Raimo Ilaskivi

Veteraanipäivä - paljon puhetta, missä teot?

Katselin televisiota ja hienohan valtakunnallisen veteraanipäivän pääjuhla Helsingin Finlandiatalossa oli. Tyytyväisenä panin merkille ajatuksen nuorten roolista perinteen siirtämisestä tuleville polville. Ja nuoria siellä aiempaa enemmän ohjelmansuorittajina ja kutsuvieraina näkyikin. Pääosa juhlavieraista toki oli tummiin pukeutuneita, harmaantuneita miehiä ja naisia, joista osa oli omakohtaisesti kokenut sodan kauhut, osa kuului sodanjälkeiseen maan jälleenrakentajien, siirtoväen asuttajien ja sotakorvausten maksajien joukkoon.

Puheet ovat puheita, niin kauniita kuin voivatkin olla. Mutta missä teot? Rintamalle kutsutuille  korostettiin silloin aikanaan, että kyllä kruunu pojistaan huolta pitää. Niin silloin - ja nyt on jo vuosia ollut sen huolenpidon aika. Mutta kun katselee valtiovaltamme, sen kruunun, tekemien päätösten määrää ja eritoten päätösten vaikuttavuutta, vähän villoja korista löytyy.

On meillä veteraaneilla sentään kansaneläkkeen takuueläke ja rintamalisä, joka hivenen parantaa varsinkin pelkällä kansaneläkkeellä olevien veteraanien asemaa. Mutta maassa kerrotan olevan pyöreät 600 000 köyhyysrajan alapuolella elävää kansalaista. Kuinkakohan moni vielä elossa olevista kansaneläkkeen turvin ponnistelevista 14 000 veteraanista kuuluu tähän joukkoon? 

Monella veteraanilla ja niillä vanhuksilla, jotka olivat sodanjälkeisten vuosikymmenten aikaisen nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia, on toki kertynyt myös eläkettä työnsä perusteella. Mutta kuinka heihin on suhtauduttu? Työeläkejärjestelmämme alkuperäinen tarkoitus oli turvata eläkkeelle siirryttyä 60 prosentin eläketaso eläkkeellelähtijän palkkan verrattuna. Ns. taitettu työeläkeindeksi ei sitä enää tee, koska palkkojen osuus siinä on vain 20 ja elinkustannusten kehityksen osuus 80 prosenttia. Tämän indeksikehityksen johdosta eniten ovat  menettäneet juuri veteraanit ja jälleenrakentajaluokat. JJotta periaatteen mukainen eläketaso saavutettaisiin, tarvitsisivat vanhimmat pyöreän 30 prosentin kuoppakorjauksen!

Köyhyysrajan alapuolella olevien tilanteeseen ei juuri ole puututtu. Taitetun indeksin korjaamista paremmalla tehtiin kansalaisaloite, jonka allekirjoiti 84 000 suomalaista. Mutta eduskunta hylkäsi sen yksimielisesti - hylkäsi täten  eritoten vanhimpien kansalaisten eläketason korjaamisen. Tässä kaksi esimerkkiä, jotka palasivat mieleeni katsellessani ja kuunnellessani veteraanipäivän pääjuhlaa Finlandiatalolta.

Vuoden päästä edessä on taas veteraanipäivä. Sen juhlimiseen varustaudutaan ajoissa. Mutta mitä tekee valtiovalta, sen nuoret päättäjät, jotta kunniavelkaa veteraaneille ja maan hyvinvoinnin rakentajille maksettaisiin? Money talks - raha puhuu ja vain raha. Edustajamme pitävät kyllä huolen omien palkkojensa korjaamisesta. Mutta nyt on vuosi aikaa tehdä ne peruskorjaukset, joitten jälkeen sitten silmät kirkkaina voivat ministerimme ja edustajamme nousta puhujalavalle kertomaan, kuinka isänmaa pitää huolen niistä, jotka aikanaan turvasivat maalle vapauden ja rakensivat yhteiskunnastamme sen hyvinvointivaltion, josta nykypolvi saa nauttia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Viimeinen ikäluokka, joka vielä oli sodassa mukana, lienee ollut vuosikertaa 1926, joista osa ehti Lappiin mukaan. Heitäkin oli vain kourallinen silloin, joten käytännössä viimeinen ikäluokka on isäni vuosikertaa 1925. Ainakaan rahasta ei pitäisi olla kiinni siitä porukasta huolehtiminen enää tässä vaiheessa. Nuorimmat ovat 92-vuotiaita.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

"Viimeinen ikäluokka, joka vielä oli sodassa mukana, lienee ollut vuosikertaa 1926"

On myöhempiäkin (esim. isäni syntynyt 1927) ikäluokkia jotka saivat sotilaspassiinsa rintamamiehen tunnuksen osallisuudellaan sotaan. He olivat vapaaehtoisia ja jotka ottivat osaa sotaan siinä missä 1926 syntyneetkin.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Arvokas oli kyseinen juhlatilaisuus - kuten aina.
Lotat muistettiin erikoisesti mainita kaikissa puheissa. Hienoa!

Pohdintasi on täysin oikeaan osunutta Raimo Ilaskivi. Varsinkin tuo esiin nostamasi eläkeasia.
Jatkuvasti jankutetaan, että eläkevarat loppuvat tuotapikaa. Korotuksiin ei mukamas ole varaa. Aamulehdessä oli muutama päivä sitten uutiskirjoitus, että eläkevarat eivät sanottavasti edes vähene ennen 2050-lukua!? Jos silloinkaan?

***

On varsin ikävää kuultavaa kun yksittäiset henkilöt tai pienet henkilöryhmät nostaessaan tai nostattaessaan palkkaansa ja muuta etuisuutta perustelevat toimintaa sillä, että heitä on niin vähän etteivät suuretkaan korotukset vaikuta kokonaisuudessaan valtiontaloudessa tai muussa merkityksessä yhtään mitään. Pitää paikkansa, mutta kehottaisin em.henkilöitä tutustumaan mitä sanakirjassa on selityksenä sanoille ahneus, kohtuus, moraali ja tasa-arvo. Elleivät itse pysty sanojen merkitystä ymmärtämään, niin kysyköön viisaammiltaan!

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Kyllä hävettää,vielä yli 80 v sodan loppumisesta varusmiehet suorittavat kerjuuta
ovelta ovelle.

Käyttäjän Ansatsi kuva
Kauko Kaaresoja

Kansanedustajia ei hävetä,kun heidän palkkionsa nousevat, mistä tämä kertoo?

Käyttäjän JukkaKnnen kuva
Jukka Könönen

Kertoo siitä, mistä olen vuosia puhunut. Suuri osa kansanedustajista on rikollisia ja oman edun tavoittelijoita.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Sama juttu kuin uuden lastensairaalan rakentamiseksi järjsetetty keräys. Päättäjät ovat laskeneet, ettei valtion budjetista kannata maksaa sellaisia menoja, jotka voidaan rahoittaa muutenkin. Veteraanit ja lastensairaala ovat sellaisia asioita, joita kansalaiset tukevat muutenkin. Aina löytyy niiitä, jotka antavat keräyksiin rahaa, vaikka pitäisi vaatia, että näihin löytyy riitävä rahoitus suoraan verorahoista.

Käyttäjän TuomoKankkunen kuva
Tuomo Kankkunen

Nyt on myös muistettava, että veteraanien puolisot ja lesket ovat jääneet lähes kaiken avun ulkopuolelle. Kun veteraanit jaksoivat käudä laitoskuntoutuksessa oli puolisoilla olkeus olla mukana ja saada jotain hoitojakin. Nyt kun kuntoutus tapahtuu kodeissa on puolisoilla vain vieressa katselemisen oikeus. Eikä leskillä ole tätäkään oikeutta. Ja leskillä on kaikkein pienimmät eläkkeet. Kun miehet palasivat sodasta, ei ollut kriisikeskuksia eikä kriisihoitoa. Kriisihoitajina toimivat puolisot, vuosikymmenien ajan. Jos emme pysty tähän oikeudenmukaisuuskysymykseen myönteisesti vastaamaan, saamme hävetä lopun ikäämme

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset