Raimo Ilaskivi

Poliittiseen johtajuuteen kolmiyhteyttä!

Eräästä johtajuuden prinsiippejä aikoinaan  käsitelleestä seminaarista  jäi mieleeni tunnetun amerikkalaisen esitelmöitsijän toteamus, joka on tullut esiin monissa muissakin yheyksissä. On sitten kyseessä firman hallitus, johtokuntai tai johtoryhmä tahi julkisen elimen päättävä elin - valtuusto, hallitus tms. - sen menestys ja uskottavuus edellyttää kolmen seikan huomioon ottamista. Kokoonpanoon tulisi sisältyä nuoren polven edustamaa intoa, keski-iän koulutusta sekä varttuneitten antamaa kokemusta.

Näistä kolmesta elementistä muodostuu se kokonaisuus, jolla on parhaat edellytykset johtaa yhteisöä hyviin tuloksiin. Asiakkaitten tulee voida tuntea tuottaja omakseen, nähdä sen pystyvän tyydyttämään erilaisten asiakkaitten tarpeet, olkoon kyseessä sitten näitten ikäjakauma, koulutustaso taikka sukupuoli. Näitten saumaton yhteispeli tuloksen tekee; johto tuntee asiakkaat omikseen ja asiakkaat näkevät tavaran tai palvelujen tuottajissa heijastumaa itsestään. Koetaan eräänlaista me-henkeä. Ja pieni jatkokertomuskin tähän: Jokunen viikko seminaarin jälkeen  - olin silloin Suomen Teollisuuspankin toimitusjohtaja - luokseni saapui japanilainen pankkidelegaatio, joka halusi olla mukana suunnitteilla olevan obligaatioemission johtoryhmässä. Nuori mies, kaksi keski-ikästä ja kaksi vanhempaa istuivat kanssani ensiksimainittujen esittäen sujuvalla englanninkielellä asiansa. Pitkän keskustelun jälkeen he kääntyivät senioreitten puoleen, puhe oli japania, selittivät ilmeisesti näkemyksensa ja kun vanhemmat, kokeneet nyökkäsivät päättään, asia oli heidän osaltaan päätetty. Kolmiyhteys pelasi.

Sitten politiikkaan - taustalla mm. viimeisimmän mielipidemittauksen tulos ja muutokset. Kokoomuslainen kun olen, katselen tilannetta ennen muuta oman puolueeni kannalta. Sen puheenjohtaja kun on nykykäytännön mukaan koko "yrityksen", maan hallituksen "pääjohtaja", pääministeri. Soveltuisivatko kosketellut johtajuusopit myös poliittiseen johtajuuteen ja nimenomaan siihen, miten pääministerin oma intressiryhmä hallituskoeliitiossa menestyy? Valitsijat ja veronmaksajat  kun ovat puoluejohdon ja maan hallituksen asiakkaita.

Kun puoluekokous päätti puheenjohtajasta, nuorekas polvi oli ratkaisijan asemassa. Sen keskeisenä näkökulmana oli tähdätä vaalivoittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ajateltiin, että nuorekas - kokouksessa edustettujen delegaattien enemmistöä edustava puheejohtaja - olisi paras vaaliveturi. Se tosiseikka, että voittajasta tulisi myös pääministeri, jäi toiselle sijalle kokemusta ja varttuneisuutta edustaneitten kanssaehdokkaitten suhteen. Myös jatkossa nuorekkuus ja vauhdikkuus ovat saaneet lisäpanosta ministerivalintojen ja puoluesihteerin osalta.

Ei näissä valinnossa sinänsä ja irrallisina pääosiltaan kritisoitavaa ole. Tosin ehkä puutteellinen alan tuntemus ja kokemus eräiltä osin ovatkin olleet median arvostelevan huomion kohteena. Mutta yksilövalinnat ovat vaikuttaneet kokonaisuuteen. Vallankäytön ja johtajuuden  kolmiyhteys ei ole parhaalla mahdollisella tavalla toteutunut. Viimeisin mielipidemittaus kertookin Kokoomuksen kannatuksen toivottavasti tilapäisestä ja keskivirheen taa jäävästä laskusta.

Mielenkiintoisinta on tausta. Puolue on menettänyt nimenomaan varttuneen väestön kannatusta, joka näyttää siirtyneen ensisijaisesti Keskustan hyväksi. Tällaiselle puoluekonkarille tämä ei ole tullut yllätyksenä. Esimerkiksi raippaveron kohteeksi joutuneista työntekijä- ja eläkeläisryhmistä, Kokoomuksen perinteisistä kannattajista, on jatkuvasti kuulunut kritiikkiä heidän etujensa valvonnan unohtamisesta. Valtakunnallisesti puolestaan varttunut  väestö, jonka osuus jatkuvasti kasvaa, on saattanut tuntea lievää epäluottamusta siihen, kykeneekö nykyjohto riittävän suurella tarmolla ja kokemuksella johtamaan maan ulos talous- ja työttömyyskurimuksesta sekä pitämään huolta maan ulkoisesta turvallisuudesta, jolla onneksi on takuumiehenä varttunut ja kokenut tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Hallituksen ikä- ja kokemusjakauma ei nykyisellään eikä varsinkaan Kokoomuksen osalta vastaa johtajuusopin suosittamaa kolmiyhteyttä, nuorten, keski-ikäisten ja varttuneitten antamaa erilaista, toisiaan täydentävää ja myös valitsijakunnan koostumusta vastaavaa panosta. Tämän ongelman ratkaisu ei ole helppoa  niitten kuukausien aikana, jotka vaaleihin ovat käytettävissä. Katseet kääntyvät täten erityisesti pääministeri/puheenjohtajaan. Hän on ulkomailla, kielitaitoisena ja esiintymiskykyisenä, antanut loistavan kuvan suomalaisesta johtajuudesta. Mutta valitsijat ovat Suomessa, heidän näkemystensä huomioonottaminen johtajuuden osalta on siksi tärkeää. Siinä on pääministerillä pohdittavaa, ja puolueen puheenjohtajana hän kaipaa tässä kokoomuslaisten vahvan tuen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Käsittääkseni kokoomuksella tulee olemaan ehdokkaita jokaisessa vaalipiirissä kaikista ikäryhmistä.

On totta, että ministerivalintoja voi arvioida myös aikaisemman työkokemuksen ym. perusteella itsekkin monenkymmenen vuoden työuran tehneenä.

Mutta ikä ei estä aikaaansaamasta asioita ja minuun teki vaikutuksen nuoren ympäristöministeri Sanna Grahn-Laasosen esiintyminen eduskunnan kyselytunnilla, kun
nk. "päästöasetuksen" (muunsin nimeä), aikaansaanut kepu kävi uuden ministerin kimppuun niinkuin heillä olisivat puhtoiset kädet asiassa sanan varsinaisessa merkityksessä.

P.s. tuosta johtajuudesta sanoisin vielä, että minkä vaadit muilta, vaadi se myös itseltäsi, oli minun keino selviytyä joskus hankalista tilanteista olemalla sekatyömies
johtamassani yksikössä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Samansuuntaisia aatoksia on ollut itsellänikin.

Samalla kun kokoomus nuorekkaine johtajineen pystyy vetoamaan Twitter ja Angry Birds -sukupolveen, on huomioitava, että osa siitä sukupolvesta ei vielä saa edes äänestää ja muutoinkin yhteiskunta on ikääntymässä. Vaalimenestyksen saaminen edellyttää tulevaisuudessa entistä enemmän nimenomaan vanhimman sukupolven hyväksyntää. Nykyisellä imagoprofiilillaan kokoomus on työntämässä suurta osaa siitä nukkuviin tai keskustaan. Toki myös RKP on viimeisimmän gallupin mukaan saanut takaisin perinteisiä äänestäjiään jonkin verran.

En tässä niinkään tarkoita varsinaista ikään perustuvaa edunvalvontaa, sillä tokihan aktiiviväestö ja nuoret ovat se voimavara, joka yhteiskuntaa ylläpitää ja tulee kehittämään ja se on myös vanhempien sukupolvien etu. Ennemminkin kyse on viestinnän tavasta.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

"Eräästä johtajuuden prinsiippejä aikoinaan käsitelleestä seminaarista jäi mieleeni tunnetun amerikkalaisen esitelmöitsijän toteamus, joka on tullut esiin monissa muissakin yheyksissä. On sitten kyseessä firman hallitus, johtokuntai tai johtoryhmä tahi julkisen elimen päättävä elin - valtuusto, hallitus tms. - sen menestys ja uskottavuus edellyttää kolmen seikan huomioon ottamista. Kokoonpanoon tulisi sisältyä nuoren polven edustamaa intoa, keski-iän koulutusta sekä varttuneitten antamaa kokemusta."

Tästä tuli mieleeni yksi Goethen mietelauseista:

"Kaikki lait ovat vanhojen ja miesten säätämiä. Nuoriso ja naiset haluavat poikkeusta, vanhat sääntöä."

Nykypäivän valossa tarkasteltuna naisten rinnastaminen nuorisoon on seksististä, kyseisessä mietelauseessa, mutta aikanaan varmaan ollut ymmärrettävämpää.

Mielestäni yksi olennainen tapa tulkita tämä on nimenomaan kokemuksen kautta. Kun varttuu tiettyjen sääntöjen puitteissa, löytää ajatuksia, joissa toivoo sääntöihin poikkeusta. Näkee säännön huonot puolet. Mutta ei tule analysoineeksi sitä, miltä maailma näyttäisi, jos koko sääntöä ei olisi olemassakaan.

Varttuneemmilla puolestaan on kokemusta ja siten he osaavat paremmin toivoa oikeanlaista sääntöä, pikemminkin kuin poikkeuksia olemassa oleviin sääntöihin.

Mutta muitakin tulkintoja löytyy, kuten esimerkiksi se että yhteiskunnallinen status tapaa jakautua iän suhteen ja karttua, sekä luontaisesti monissa kulttuureissa varttuneita ihmisiä kunnioitetaan enemmän kuin nuorempia.

Toinen tapa nähdä asia on siis että nuoret haluavat pois vallan ikeestä, kun valta identifioituu statukseen ja iäkkäämpiin.

Kolmas tapa on innokkuuden kautta, Goethe rinnastaa innokkuuden pyrkimykseen, ja pyrkimyksen idealismiin, sekä realismin sitkeyteen mm. mietelauseessa: "Idealisteille on kaikki kaikessa innokas pyrkimys, realisteille taas sitkeys." Tällä tavalla tulkittuna kyse on melkein samasta kuin ensimmäisessäkin tulkinnassa, mutta painopiste on innokkuuden tuomissa pyrkimyksissä muutta asioita vastapainona varttuneempien pyrkimykselle säilyttää asioita vähemmän innokkaina.

Minusta idealismissa tosiaan on tärkeätä pyrkimys, tavoitteiden asettaminen, realismissa ja pragmaattisuudessa pikemminkin nykytilanteen tarkasteleminen ja tarjolla olevien vaihtoehtojen punnitseminen, usko siihen, että kun toimii tänään järkevästi, asiat ovat huomenna paremmin. Idealisti keskittyy enemmän huomiseen. Lopulta kyse on samasta asiasta, ero on pikemminkin metodologinen. Tavoitteiden määritteleminen näyttää suuntaa, vaihtoehtojen punnitseminen kertoo keinoista. Täytyy olla jonkinlainen kurssi, jotta vaihtoehdoista osaisi valita. Sitkeyttä kuitenkin tarvitaan tavoitteisiin pääsemiseksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset