Raimo Ilaskivi

"Maa tarvitsee presidentin"

Se oli silloin, kun Matti Virkkunen oli Kokoomuksen presidenttiehdokkaana. Oli varsin mainio ja osuva mainoslause. Ei kuitenkaan kaikkien mielestä. Istuvalle presidentille, Urho Kekkoselle, se ei oikein käynyt. Kertovat, että hän käsitti sen suoranaiseksi hyökkäykseksi itseään ja toimintatapojaan vastaan.

Nyt otsikko kuuluu toisin: Maalla on  presidentti.  Toiselle kaudelleen suurella enemmistöllä valittu. Kannatus kaikista kansalaispiireistä, hyväksyntää niittenkin tahoilta, jotka ovat mielellään katsoneet porvaripresidentin olevan eliittinen, kaukainen ja vieras. Kaksi kirjaa markkinoille päivän väliajoin kertovat nekin siitä, että presidentin uskotaan kiinnostavan myös kirjan lukijoita - ja kirjan olevan tietysti myös kannattava painotuote. Ensimmäisen selasin pikalukutaidon opiskeluaikana hankkineena jo läpi, toinen on vielä Akateemisen hyllyillä odottamassa huomista ostajaa.

Mutta myös kritiikkiä - vastapainona suurelle kansansuosiolle - Niinistöä  kohtaan esiintyy;  ellei nyt  ihan julkisesti niin tavalla tai toisella kuitenkin. Kosketteleeko presidentti perustuslain rajoja, onko astunut hallituksen varpaille ottaessaan kantaa sisäpoliittisiin kysymyksiin, joitten käsittely näitten arvosteljoitten mukaan ei presidentille kuuluisi. On ulkopolitiikankin osalta ristivetoja esiintynyt, napit ovat olleet vastakkaitten ministereitten kanssa.  Kun hallituksen edustajat EU:n kokouksessa sopivat, että korkean tason vierailut ja tapaamiset Venäjän kolleegojen kanssa Krimin kriisin johdosta lopetetaan,  Niinistö matkusti  Putinin vieraaksi - ennalta sovitun mukaisesti.

Ystävät läheltä, viholliset kaukaa. Huomattava ero amerikkalaiskolleegansa toimiin verrattuna. Hänhän on onnistunut tuhoamaan hyvät suhteensa pohjoisessa Kanadaan ja etelässä Meksikkoon. Ystävyyttä Trump on hieronut vaikkapa  Pohjois-Korean kanssa, jos kaukaisinta esimerkkiä etsittäisiin. Meillä taas hyvien suhteitten vaaliminen ympäristövaltioitten,  Venäjän ohessa muitten Pohjoismaitten kanssa kuuluu presidenttimme ja hallituksen normaaliagendaan.

Erääseen seikkaan on mielestäni aivan erityistä syytä puuttua ja kysyä, ovatko kriitikot unohtaneet kaikkein tärkeimmän. Tämä on presidentin ja sisäpolitiikan välisen suhteen viimeisin sisältö toimintojen turvaajana. Ensinnäkin kyseessä on sisäpolitiikan määrittelykysymys, mitä se on, missä on sen veteen piirretty rajaviiva. Voiko presidentti edes puhua vaikkapa budjetista tasa-arvoisuuden välineenä, ottaa kantaa esimerkiksi yliopistoverkon tarkoituksenmukaisuuteen, laukaisten maakuntien liikenneyhteyksien parantamiseen? Voiko todeta tai ihan suosittaa toimenpiteitä? Perustuslaki kyllä määrittää presidentin yhdessä valtioneuvoston kanssa johtavan ulkopolitiikkaa, mutta mistä pykälästä löytyy kielto kosketella mainittuja sisäpoliittisia kysymyksiä, päättämisestä puhumattakaan?

Keskeisimpänä kriitikot ovat tuoneet ihan professoritasolta näkemyksen, ettei presidentin kannanotto Kikysopimukseen olisi ollut sopiva ja saattaisi hipoa jopa perustuslain asettamia rajoja. Nyttemmin on käynyt selväksi, että presidentti oli hallituksen johtamien neuvottelujen ajauduttua umpikujaan kutsunut työmarkkinoiden edustajat Mäntyniemeen keskusteluihin, joitten sisällöstä ei tietoa ulospäin annettu sen paremmin kuin itse tapahtumastakaan.

Tilanteessa , jossa presidentti  Mäntyniemen tilaisuuden järjesti ja jossa hallitus itse asiassa oli todennut Kikyn ajautuneen umpikujaan,  oli jäljellä kaksi vaihtoehtoa. Joko hallitus olisi taipunut työmarkkinajärjestöjen tahtoon luopuen samalla omista lähtökohdistaan tai sitten edessä olisivat olleet kenties hyvinkin mittavat työtaistelut ja laajat rauhattomuudet, joita mielenosoitukset jo ennakoivat. Parlamentaarinen järjestelmä olisi toisin sanoen osoittanut voimattomuutensa ja kasanvallan pelisäännöt ajettu nurkkaan. Vuoden 1956 yleislakon nähneenä sen toistumista en olisi toivonut

Mäntyniemen kokous auttoi kuitenkin ratkaisuun pääsyssä. Mainio komentti onkin, että presidentti pelasti Sipilän hallituksen kasvot. Mutta sehän ei ole oleellisinta. Oleellista on, että toimillaan presidentti auttoi  demokraattisen järjestelmämme toimintaa ja umpikujaan ajautuneen tilanteen ratkaisua, pidettäköön Niinistön toimia sitten perustuslaillisuuden rajoja hipovina tai ei.

Ja tässä tullaankin asemaan, joka presidentillä myös perustuslainsäädännön turvaamana tulisi ehdottomasti olla. Se on olla demokraattisen järjestelmän toiminnan takuumies aina silloin, kun parlamentarismi itse on ajautunut kriisiin, jota se omaehtoisesti ei enää ole kykenevä ratkaisemaan. Toivottavasti, kun perustuslakia seuraavan kerran uudistetaan, tämä pidetään mielessä. Maassa on aina oltava viimeinen auttaja, presidentti, joka on kansanvaltaisen järjestelmän lopullinen turvaaja, olkootpa kriisit sitten sisäpoliittisiakin. Tällainen  "omavaltainen presidentti"meillä  onneksi nyt  on.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllähän arvojohtajuus yleisestikin mielletään yhdeksi presidentin funktioista Suomessa. Arvojohtajuutta ei voi olla, ellei presidentti ole valmis ottamaan kantaa mihin tahansa yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai keskustelunaiheisiin.

Eri asia on missä marssijärjestyksessä lopulliset päätökset sitten tehdään. Presidentti on osa hallitusta. Hallitukseen kuuluu valtioneuvosto ja tasavallan presidentti. Ei yhteistyöstä tulisi mitään, jos presiddentti olisi jäävi miltei kaikkeen mahdolliseen.

Täytyy toisaalta muistaa, että Kekkonenkin sai kritiikkiä osakseen suhmuroidessaan niin sanottua UKK-sopimusta työmarkkinoille. Sellaisen ei katsottu kuuluvan hänen rooliinsa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

On selvää, että presidentti Niinistö ei ole ylittänyt toimivaltaansa. Toki hänellä on oikeus kutsua luokseen keskustelemaan keitä haluaa. Ei sinne kenenkään ollut pakko mennä, eikä siellä mitään päätöksiä tehty.

Jos työmarkkinaosapuolet ja ministerit ottavat hänen näkemyksensä huomioon, he tekevät sen oman harkintansa mukaisesti. Ei neuvoja antava taho ole päättäjä.

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Mielestäni Sauli Niinistö on maamme tämän vuosituhannen paras presidentti. Kun samalla viikolla ilmestyy kaksi hänestä kirjoitettua kirjaa ei ole mikään ihme, että niissä kerrottujen asioiden johdosta arvostelijoita löytyy. Sitä olen ihmetellyt etteivät Haataista tai Haavistoa presidentiksi halunneet ole rynnänneet vaatimaan Sauli Niinistön eroa. Ilmeisesti ulkoministeri Soinin erovaatimus on heille huomattavasti helpompi kohde kuin suurta kansansuosiota nauttiva presidentti. Se on tietenkin huomioitava, että ensi keväänä on eduskuntavaalit ja kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin äänet ovat tarpeen. Presidentin vaalit sen sijaan ovat vasta 5 vuoden kuluttua.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Mielestäni Sauli Niinistö on maamme tämän vuosituhannen paras presidentti."

Ilman muuta, joskaan tuo ei vielä paljon vaadi ...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tapauskohtaisesti on ärsyttävää/helpottavaa/hämmästyttävää, että presidentillä on "deus ex machina" -tyyppinen ratkaisurooli. Onneksi runnata-verbiä ei ole viime aikoina käytetty, eikä sisäpolitiikan osapuolia ole Mäntyniemestä haukuttu kirosanalla höystäen tunareiksi!

Onko Nurmen-Mörttisen kirjan myötä uhkaamassa tilanne, jossa "ihmiseksi alennettu" presidentti Niinistö tulee peräti viiden vuoden ajan olemaan rampa ankka, jolle viitataan kintaalla?

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Minusta Sauli on hyvä presidentti. En osaa sanoa, onko hän tämän vuosituhannen paras presidentti, mutta hän on presidentti, joka nauttii tällä hetkellä luottamusta yli kaikkien puoluerajojen. Sauli on ihminen isolla i:llä. Nämä moittimiset ja arvostelut tietenkin kuuluvat demokratiaan ja kukapa meistä ei virheitä tekisi. Erehtyminen on inhimillistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minua hiukan vieroksuttaa hänen tapansa osoittaa närkästymistä kysmyksistä, joista hän ei pidä. Moinen tunnevaltainen reaktio pitäisi osata salata ja vastata vain rationaalisloogisesti ilmeenkään värähtämätttä.

Toimituksen poiminnat