Raimo Ilaskivi

Maa tarvitsee presidentin - jatkossakin!

Ensin tunnustus. Maanantaina vietettiin veteraanipäivää, josta muodostui valtakunnallinen merkkitapahtuma sekä historian vuoksi että erityisesti sen johdosta, miten Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö päivän otti huomioon. Ylipäällikön ominaisuudessa hän antoi päiväkäskyn juhlallisuuksien kunniaksi ja veteraanien työtä niin sodan kuin rauhan aikana korostaen. Harvoin on voitu lukea ja kuulla sen kaltaista  näkemystä, jonka presidentti päiväkäskyssään  julki toi.

Eikä tässä kaikki. Presidentti oli päivän kunniaksi tehnyt myös merkittävän ja konkreettisen päätöksen: Lähes kaksi tuhatta  veteraania sai vastaanottaa Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitalin tunnustuksena siitä  panoksesta, jonka he sodan raskaina vuosina olivat antaneet. Osa saajista oli rintamamiehiä, tulen alla Suomen vapautta puolustaneita. Osa oli rintamalinjojen takana sotatoimialueella eri tehtävissä toimineita miehiä ja naisia, lottia,  pikkulottia sekä asepukua kantaneita,  rintaman takaisiin tehtäviin osallistuneita.

Luin saajien luetteloa rivi riviltä. Huomioni kiintyi siihen, kuinka saajat tulivat eri puolilta maata, eri maakunnista kuten Suomen Marsalkan päiväkäskyssä aikanaan kerrottiin;  edustivat eri yhteiskuntaluokkia yhteisenä nimittäjänä yksi ainoa sana: isänmaa.

Kirjoitin tälle palstalle kirjoituksen, jonka kuitenkin jätin julkaisematta. Se loppui nimittäin ehdotukseen, jonka esittämistä pohdin pitkään; kuuluuko se minulle vai olisiko sen esiin tuominen jonkun korkean valtakunnallisen instanssin tehtävä. Ja pohdinnan tuloksena luonnoksen sitten poistin.

Nyt on  uusi eduskunta  aloittanut työnsä.  Eduskuntatalo on remontin kohteena, kokoontumispaikka ahdas ja vaatimaton. Avajaisia vietettiikin  Finlandiatalossa. Presidentin puhe oli tietenkin traditionaalinen kohokohta, mutta tällä kerralla se suorastaan sävähdytti. Siitä huokuin voimakas vastuuntunne, halu koota kansakunnan rivit ja synnyttää tähän aikaan soveltuva uusi talouspoliittinen talvisodan ihme. Ulkopoliiittisessa osassa hän korosti  pyrkimystä rauhanomaisiin ratkaisuihin. Hän allviivasi kansainvälisen yhteistyön merkitystä sekä idän ja lännen välille syntyneen jännityksen lieventämistä. Hänellä itselläänhän on ollut tässä suhteessa merkittävä rooli vuoropuhelun ylläpitäjänä mm. Venäjän presidentti Putinin kanssa.

Mutta erittäin vahvasti puhe painottui juuri meidän omiin talousongelmiimme. Niitten ratkaisu vaatii nopeita ja riittävän vaikuttavia,  laaja-alaisia  toimenpiteitä. Ne puolestaan edellyttävät muutosmyötärintaa, jossa kaikkien on oltava mukana. Se meillä kokemuksesta tiedetään, että tällaisen aikaansaaminen - kun mukaan tarvitaan laaja poliittinen rintama sekä työmarkkinajärjestöt - ei ole helppoa. Tarvitaan siis tukimiestä, jollaiseksi Tasavallan Presidentti ilmoittautui Tuntemattoman sotilaan Antti Rokan sanoin: Täs siul on sellane.

Juuri näin kokonaisvaltaista vastuuta kantava tasavallan päämies tekeekin. Hän ei lähettele myllykirjeitä. Hän ei jaa poliittisia päättäjiä vuohiin ja lampaisiin. Hän ei vetäydy taka-alalle, kun kyseessä ovat vaikeat päätökset. Hän analysoi tilanteen  ja haluaa olla käytettävissä  - yhteistyössä tulevan pääministerin, hallituksen, eduskunnan ja työmarkkinajärjestöjen kanssa kun isänmaa apua ja  kansakunta kokoamista tarvitsee. Ja juuri tähän tukimiestarjoukseen kristallisoituukin sitten Sauli Niinistön ajatusmaailma. Hän ei pakene vastuuta. Häntä kannustaa työssään tietoisuus siitä, että maan taloutta ei saada nousuun eikä työttömille töitä ellei yhteisvastuuta tunneta. Se on juuri sitä tämän päivän isänmaallisuutta, jota maanantain veteraanipäivänäkin etsittiin.

Se veteraanipäivän julkaisematta jäänyt kirjoitus päättyi ehdotukseen:  kuusivuotiskauden presidentiksi kerrotun Sauli Niinistön tulisi olla käytettävissä vielä kerran, koska hän on vahvan  vaikuttajan roolinsa luonut. Nyt siis  kirjoitan sotavuodet eläneenä  seniorikansalaisena, jälleenrakentajana, sotakorvausten maksajana ja myös entisenä poliitikkona julki saman, tuolloin pois ottamani  ajatuksen:

Maa tarvitsee lähivuosinakin presidentin; tarvitsee sellaisen,  joka aina tarvittaessa on valmis panemaan itsensä likoon, jotta Suomi selviäisi niistä ongelmista, joitten keskellä se nytkin on ja jotka varmuudella jatkuvat vielä silloin, kun presidentin nykyinen toimikausi päättyy.  Päättäjien tehtävänä on löytää oikeat tavat tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Niinistöllä valtionpäämiehenä on tällä hetkellä aivan suvereeni asema, vaikka Eero Heinäluomakin on silloin tällöin mainittu presidenttikandidaattina. Heinäluoman puolue otti kuitenkin eduskuntavaalissa niin pahasti pataan, ettei väistymään joutuneelle puhemiehelle tänä keväänä järjesty minkäänväristä virka-autoa eikä sen tuomaa auktoriteettia.

Kolme vuotta on tietysti pitkä aika, mutta juuri nyt ei Niinistöä presidenttinä kykene haastamaan kukaan. Lieneekö halujakaan? Suomalaiselle valtiomiehelle 70 (Niinistö vaalivuonna 2018) on oikein käypäinen ikä. Kakkoskausi odottaa!

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Eipä taida kukaan todellakaan kyetä haastamaan Niinistöä vuonna 2018. Niinistö on kieltämättä toiminnut varsin hyvin varsinkin Venäjän kanssa. Puolueet saavat kyllä tehdä töitä hiki hatussa, jos mielivät löytää korvaaja Niinistölle. Tosin monikohan olisi uskonnut vuonna 2010 jos heille olisi kerrottu, että vuonna 2012 vastakkain on Niinistö ja homoseksuaali Vihreä?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Niinistö on kasvanut presitendiksi, hyvä näin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset