Osaisitte edes hävetä, isot miehet ja naiset …

Taas ne samojen ihmisten naamat – kukin vuorollaan – koristivat päivän uutissivuja lehdissä ja televisiossa. AKT:n, PAM:in, Metalliliiton  jne jne puheenjohtajat tärkeiksi tekeytyneine ilmeineen samaa sanomaa toistaen: Emme löytäneet ratkaisua 24 tunnin työajan pidennykseen vuodessa. Siis kolmen päivän. 

Aikoihn on eletty, eivätkä osaa edes hävetä. Silloin kun hyvinvointia Suomeen rakennettiin, sitä Suomea jonka palveluista saavat nyt nauttia, kun taustalla olivat maksetut sotakorvaukset, siirtoväen asuttaminen, maan jälleenrakentaminen, silloin tehtiin 6-päiviäsiä työviikkoja. Nyt kun ollaan päästy 5-päiväisiin, nyt kolmen päivän lisääminen siihen 365 päivän kokonaisuuteen tuntuu ihan mahdottomalta. Pannaanko jokaiseen päivään 3 minuuttia? Jaetaanko 3 lisäpäivää tasan joillekin kuukausille – tai miten ne nyt ovatkaan pohtineet. Että kehtaavatkin kertoa  tällaisen tehtävän olevan niin mahdottoman, että siitä koko yhteiskuntasopimus saa kaatua!

Silloin ennen  rakennettiin sitä Suomea, jossa kansantuote nousi vuosittan useilla prosenteilla. Silloin lisääntyivät palvelut,  ostovoima kasvoi, kilpailukyvystä pidettiin huolta. Silloin sanalla sanoen luotiin se hyvinvointiyhteiskunta, jossa nämä nykyiset nyt saavat elää – ja mellastaa. Ja kuitenkin heidän tehtävänsä on paljon helpompi kuin entisten polvien. Nyt olisi pystyttävä edes siihen, ettei luotua tuohottaisi. Mutta kun ei näytetä pystyttävän. Kansantuote on jo vuosia pysynyt paikallaan tai sen muutos joinakin kvarttaaleina saanut eteensä miinusmerkin. Se on se koulutodistus, jota nämä nykypäättäjät kirjoittavat itselleen ja saisivat tarkastella sen sijaan että kertovat, kuinka mahdottoman tehtävän edessä ovat. Syyttävät myös toinen toisiaan. Totta siinäkin. Kukaan ei pysty riitelemään yksin, tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta. Jos katsellaan siis Hakaniemeen, ei tule unohtaa Etelärantaakaan.

Eikä Valtioneuvoston linna tai Eduskuntatalokaan jää syrjään päättämisestä. Kun toimitaan kolmikannassa, kaikkien osapuolten tulee olla mukana. Hallitus on asettanut omat ehtonsa – ja antanut lupauksensa veronkevennyksistä, jotka toteutetaan, mikäli työmarkkinaneuvottelijoitten konklaavin piipusta pöllähtää valkoinen savu. Ei tämä vaikeuta vaan helpottaa sopuun pääsyä. Mutta kun ei käy tämäkään. Nyt väännetään perimmillään kättä myös siitä, mikä on demokraattisesti valittujen elinten sananvalta ja mikä järjestöjen. Asettaako ehdot maan hallitus eduskunnan tukemana vaiko järjestökenttä. On pohdittava kansanvallan perimmäisimpiä kysymyksiä ja perustuslakimme henkeä. Ei tässäkään oikein hyvältä näytä.

Ryhdistäytykää siis, isot miehet ja naiset.Kun seuraavan kerran tuotte kasvonne esiin valtakunnan medioissa, liittäkää mukaan hyvä sanoma: Me sen teimme. Me ratkaisimme ongelman, joka ei niin suuri ollutkaan mutta me olimme omaa  tärkeyttä osoittaaksemme aiemmin liioitelleet. Se olisi oikeaa työtä nykyisten ongelmiemme ratkaisemiseksi, jotka kerrotaan kyllä oivallettavan mutta joittenn ratkaisuhaluttomuus on tähän asti osoittanut, ettei  sanoma kuitenkaan ole ihan perille saakka mennyt. Leikin aika on loppu, hiekka tiimalasissa juossut tyhjiin.

 

raimoilaskivi
Kokoomus Helsinki

Ylipormestari, dosentti emeritus Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n (nyk. Nordean kiinnitysluottopankki) ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa. Seuraava tieteellinen ns dosenttipätevyysteos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimikin kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, ekumeenisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu