Raimo Ilaskivi

"Elvytystä" vaiko uuden nousun tuovaa todellista elvytystä?

Alan olla lopen kyllästynyt talouspoliittiseen  keskusteluun, jonka teema on yksinkertainen: pitäisikö kiristää vaiko elvyttää. Kiristäjät katsovat, että lisävelanotto olisi  rasitteiden siirtämistä tuleville sukupolville. Näin vaikka meillä on karvaat kokemukset 1990-luvun alun kiristyspolitiikasta. Se johti taantuman pitkittymiseen, melkeinpä ennen kokemattomaan lamaan,  ja aiheutti vaikeuksia, joista irti pääsy kesti pitkään.

Elvyttäjät puolestaan korostavat lainanoton dynaamisia vaikutuksia. Elinkeinelämä saa uutta puhtia, työpaikat lisääntyvät. Näinhän se olisikin, jos velanotto suunnattaisiin oikein. Mutta kun se on ollut jotakin muuta, ollut puhdasta syömävelan ottoa. Uusilla lainoilla on rahoitettu tulonsiirtoja, ylläpidetty "hyvinvointivaltiota", jonka tasoiseen omat resurssimme eivät ole riittäneet. Näin ei sitä todellista elvytystä ole tapahtunut; ei ole investoitu uuteen eikä myöskään infrastruktuuriin, mikä olisi parantanut elinkeinoelämän mahdollisuuksia omiin investointeihinsa.

Entä nyt? Nobelekonomistit ja vähän muutkin väittelevät, mikä Suomelle nyt sopisi. Esiin ovat tulleet korkean tason nimet, kuten Stieglitz, Krugman jne jne. Kotimaassa näkemyksensä ovat ilmaisseet eturivin professoritason ekonomistimme yksi toisensa jälkeen. Mutta täysin yksiselitteistä linjaa ei ole löytynyt; monetaristien ja keynesiläisten mielipiteissä on eroja. Ei siis ole kadehtiminen hallitustakaan, jonka tulisi virittää talouspolitiikkansa senkin mukaan, mitä kansantaloustiede osviittoja antaa.

Entä olisiko meillä 1990-luvun huonojen kokemustan lisäksi muita, ehkä parempia kehityskulkuja  tarkasteltavaksi? Kyllä. Kannattaa perehtyä  Suomen taloushistoriaan hieman pitemmältä ajalta, sillä sieltä kokemusperäisiä neuvojakin alkaa löytyä. Omalta opiskeluajaltani on jäänyt elävästi mieleen  Helsingin Yliopiston silloisen vanhemman kansantaloustieteen professorin Bruno Suvirannan näkemys. Hän antoi minulle tehtäväksi kirjoittaa harjoitusaineen pro graduani varten, ja aiheeksi hän nimesi Suomen pääomantuonnin ja -viennin tapahtumat 1920- ja -30-luvuilla. Hän totesi, että ne antavat varsin mielenkiintoisen kuvan siitä, kuinka oikea talouspolitiikka voi edesauttaa maan rakentamista ja selviytymistä lamasta, joka Suomeakin  vuosikymmenten vaihteessa ravisteli.

1920-luvulla Suomi velkaantui ulkomaille varsin voimakkaasti. Kehitystä kritisoitiin. Mutta saadut pääomat käytettiin huolella valittuihin kohteisiin. Rakennettiin  sellaista infrastruktuuria, joka edesauttoi maan teollistumista ja myös aikanaan velan takaisinmaksua. Suunnattiin pääomat rautateiden ja voimalaitosten rakentamiseen, ohjattiin niitä puunjalostusteollisuuden investointeihin eli silloisen vihreän kultamme hyväksikäyttöön viennin nopeana kasvattajana.

Velanoton huippu saavutettiin vuonna 1932. Mutta sen jälkeen tulokset alkoivat näkyä. Kun rautatiet toivat sisämaan yritykset merta ja satamia lähemmäksi, kun voimalaitokset alkoivat tuottaa sähköä teollisuuden tarpeisiin ja kun  tehtaat valmistuivat, vienti kasvoi voimakkaasti, kauppataseen ylijäämä vahvistui ja maa alkoi nopeutuvassa tahdissa lyhentää ulkomaista velkaansa. Vuoteen 1939 mennessä pääosa pitkäaikaisista luotoista olikin jo kuoletettu ja jos lyhytaikaiset saatavat otetaan huomioon, Suomi oli asiallisesti jo nettovelkojan asemassa! Oikea velan käyttö oli siis osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi. 1920-luvulla sen avulla oli järkevällä tavalla elvytetty ja 1930-luvun loppupulella saatiin nauttia tuloksista, vahvasta kilpailukyvystä ja nousseesta elintasosta mataline työttömyyksineen ja kasvavine hyvinvointeineen.

Mitä tästä kannattaisi ottaa opiksi? Keskeistä ei ole se, velkaannutaanko ja kuinka paljon, vai kiristetäänkö vyötä. Oleellista on, että järkevästi suunnitella ja oikein käytetyllä velanotolla voidaan saada talous nousuun - ei tosin hetkessä vaan silloin, kun velan käytön tulokset ovat nähtävissä. Ja tällaista järkevää, 1920-luvun kaltaista  velanottoa ja -käyttöä ei ole syömävelkaan turvautuminen vaan oikean investointivelan ottaminen tämän hetken muuttuvan maailmantalouden edellyttämän  elvytyspolitiikan välineeksi. Tämän toivoisi stieglitsien ja krugmanienkin pitävän mielessä, kun antavat hyväntahtoisia neuvoja maamme poliittiselle johdolle elvytyksen ja kiristyksen vaihtoehtoisista linjoista. Ja näitä itsenäisyyden kahden ensimmäisen vuosikymmenen kokemuksia toivoisi maan hallituksenkin analysoivan päättäessään, millä keinoin Suomi saadaan uuteen nousuun.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Juu siis tuossa on pointtinsa, hyvin suunnattu elvytysraha voi olla perusteltua suhdanteesta riippumatta.

"Kiristäjien" huoli ei perustu yksinomaan velkaantumiseen. Julkinen velka ei ole kummoinen ongelma vaikka velkaantumistahti onkin kova. Sen sijaan velkabuusti talouteen nostaa palkkoja ja kustannuksia joka heikentää edelleen kotimaisten yritysten kilpailukykyä niin kotimarkkinoilla kuin viennissäkin. Toki se on kiva kun ihmisillä on ostovoimaa mutta paljonko se meitä auttaa kun entistä harvempi valitsee suomalaisen, jatkuvasti kallistuvan tuotteen?

Hyvä elvytysraha nostaisi tuottavuutta enemmän kuin velan korot ja lisääntyneen rahankäytön aiheuttama kustannusten nousu tekevät yhteensä. Tälläistä kohteita ei olekaan enää ihan helppo löytää.

90-luvun lama taittui parissa vuodessa. Tämänkertainen megaelvytys - huikea noin 20 miljardin vuotuisen julkisten menojen lisäys kriisin alusta - ei ole ainakaan toiminut.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Hyvä elvytysraha nostaisi tuottavuutta enemmän kuin velan korot ja lisääntyneen rahankäytön aiheuttama kustannusten nousu tekevät yhteensä. Tälläistä kohteita ei olekaan enää ihan helppo löytää."

Tämä on tärkeä huomio - matalalla riippuvat hedelmät on investointien näkökulmasta jo poimittu.

Kannattavina julkisina investointeina mieleen tulevat asuntojen rakentaminen sinne missä niistä on pulaa, sekä pitkälle tulevaisuuteen myytäväksi kelpaavaa tuottavat ydinvoimalat.

Kuitenkin, Ilaskivi on oikeassa kirjoituksessaan - kyse ei siitä elvytetäänkö vai kiristetäänkö, vaan mihin paukut kohdistetaan.

Viimeiset 10 vuotta ne on kohdistettu väärin, ja jokainen pääministeri noilta vuosilta ansaitsee nimensä historiankirjoihin tunarina.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Suosittuja ne toimenpiteet toki ovat olleet. Hoitajat lakkoilivat TEHYn arvion mukaan 24%-27% korotukset, pienimmät eläkkeet nousivat lähes puolella, työttömyyskorvauksiin pamahti kertaheitolla liki 20% korotukset ja mitä näitä nyt on ollutkaan.

Politiikkaa tehdään eturyhmäkohtaisesti osaoptimoiden, ei päämäärien perusteella loogisen koherentisti. Jonkun toimenpiteen pitäisi olla seuraus tavoitteiden mukaisesta politiikasta. Tämä nykymalli on sitä että tehdään mikä tuntuu kivalta ja jäädään odottelemaan että mikä mahtaa olla lopputulos.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Alan olla lopen kyllästynyt talouspoliittiseen keskusteluun, jonka teema on yksinkertainen: pitäisikö kiristää vaiko elvyttää."

Kysymys, jossa on vain vääriä vastausvaihtoehtoja. Eikä vastauskaan ole hääppöinen.

"Oleellista on, että järkevästi suunnitella ja oikein käytetyllä velanotolla voidaan saada talous nousuun."

Eli jatkettaisiin samaan malliin. Velkaannuttaisiin lisää ja siirrettäisiin ongelmaa eteenpäin. Nyt olisi oleellista nostaa menneiden vuosien toimet Suomen velkaannuttamisessa tarkasteluun ja irrottautua veloista. Islannista on syytä ottaa mallia.

Käyttäjän raimoilaskivi kuva
Raimo Ilaskivi

"Eli jatkettaisiin samaan malliin." Kannattaisikohan lukea blogi ennen vastaamista! Pointti kun on juuri päinvastainen: ei jatketa samaan malliin, syömävelkaa ottaen, vaan suunnataan velanotto nimenomaan tuotantokyvyn kasvattamiseen.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Minun pointtini oli se, että velan ottamisen sijaan meidän on irrottauduttava velvotteista, joiden synty ei nähdäkseni kestä päivänvaloa. Sopimukset niistä ovat tehty vastoin Suomen etua. Puhtaalta pöydältä on helppo lähteä.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Raimo Ilaskivi,

luin koko blogin.

Sipilän hallitusohjelma ei ole talouspoliittinen vaan ideologinen. Ei siihen velanotto sovi millään kikkailulla.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #21

Sipilän talouspolitiikan "ideologia" on yksinkertaista, viennin vauhdittaminen ja syömävelan hillitseminen.

Vienti maksaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon eikä velkaa saa olla enempää kuin mitä voimme kohtuudella hoitaa - siis korot ja kuoletukset.

Selvää pässinlihaa, eikä mitään kikkailua. Paitsi että nyt ollaan 4 vuotta myöhässä ja tauti vaatii vahvemmat lääkkeet. (joista tietenkään kukaan ei pidä)

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala Vastaus kommenttiin #31

Noinhan meitä aivopestään.

Kannattaa kuunnella talousviisaita.

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen Vastaus kommenttiin #21

Velka voi olla tilapäisratkaisu ei ikuinen joka kasvaa vuodesta toiseen. Ei voi syödä nenmmin kuin tienaa ikuisesti .

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Kuka tietää, miten velanotto kasvattaa tuotantokykyä? Tähän liittyy tuotanto- ja markkinointiriskit. Pitää olla hyvä käsitys prosesseista ja markkinoista. Teksti vetää mutkia suoriksi ja muistuttaa hyvin paljon puheenjohtaja Rinteen retoriikkaa.

Jukka Laine

Suomen velka on ollut enimmäkseen syömävelkaa. Kaikki ovat saaneet etunsa ja vielä on menoja kasvatettu tunnetusti. Islannin mallissa ei ole kommentoitavaa.

Suomessa on rakennettu liikennevaloja ja pyöräteitä, risteyksiä tehdään uudestaan ja maantietä siirretään, kun samaan aikaan Saksassa on katuvaloja sammutettu ja säästettyjä ja rahat on kohdennettu nuoriin maahanmuuttajiin ja heidän kotouttamiseen ja teollisuuden ja palveluntuotannon kilpailukykyyn verotukien ja sosiaali-ja työmarkkinauudistusten avulla.

Ei ole vaikea nähdä missä on vika ja miksi Suomi ei pärjää.

Jukka Laine

Kun katsotaan vuodesta 2008 eteenpäin elvytys on kiristänyt verotusta, sekä eläkemaksuja ja kasvattanut julkistalouden osuutta ja menoja suhteessa yksityissektoriin. Veroja kerätään ennätysmäärä, kun taas investointeja ennätys vähän. Suomi yhtiön tasekupla on paisunut ja sijoittajat äänestävät jaloillaan. Ei kovin hyvälle näytä kun muualla Euroopassa on kasvua nähtävissä. Suomen elvytys on mallia, jos se lopetetaan, niin joku jää ilman rahojaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Mielestäni tilanne ei enää ole lainkaan näin yksioikoinen. Kaikissa maailman valtioissa etsitään kannattavia investointeja ja rahaa on paljon enemmän kuin tarpeeksi saatavilla varsinkin hankkeisiin, joista on nähtävissä korkeita tai pitkäaikaisia tuottoja.

Valitettavasti kasvanut tuottavuus, suhteessa niukkeneviin resursseihin, aiheuttaa niin kovan kilpailun ja suuret riskit, että vaarana ovat virheinvestoinnit. Tämä koskee myös olemassa olevia yrityksiä, jotka vahvan kassan turvin ostavat kilpailijoitaan, useimmiten vain törmätäkseen liian nopeasti kysynnän tyrehtymiseen.

Elvytys toimii vielä kehittyvissä talouksissa, mutta käytännössä kaikki kehittyneet taloudet ovat jo ylivelkaantuneet pahoin. Tämä koskee myös Saksaa, jolle autoteollisuuden sekä pankkisektorin tulossa olevat tappiot antavat hirmuisen iskun.

Kun meillä on jo tähän mennessä takana mm. yli 300-vuotinen keskuspankkien johtama, velkatalouden epäonnistumisten sarja, pitäisikö kenties harkita järjestelmää, joka ei houkuttelisi näin vahvasti kuluttamaan tulevien sukupolvien kustannuksella?

Entisenä yrittäjänä ja monitoimialaisena yrityskonsulttina olen seurannut sydän karrella karmeita virheinvestointeja, täysin linjattomia poliittisia ratkaisuja ja hyvin lyhytnäköistä voittojen tavoittelua.

Sanoisin, että nyt ollaan kaikkien aikojen murroksessa ja aika entinen ei koskaan enää palaa. Toivottavasti.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Ongelma on juuri kuihtuva talous ja kuten sanoit, rahaa on kyllä tarjolla, mutta tuottavista bisneksistä on huutava pula. Samaan aikaan meillä on vuorenkorkuinen velkasäkki selässä. Kaksi ongelmaa samaan aikaan.

Eli... velkarahan tuuttaaminen markkinoille ei nyt vain auta. Se luo vain suojatyöpaikkoja kaikkien kustannuksella. Ainut millä voimme tasapainottaa talouden on juuri tuosta ah niin rakkaasta velkasäkistä luopuminen.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ja nyt pitää muistaa, että tähän saakka ollaan puhuttu vain kirjanpidollisesta velasta. Sen lisäksi on olemassa kattamattomat vastuut, joita poliitikot ovat luvanneet äänestäjilleen toteuttaa tulevaisuuden tuotoista. Niitä vastaavaa rahaa ei ole missään.

Bostonin yliopiston professori Laurence Kotlikoff laski nämä vastuut Yhdysvaltain osalta. Valtion velkakattohan nostettiin juuri 19,6 biljoonaan dollariin, mutta sen lisäksi kattamattomia vastuita on noin 205 biljoonaa, eli kymmenkertainen määrä.

Oletan, että Suomen tilanne on jokseenkin vastaava.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mihin nyt pitäisi valtion investoida?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Ihmisiin. Talous on ainoastaan seurausta ihmisten toiminnasta, jos se on terveellä pohjalla.

Toki täytyisi keskustella pitkän tähtäimen päämääristä, jotta yleisellä tasolla voitaisiin hyväksyä yhteiset päämäärät ja tavoitetila.

Keinoille pitäisi antaa suuri vapaus, koska on niin monia tapoja saavuttaa sekä hyödyllisiä että hyödyttömiä päämääriä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kasvu ja kilpailukyky ovat aika yksimielisesti polittiikkojen tavoite.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #15

Ne eivät ole kenenkään tavotteita vaan välineitä hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17
Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #19

Maailman köyhyys on puolittunut 20 vuodessa. Helsinkiläinen toimeentulotukiasiakas kuuluu maailman suurituloisimpaan kymmeneen prosenttiin.

Kaikkien?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33
Käyttäjän KpHyttinen kuva
Kyösti Hyttinen Vastaus kommenttiin #33

Vuosituhattavoitteet: Köyhyys puolitettu, nälkäisten määrä kasvaa

"Lisäksi huolta aiheuttaa ensimmäisen vuosituhattavoitteen toinen osa: vaikka köyhyys on puolittunut, nälkäisten määrälle ei ole käynyt samoin. Raportin mukaan 2000-luvulla nälkäisten määrä on noussut ja prosenttiosuus väestöstä pysynyt lähes samana.
http://www.ulkoministerio.fi/public/default.aspx?c...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #39

Niinpä, lasketaan köyhyyden poistuvan kun omavaraistaloudessa elänyt maanviljelijä häädetään kaupungin slummeihin jätteitä kerämään tai orjatyöhön.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #39

Jaa nälästä en tiedä. Alipainoisten lasten määrä sekä lapsikuolleisuus kyllä puolittuivat noin 20 vuodessa kertoo YK. Kai niillä on nyt kuitenkin vähemmän nälkä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

> #14: "Ihmisiin"
Määrään, laatuun, terveyteen, keski-iän pidentämiseen, ... vai miten ajattelit?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23
Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Kirjoitus muistuttaa Vasemmistoliiton viime eduskuntavaaliohjelmaa, siinäkin olennainen osa elvytystä oli mittava investointiohjelma; äänestäjät halusivat kuitenkin leikkauslinjan ja nauttivat nyt sen tuloksista.

Käyttäjän RaimoLaakso kuva
Raimo Laakso

Kuten jo usea kommentoija toikin esille elvytysrahan kohdentamisen oikein, voisi myös kysyä, onko valtiolla mahdollisuuksia kohdentaa elvytysvelkaa kohteisiin, jotka tuottavat myös sen jälkeen kun siihen kohdennettu raha on käytetty loppuun. Omasta mielestäni ei ole. Teiden ja asuntojen rakentaminen on keinotekoista työllistämistä, jolla selvitään lyhyistä suhdannekriiseistä muttei nykyisen kaltaisesta rakennekriisistä, joka ei korjaannu itsestään ajansaatossa.

Julkiselle sektorille on tehtävä leikkauksia ja rakenteita on supistettava sekä yksinkertaistettava määrätietoisesti lähimpien vuosien aikana. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa tilanteessa viidenkin vuoden periodi on ikuisuus. Mikäli elvytysvelkaa leikkauksien lisäksi pitäisi ottaa, ne pitäisi ohjata yksityisen sektorin toimintojen kehittämiseen, ei suoraan julkisiin hankkeisiin. Ehkäpä vaikka johonkin pienyritysten kasvua tukeviin hankkeisiin, koska sieltä niitä kultakimpaleita voi löytyä, millä tulevaisuuden hyvinvointivaltiota rahoitetaan. Kauan toimineet suuryritykset eivät työllisyyttä paljoa paranna eivätkä ne niinkään tarvitse valtion selkärankaa tuekseen.

Rakennemuutokset olisi pitänyt tehdä hyvinä aikoina, jolloin ei oltaisi tällaisessa umpikujassa ja inhimillinen kärsimyys työttömyyden muodossa olisi lievempää, mutta jälkiviisaudella ei maailmaa paranneta. Nyt kuntaliitoksia ja byrokratian purkua pitää tehdä taloustilanteesta huolimatta, koska jokainen odottelun vuosi vain lisää tulevaa tuskaa. Nuo hallituksen kaavailemat toimetkaan tuskin riittävät alkua pidemmälle. Mutta yksinkertaista ratkaisua ei tilanteeseen ole keksittykään, joten suomalaisten olisi sisäistettävä, että paljosta on tingittävä, ellei äkkiä ilmesty uutta Nokian huippuvuosien kaltaista brändiä avittamaan nousua.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Koulutus, tutkimus ja tavaroiden sekä informaation infra ovat esimerkiksi kyllä kohteita jotka todennäköisesti parantavat tuottavuutta.

Tietysti niissäkin voi tehdä kalliilla entistä surkeampaa jälkeä ja tuottaa loputtomasti papereita jossa todistetaan suomalaisten pitävän leivästä ja naisten olevan aina sorsittuja kaikkialla.

Käyttäjän RaimoLaakso kuva
Raimo Laakso

Tuo pitää paikkansa. Suomessa nuo asiat yleensä vaan hoidetaan aika jäykästi raskailla organisaatioilla, jolloin ennenkuin on päästy edes itse asiaan, on jo käytetty suuri osa siihen varatuista summista. Ehkäpä tuo innovatiivisten ideoiden ja tuotteiden kaupallistamiseen pyrkiminen pitäisi tehdä yhteistyössä yksityisten rahoittajien kanssa, jolloin siinä on heti mukana tuo voitontavoitteluun pyrkivä elementti näiden turhien tutkimusten sijaan. Nuo pelkästään julkisella rahoituksella toteutettavat kehittämishankkeet ovat yleensä aika tehottomia.

Käyttäjän MattiMyllyniemi kuva
Matti Myllyniemi

Metsäteollisuuden kotimaan investoinneille saadaan takuuvarmasti vauhtia palaamalla kestävään metsätalouteen, joka puolestaan takaa toimivan puuhuollon. Ratkaisu on niin yksinkertainen, että palataan vuosittain maksettavaan metsäveroon myytiinpä puuta tai ei. Metsäteollisuus ry on toistuvasti ilmaissut huolensa puuhuollon toimivuuden olevan epävarmaa eikä MTK:n vakuuttelut riitä. Investointipäätösten sijasta vanheneva paperikonekanta tullaan alasajamaan, vaikka muovin korvaaminen pakkausteollisuudessa tulee vääjäämättä korvattavaksi luonnonkuitutuotteilla ja puukuidulla ja -kartongilla pitäisi olla varma tulevaisuus.

Myyntiveroon siirtyminen 1993 ja siihen liittynyt 13 vuoden siirtymäkausi oli kuin siirretty katasrofin siemen metsätaloustuotteidemme viennille. Mera-kausien puutasetta tuhlaamalla ja tulevia metsäveroja välttelemällä metsänomistajat möivät vielä puuta 1993-2007, joten metsäteollisuus pyöri vielä siirtymäkauden, kun Venäjän tuontipuu otettiin vielä siirtymäkauden avuksi. Sitten tapahtui romahdus metsätuotteiden viennissä. Kolmannes yksityismetsänomistajista ei Luke'n mukaan ole hakannut metsiään kolmeenkymmeneen vuoteen. Pinta-alaveron aikana metsäveron maksaminen arvioidun tuoton perusteella motivoi hoitamaan metsiä ja myymään puuta.

Nykyiset hallituspuolueet ovat sopineet jo erikseen vaaliohjelmissaan ja ilmeisesti myös hallitusohjelmassaan, ettei tällä hallituskaudella puututa metsänomistajien saavutettuihin etuihin. Kvarttaalitalous ei kuitenkaan sovi metsätaloutemme kestävyyden ylläpitoon. Järeän laatupuun tuotannossa on kuitenkin metsänhoidon kannattavuus, koska sahatukkien hintataso on yli puolet kuitupuun hinnasta. Sahojen raaka-ainepulaan ollaan jo tulossa ja biotalouden tulevaisuuteen vannominen on pelkkää silmänlumetta niin kauan kunnes metsäteollisuuden usko puuhuoltoon on metsäpoliittisin toimin palautettu.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Nyt taitaa olla vain niin, että tukkivaltaiset metsät on hakattu siirtymä-, kartelli- ja eurohuuma-ajan suurhakkuissa. Uudet ovat vasta kasvamassa ja suurta tukkisatoa päässee korjaamaan 2070-luvulla. Näin päättelen, kun metsiä katselen siellä ja täällä.

Käyttäjän HannuRissanen kuva
Hannu Rissanen

Raimo olet nähnyt taloutemme kehittymisen ja jatkuvat devalvaatiot. Minusta jatkuva säännöllinen devalvaation tarve on merkki rakenteellisesta vinoumasta tai väärästä politiikasta. Tosin eihän ne sulje toisiaan pois. Miksi sitä maa- ja metsätaloutta piti aina vaan auttaa. Eikö sitä puuta saatu ostettua raaka-aineeksi muilla tavoin edullisemmin? Oliko puu tuolloin mahdollisesti maanomistajien kartellissa?

Minua kovasti kiinnostaa kuinka paljon devalvoitiin ja aika, sillä juuri tuon devalvaation verran köyhdymme verrattuna muihin. Olisi hieno nähdä graafi Helsingin asuntojen keskihinnoista dollareina ajanfunktiona. Kuinka kalliisiin asuntoihin meillä on ollut vara ja mihinkä on vara nyt? Monesti visuaalinen esitys edesauttaa hahmottamaan asian paremmin,

Nyt pitää panostaa uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Myös vientimarkkinointiin pitäisi saada rahaa lisää. Elvytys tulee nyt kohdentaa tarkalleen mahdollisesti ilman tukia pärjääviin tekniikoihin ja toimijoihin. Samalla pitää leikata pikku hiljaa kaikesta tukea vaativasta toiminnasta. Myös kaikki viennin pysäyttävä tai hidastava byrokratia on poistettava. Jopa Kiinaan meneviä elintarvikkeita seisoo viranomaospäätöksiä odottamassa viikolla saamineni tietojen mukaan.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo suomen historia ja rooseveltin usa nousu johtavaksi suurvallaksi käyvät hyvästä esimerkistä kuinka valtion investoinnit / velka nostaa talouden. eli keynes / monetaristit on kokeellisesti keynesin voitto.

nyt vaan pitää huomioida hallitus. se tekis 5000 lehmän navettoja ja palauttas liikenteen hevoskantaan. eli valtion tuhlaus, jos valtio on lähinnä uskomuksilla toimivia hörhöjä ei paljon auta.

ostovoimaa voi muutenkin kasvattaa kun valtion investoinneilla. investointimalli, rahan kierto:
pankki - valtio - yritys - duunari - kauppa - yritys - duunari

kansalaispalkka, esim 3000 e kk:
pankki - valtio - kuluttaja - kauppa - yritys - duunari

koska jokainen varmaan myöntää ettei yksikään eu maa tule velkojaan maksamaan (ei ainakaan tähän asti ole maksanut, sakut on paristi koko euroopan polttanut pääsätkseen veloistaan, muut vaan jättänyt maksamatta) lienee selvää ettei suomenkaan valtio niitä maksa. eli on aivan sama jakaako rahaa (ns. helikopterirahoitus) vai investoiko. jos investoi, saa rahat aikaa myöten korkoinaan takaisin, jos vaan jakaa, raha ohjautuu siten kun markkinat (kuluttajat) sen ohjee elikkä milton friedmanin mukaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

eli en o varma kumpi ois fiksumpaa. reilu helikopterirahoitus vois luoda enemmän uusia innovaatioita kun sipilän aivoilla ohjattu suunnitelmatalous.

Jukka Nieminen

Hmph... se missä hallitus miettii, näemmä toiset toimivat kunta- ja kaupunkitasolla. Olen käsittänyt uutisista että sekä Helsinki että Tampere aloittavat elvytyspolitiikan. Hesasta en osaa sanoa kun en sen pormestari saati asukki ole koskaan ollut, mutta Tampereesta tiedän että se käy homekoulujen kimppuun, meinaa tehdä raitsikan, rantatunnelin ja jonkun maauimalankin. Mikä tarkoittaa että pian on veronmaksajia kun työttömyyden pitäisi kaiken järjen mukaan alkaa taittumaan.

Se vissiin rahoitetaan sadan millin velalla joka maksetaan joskus tai jouluna takas mutta tietty investointi se on kyllä tulevaa aatellen. Syntyvyys tampereella kun on edelleen melkoinen kun se vetää nuoria perheitä puoleensa.

Vertailukohdaksi voi tietenkin ottaa ne kunnat ja kaupungit jotka ovat lähteneet säästötalkoiden tielle. Veikkaanpa että niiden kohtalo on olla puolta huonommassa jamassa kuin nyt jo parin vuoden päästä kun taas Helsinki ja Tampere vetävät nousukiidossa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ilaskivi:
"Mutta [1920-luvulla] saadut pääomat käytettiin huolella valittuihin kohteisiin."
---
Mihin 'huolella valittuihin kohteisiin' ne nyt saatavat pääomat (tai lisävelka) investoitaisiin kannattavasti joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä? Lainaahan on helposti saatavissa matalalla korolla.

Jouni Valkonen

Stiglitz nimenomaan toi esille että Suomen pitäisi investoida infrastruktuuriin, teollisuuteen ja koulutukseen, jotta saadaan talouden perusta korjattua. Ei hän syömävelan ottamiseen ole kehottanut, tietenkään.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Ilaskivi on ehdottomasti oikeassa!

Tukihässäköitä pitää purkaa ja käyttää säästetyt varat plus edullisesti saatava velkaraha infra-investointeihin, korjausvelkaan yms.

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Elvytys on paikallaan jos tarkoitetaan investointeihin otettua velkaa mutta ei kulutukseen otetulla velalla Suomessa ole mitään talouden piristys vaikutusta koska kaupoissa ei enää ole paljonkaan kotimaista tavaraa ruoka on kotimaista ja rakennustarvikkeet , mutta ei juuri ollenkaan kulutustavaraa joten ostovoiman lisäyksestä rahasta suurin osa työllistää enemmin ulkomailla kuin kotimaassa. Muistaakseni elvytys teoria oli alunperin niin että hyvinä aikoina säästetään ja huonona aikana kulutetaan ne säästöt ei velka elvytystä . Mitään velka ongelmaa ei olisi jos julkinen sektori saisi ottaa velkaa ainoastaan investointeihin jotka maksavat itsensä takaisin tietyssä ajassa . Vienti on ainoa millä talous nousee.

Käyttäjän IlkkaTArvola kuva
Ilkka T Arvola

Ilaskivi puhuu oikeata asiaa. Yksi siitä kuitenkin puuttuu ja, voisi sanoa, "sen mukana kaikki". 1920- ja -30-luvuilla ei ollut työmarkkinajärjestöjen ja valtion yhteiskuntasopimuksia.

Nykyajan ongelmaksi on tullut tämä kokonaisratkaisujen kulutusautomaatti. Sen johdosta, Ilaskiven sanoin, "Uusilla lainoilla on rahoitettu tulonsiirtoja, ylläpidetty "hyvinvointivaltiota", jonka tasoiseen omat resurssimme eivät ole riittäneet. Näin ei sitä todellista elvytystä ole tapahtunut; ei ole investoitu uuteen eikä myöskään infrastruktuuriin, mikä olisi parantanut elinkeinoelämän mahdollisuuksia omiin investointeihinsa".

Sipilän hallitus valitsi kyllä oikean lähtökohdan ja aloitti rakenteiden uudistamisella. Vasta sen jälkeen on odotettavissa, että koti- ja ulkomainen elinkeinoelämä alkaa ehkä taas investoida Suomeen. Infrastruktuuri-investoinnit eivät yksin riitä.

Käyttäjän raimoilaskivi kuva
Raimo Ilaskivi

Muutamaan viimeisimpään kommenttiin ja hieman muihinkin: Valtion ei tulisi olla ensisijainen investoija - muutamaa infrastruktuurihanketta lukuunottamatta - vaan haaste on nyt elinkeinoelämälle: Sen on kyettävä löytämään uuden tuotannon tekijät aivan kuin aikanaan viisaat patruunat osasivat luoda kilpailukykyiset puunjalostus- ja vastaavat teollisuudenalat. Tässä on haaste nykyiselle johtajapolvelle, jota kyllä kannustetaan mittavin palkitsemisjärjestelyin. Mutta antavatko ne kaikki myös todellista tulosta maan vaurastuttamiseksi?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Samalla fakta on se että valtiot kilpailevat hyvistä yrityksistä ja viisaista patruunoista. Siinä on myös haaste poliitikoille, että kuinka tässä maailmassa maahan houkutellaan muitakin kuin lukutaidottomia henkilöitä ja miten alle puolen väestön kokoinen työväestö pystyy olemaan riittävän tuottava hoitaakseen koko populan huollon.

Eikä tämä tarkoita pelkkiä alhaisia veroja. Kokonaisuus ratkaisee.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

"Mutta [1920-luvulla] saadut pääomat käytettiin huolella valittuihin kohteisiin."
Nykyinen velanotto riittäisi kummasti elvytykseen jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin silloin.
Velkaa ei olisi mielenkään tullut pelkästään syömävelkaan ja kansalaiset saivat selvitä omin voimin.
Ystävälliset politikot ovat opettaneet kansalaiset yhteiskunnan loputtomaan huolenpitoon ja oikeudenmukaisuuteen.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Hyvä kirjoitus! Ainoa asia, mitä vierastan, on syömävelasta puhuminen. Velkaa on käytetty sairauden hoitoon, eli vientiyritystemme saamattomuudesta johtuvan työttömyyden kustannusten peittämiseen. Tämä on kaikkea muuta kuin velkaelvytystä, koska se ei riitä mitenkään itse taudin parantamiseen. Valtava työttömien armeijamme pitäisi työllistää sellaisiin töihin, jotka edes jotenkin edistäisivät tulevaisuuden toimeentuloamme.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Mainitset ja vetoat esimerkin omaisesti 1920 lukuun .

Alla hieman konkretiaa eli havaintoja liikenteen kehittämisestä 1920 luvulla ja nyt 2000 luvun alussa .

Silloin 1920 luvulla todettiin että Saimaan kanava noin 13 000 laiva läpimenon kanssa on liian pien ja sitä on suurennettava. Ja silloin todella vuonna 1927 aloitettiin Saimaan kanavan ns toinen peruskorjaus . Kolmas tehtiin valmiiksi vuonna 1968 eli lähes 50 vuotta sitten.

Nyt kanavan käytössä olemme taantuneet samaan tasoon mitä 20 luvulla – tonnimääräisesti noin miljoonaan tonniin /vuosi , koska emme ole pitäneet huolta siitä että kalustomme ja inframme olisi ajanmukaisesti kehitetty samaan tahtiin mitä muuta liikenne infraa ja kalustoa. Ja kuljetamme maassa noin 26 miljardia tonnikm kaikille kalliilla ja ei kestävän kehityksen mukaisesti maantiekuljetustavalla.

mainitset kirjoituksessasi edelleen että maassamme

”ei ole investoitu uuteen eikä myöskään infrastruktuuriin, mikä olisi parantanut elinkeinoelämän mahdollisuuksia omiin investointeihinsa.”

Totta , Suomessa panostetaan aika paljon(budjetti vuosittain noin 2 miljardia +budjetin ulkopuolista rahoitusta ) liikenneinfraan ylläpitoon sen kehittämiseen a hallintoon, muttei todellakaan niin että olisimme saaneet väylästömme tai logistiikkamme kilpailukykyiseksi , siinä emme ole onnistuneet , vaan päinvastoin trendi kilpailukyvyssämme on todella huolestuttava .

Eli jossain on virheellistä toimintaa kun :
Maamme logistiset kustannukset ovat kaksinkertaiset verrattuna kilpailijamaihin (mm. eduskunnan tulevaisuusvaliokunta raportti 6/2013 sivu 19 )

Yksi selkeä ongelma on siinä että eduskunta on oikeuskanslerin mukaan ( joutunut tekemään poliittiset päätöksensä(mm Liikennepoliittinen selonteko v 2011) puutteellisten tietojen perusteella.

Ja kuitenkin yli 4000 henkilöä valtion hallinnassa tavalla tai toisella pohtii suunnittelee ottaa huomioon ja vaikuttaa liikennepolitiikkaamme –jota johdetaan virheelliseen suuntaan virallisen raamiohjeen ollessa puutteellisesti siten virheellisesti valmisteltu.

Seurataanpa asiassa LVM omaa tiedottamista:
Liikenneministeriön netti-ilmoitus antaa siitä ensimmäisen kuvan http://www.lvm.fi/tiedote/4133095/paatokset-liiken... : jossa se toteaa vuonna 2012 selkeästi että

” On käynyt ilmi, että päätökset liikennepoliittisen selonteon hankkeista tehtiin puutteellisten tietojen pohjalta.”
Huomatkaa että LVM käyttää sanontaa ”päätökset….. hankkeista.” ei , että päätökset osasta hankkeita olisivat puuttelisten tietojen perusteella valmistellut .

Vaan koko liikennepoliittisessa selonteossa mainittu suunnitelma millä Suomen logistiikan kustannukset vietiin taivaisiin ja World Bankin LPI ssä (Logistic performance Index= käytännössä Logistiikan ranking sama kuin pankkien vastaava aaaa luokitus) j vv 2012 -2014 oma rankingimme laski 21 sijaa alaspäin ollen nyt Uuden Seelannin ja Malesian välissä kun aiemmin olimme top viidessä.

Nyt linjaa on alettu yrittää kaikessa hiljaisuudessa muuttaa mm 16.4.2015
samoilla LVM nettisivuilla ministerin edellytti :

http://www.lvm.fi/tiedote/4437479/risikko-liikenne...

jossa todetaan että ministeriön tulee ottaa huomioon….

”Myös kansainvälinen ulottuvuus tulee olla tarpeen mukaan arvioinnissa mukana, toteaa Risikko ”

Mitä tämä kansainvälinen ulottuvuus sitten on.
Se on yksinkertaisesti sitä EU sopimukset liikenteen infran rakentamisesta ja kehittämisestä tulisi alkaa ottaa huomioon infran ylläpidossa käyttökustannuksia laskettaessa ja uusia väyliä suunniteltaessa kun myös tavaroiden siirtelyssä saadaan älyliikenne mukaan .

EU liikennestrategia sovittiin noin kymmenvuotta kestäneiden suunnittelujen ja vääntöjen jälkeen vuonna 2011

http://ec.europa.eu/transport/themes/strategies/20...

Kyseinen EU strategia edellyttää maantieliikenteen siirtoa raide ja vesiliikenteeseen , ja se oli voimassa ennen kuin Suomi sai edellä mainitun puutteellisen/virheellisen liikennepoliittisen selonteon hyväksyttyä eduskunnassa.

Eli tilanne nyt viisi vuotta EU strategian voimassa olon jälkeen ministeriö huomaa yht äkkiä että sitä ei ole lainkaan sovellettu käytäntöön.

Kuvaavaa tälle erittäin sekavalta näyttävälle toiminnalle on, että liikennebudjetti on jaettu käytännössä kahteen osaan raide ja maantieliikenne osaan jotka jakavat potin ,niin tutkimuksen, kehittämisen kuin infran rakentamisen osalta. Ja käytännössä muuta kehittämistä ei oteta huomioon- ei tarvitse koska liikennepoliittisessa selonteossa edellytetään maantie ja raideliikenteen kehittämistä -ainoastaan .

Valittua linjaa voidaan median ja lobbareiden täydellä tuella mielin määrin manipuloida niin parlamentaarisissa komiteoissa kuin konsulteilta tilatuissa raporteissa..

Ja niin myös tehdään.

Vedoten koko ajan liikennepoliittisen selonteon vaatimuksiin .

Eli Tehdään ratkaisuja joilla lisäpanostukset ovat tähtitieteellisiä ja vievät suuntaan, jossa mm VTT:kään mukaan emme kykene edes enää vuoden 2020 jälkeen maantieliikenteen osuudella pysymään sovituissa päästö rajoissa.(kuorma auto liikenne on kasvanut ja kasvaa yhä noin 4% joka vuosi sitten 1980 luvun ) ,kun sen kasvu olisi pitänyt jo pysäyttää ja jopa saada 50% siirretyksi raide ja vesiliikenteen piiriin.

Tätä liikenteen siirto suunnittelua maanteiltä raiteille ja vesille ei ole vielä edes ministeriössä aloitettu saati sitten toteutettu vaan viimeinen esimerkki vanhan EU liikennestrategian ja kestävän kehityksen vastaisen linjan jatkumosta oli 158 miljoonan määräraha Äänekosken maanteille , ilman vuonna 2010 tehtyä päätöstä tehdä liikenteen vaikutus arviot uusiksi mikäli Keitele Päijänne alueelle tulee metsäteollisuuden rakennemuutoksen takia uusia tuotantolaitoksia vuoden 2015 jälkeen ( LVM raportti 3/2010)

Puhumattakaan siitä että, vuoden 2007 LVM

http://www.lvm.fi/fileserver/Liikenne2030.pdf

sivun 31 mainintaa olisi millään tavoin aloitettu toteuttamaan ”Rautatie- ja vesiliikenteen kilpailukykyä kehitetään niiden kuljetusosuuden lisäämiseksi.”

Vaan valtio oli muitten lobbareiden kanssa tilaamassa mm Pellervon tutkimuslaitokselta (julkaistiin 5.2.2015) raportin jossa on jätetty Ruotsi Suomi infravertailusta Ruotsin uusi vesiliikenne strategia ja sen noin 500 miljoonan euron infra rakennus kokonaan huomioimatta.
Tällä oli ainakin se merkitys että maantie ja raideliikenne parlamentaarisen komitean raportti joulukuulta 2014 sai arvoisensa tuen.

Eli samoin parlamentaarisessa komiteassa oli jätetty vesiliikenteen noin 2,5 miljardin euron korjausvelat (mikäli tahdotaan saada maamme logistiset kustannukset alas ja samaan tasoon Ruotsin vastaavan suunnitelman kanssa) oli jätetty kokonaan käsittelemättä.
Ja ilman että saamme Suomi on saari liikenne strategian muutetuksi Ruotsin mallin mukaiseksi –Nearest port is besgt port – en näy että kykenemme saavuttamaan Ruotsin nyt UPM mukaan (hesari kevättalvi 2015) yli 60 euron logistiikan kustannus gappiä tonnia kohden vientituotteilla.

Mikäli sama gappi on viennissä ja tuonnissa kaikilla tuotteilla niin se tarkoittaa maassamme noin (100 miljonaa tonnia vienti /tuonti / transit) 6 miljardia /vuosi ylimääräistä kustannusta tavaroitten varastoinnissa ja liikuttelemisissa paikasta toiseen ….

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset