Eläkeläiset kelpaavat vaalien lähestyessä

Kohta neljä vuotta on edellisistä eduskuntavaaleista kulunut, ja yhtä pitkään ovat päättäjät olleet hiljaa eläkepolitiikasta. "Virkistävä" vahvistuskin tälle  koettiin: Koko eduskunta katsoi yksimielisesti, että 80 000 hengen allekirjoittama kansalaisaloite ns. taitetun indeksin korvaamisesta hieman paremmalla heitettiin romukoppaan. Joka kaivaa esiin nykyisen eduskunnan jäsenluettelon, saa samalla tulokseksi näitten eläkeläisten" ystävien"  listan tulevaa äänestysharkintaa varten.

Nyt vaalit lähestyvät ja samalla eläkeläisten asioita kannattaa taas alkaa pohtia. Kaksi esimerkkiä:  SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne toisti ehdotuksensa, jonka mukaan 50 000 vähiten ansaitsevan eläkeläisen tuloa pitäisi korottaa 100 eurolla. Kyseessä on hänen mukaansa arvovalinta, ja rahat valtion budjetista kyllä katteeksi löydetään.

Näin siis Antti Rinne. Vastauspuheenvuoro tuli nopeasti Kokoomuksen puheenjohtajalta ja valtiovarainministeri Petteri Orpolta. Hän ei pitänyt vastuullisena eläkeläisille annettuja lupauksia, koska valtiontalouden tila ei niille rahoituskatetta anna.

Kaksi asiaa kannattaakin nostaa esiin näitä puheenvuoroja punnittaessa. Ensimmäisenä fiskaalinen, ja mitä se on? Rinteen ehdotuksen rahoituspohjana ovat veronmaksajien eurot, koska nuo vähiten saavat ovat ennen muuta kansaneläkkeellä ja muilla vähimmäiseläkkeillä eläviä. Muttaentä  eläkejärjestelmä kokonaisuutena, johon Orpo viittasi? Suurin osa on työeläkeläisiä, ja työelkkeet maksetaan työeläkeyhtiöitten toimesta. Tähän asti maksuiksi ovat riittäneet kerättävät työeläkemaksut, ja vain kahden vuoden poikkeusta lukuunottamatta pääoman tuottohin ei ole  jouduttu turvautumaan. Siksi nämä pääomat – vararahastot tulevaisuutta varten – ovat kasvaneet jättikokoisiksi ja ovat jo 300 miljardin euron suuruusluokkaa – yli kolminkertaiset valtion vuosibudjettiin verrattuna.

Työeläkkeitten rahoitukseen ei täten veroeuroja tarvita. Päinvastoin jos näitä eläkkeitä esim. indeksijärjestelmää parantamalla vastaavasti nostettaisiin, valtio saisi lisää verotettavaa tuloa jaa lisää euroja budjetin katteeksi. Miksi valtiovarainministeriössä ei tähän kiinnitetä huomiota? Ollaanko niin sokaistuneita eläkeyhtiöitten lobbaukseen ja eläkepommmeista puhumiseen, etteivät faktat mene perille!

Nyt sitten taustaksi on nostettu väestön ikärakenteen muutos tulevaisuudessa. Samalla on korostettu ulkomaisen työvoiman saannin merkitystä muutoksen tasapainottajana. Sanomattakin on selvää, että oikeaan osuvilla ennakoinneilla ei täten ole vielä  riittävää pohjaa, jotta pitkälle meneviä johtopäätöksiä eläkepolitiikasta voitaisiin tehdä. Esim. taitetun indeksin korvaamista puoliväli-indeksillä ei ole syytä nyt ryhtyä mitätöimäään; sillä vaan heikennettäisiin valtion tulokertymän kasvun edellytyksiä.

Entä se toinen asia, poliittinen? SDP on ratsastamassa mm. kevennetyn eläkepolitiikan lupauksilla; kannatuksen trendi on nouseva. Kokoomuksen kannalta puolestaan on mielenkiintoista nähdä, kuinka kannatuskäyrä suuntautuu kun puoluejohdon nuiva suhtautuminen eläkepolitiikkaan siihen heijastuu. Jos heikko suunta jatkuu, on syytä nopeasti harkitaa, minkälaisin kannanotoin vaaleihin mennään. Hallituksella on vielä aikaa tarkistaa vaikkapa eläkeindeksijärjestelmää ja pohtia, kuinka kauan raippaveroa on oikeudenmukaista ja tasapuolista jatkaa. Teot silloin puhuisivat – vastapainona opposition lupauksille mahdollisista vaalien jälkeisistä päätöksistä. Ja Kokoomuksen kanssa samassa veneessä on myös Keskusta.

raimoilaskivi
Kokoomus Helsinki

Ylipormestari, dosentti emeritus Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n (nyk. Nordean kiinnitysluottopankki) ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Seuraava tieteellinen ns dosenttipätevyysteos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimikin kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, ekumeenisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu