyttää uudelta ehdokkaalta  vahvaa selkärankaa, eläkelobbareiden jatkuvan informaation todenperäisyyden saattamista kriittisen tarkastelun alaiseksi. Kuinka suureksi nyt jo 200 miljardissa pyörivien rahastojen tulee paisua, niitten tuottojen siirtyä tähän pääomaan sen sijaan että niitä käytettäisiin edes osin eläketurvaakin parantamaan. Siinä pari kysymystä alkuun; jatkossa sitten pohdittavaksi aukeaa kysymys taas uudelleen tehtyjen ennusteiden paikkansapitävyydestä sitä taustaa vastaan, etteivät ne ennusteet eläkerahojen riittämättömyydestä ja eläkepommien räjähtelystä ole ennenkään paikkaansa pitäneet.

 

 

 

raimoilaskivi
Kokoomus Helsinki

Ylipormestari, dosentti emeritus Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n (nyk. Nordean kiinnitysluottopankki) ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Seuraava tieteellinen ns dosenttipätevyysteos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimikin kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, ekumeenisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu